Hiirikäsi
Hiirikäsi ei ole varsinaisesti lääketieteellinen termi vaan yleisnimike kyynärpään, kyynärvarren, ranteen ja käden alueen rasitusperäisille oireille. Nimitys hiirikäsi viittaa tietokoneen hiiren käyttöön, mutta oireet voivat johtua monenlaisesta toistuvasta kuormituksesta. Tiettyyn toistuvaan rasitukseen liittyvien oireiden pikainen tunnistaminen on tärkeää.
Hiirikäsi tarkoittaa eri rasitusoireiden yleiskäsitteenä toistuvasta ylikuormituksesta kyynärpään, kyynärvarren, ranteen tai käden alueelle syntynyttä kiputilaa (repetitive strain injury). Hiirikättä voidaan pitää jonkinlaisena esiasteena monille sormien, ranteen ja kyynärvarren sairauksille. Hiirikäsi saattaa kehittyä, jos työssä esiintyy toistuvia kyynärvarren, ranteen ja sormien liikkeitä, ranteen taivutusasentoja tai kyynärvarren lihasten voimaa vaativia suorituksia. Tärkeimpiä rasituksen riskitekijöitä ovat käden voimankäyttö, työliikkeiden toistuvuus ja ranteen taipuneet asennot. Käden ja kyynärvarren rasitussairaudet ovat yleisiä, ja niiden pitkäaikaisennuste on hyvä. Sairauksien toistuminen on tavallista, mutta vain pieni osa tapauksista kroonistuu.
Hiirikäden oireet
Hiirikäden oireet riippuvat paljolti siitä, onko kysymyksessä jänne-/lihasperäinen vai hermoperäinen oireilu. Kipu tuntuu tavallisimmin kyynärvarressa, ranteessa tai kämmenessä ja on usein tyypiltään polttavaa ja vaikeasti paikallistettavaa. Kipu tuntuu niin levossa kuin rasituksessakin, rasituksessa pahempana. Käsi voi tuntua voimattomalta. Myös puutumista tai pistelyä voi esiintyä. Lihas- ja jänneperäisissä hiirikäsioireissa lihasten kiinnityskohdassa ja jänteen alueella esiintyy palpaatioarkuutta. Jännekipu voimistuu selvästi lihasta kuormitettaessa. Hermoperäisiä hiirikäden oireita ovat kyynärvarren, ranteen ja käden alueella tuntuva kipu, puutuminen ja pistely. Tietokoneen hiiren käytön on todettu olevan tekemisissä vaivan kanssa, mutta kausaalinen syy-yhteys on jäänyt epävarmaksi.
Akuutin hiirikäden hoito
Perusterveydenhuollossa akuutisti hiirikäsioireisen potilaan vaivan luonteen tarkempi diagnostiikka ei ole välttämätöntä. Tärkeintä on pyrkiä selvittämään oireilun aiheuttaja, joka useimmiten on joko työssä tai harrastuksissa tapahtunut toistuva liikarasitus. Hiirikäsi vaatii aina työn tai harrastusten sopeuttamista niin, että oireille annetaan mahdollisuus parantua. Jos vaivan taustalla olevat rasitustekijät ovat helposti tunnistettavissa, niin rasituksen poistaminen, kivun hoito, ohjaus ja seuranta ovat yleensä riittäviä toimenpiteitä ja toipuminen tapahtuu muutamassa viikossa. Rasituksen poistamisen lisäksi potilasohjaus on keskeisessä roolissa hiirikäden hoidossa ja kuntoutuksessa. Potilasohjauksen keskeinen viesti on rohkaisu yläraajan normaaliin käyttöön arjessa, kuormituksen kokonaismäärän hallinta ja omatoiminen harjoittelu, jonka määrää, kestoa ja intensiteettiä lisätään vähitellen.
Rasituksen poistaminen saattaa merkitä hiirikäsioireisen työntekijän määräämistä sairauslomalle 1–2 viikoksi jo oireilun alkuvaiheessa, jolloin saatetaan välttää oireiden kroonistuminen ja pitkät poissaolot työstä. Tässä työterveyslääkäri on tärkeässä roolissa. Useinkaan ei ole helppoa päättää hiirikäsioireiden alkuvaiheessa, onko sairausloma juuri nyt välttämätön.
Kroonisen hiirikäden hoito
Pitkälle edenneet hiirikäsiongelmat heikentävät työkykyä ja aiheuttavat huomattavan paljon työstä poissaoloja. Koska hiirikäsi on hyvin epätarkka käsite, on välttämätöntä pystyä tarkentamaan diagnoosia. Diagnoosin tarkentaminen onnistuu usein jo perusterveydenhuollossa, mutta hankalammissa tapauksissa käsikirurgin tai ortopedin konsultaatio on varmasti paikallaan.
Täsmällisempiä diagnoosivaihtoehtoja hiirikäsioireiselle ovat muun muassa tenniskyynärpää, "jännetuppitulehdukset", napsusormi ja rannekanavaoireyhtymä. Kaikille näille on tarjolla spesifejä hoitoja edellä mainittujen hoitokeinojen lisäksi. Näihin hoitoihin puutun vain lyhyesti. Tenniskyynärpään hoidossa ei kannata hylätä vuosikymmeniä hyviksi todettuja keinoja eli tennissidettä 6–7 cm lateraaliepikondylistä distaalisesti (M.extensor carpi radialis breviksen lihasalue) tai rannelastaa, jos sen käyttö työssä on mahdollista. Kortisoni-injektiota ei kannata antaa. Se auttaa vain ohimenevästi ja heikentää toipumista pitkällä tähtäimellä. Leikkausta tarvitaan harvoin.
Jännetuppitulehduksista yleisin on DeQuervainin tenosynoviitti ranteen radiaalisivulla. Jos peukalon alueelle ulottuva rannelasta ja lepo eivät helpota, kortisoniruiske auttaa yleensä. Jos pari kortisonipistosta ei auta, jännetuppi avataan, ehkä joka kymmenennellä DeQuervain-potilaalla. Muita hiirikäsitenosynoviittejä joudutaan leikkaamaan harvemmin. Haittaava napsusormi hoidetaan kortisonipiikillä AI-pulleyn seutuun eli distaalisen kämmenenpoimun distaalipuolelle. Tarvittaessa suoritetaan paikallispuudutuksessa ranneverityhjiössä jännetupen avaus, ehkä joka kymmenennellä. Rannekanavaoireyhtymä leikataan, jos oireet ovat huomattavan haittaavat ja ENMG vahvistaa diagnoosin. Mainittakoon, että vaikka ahdingossa oleva keskihermo hermottaa 3 ½ radiaalista sormea, potilaan oireet alkavat useimmiten 3–4-sormien puutumisella. Rannelasta estää yöllä ranteen vääntymisen liialliseen fleksioon tai ekstensioon, jolloin hermo puristuu enemmän ja potilas herää.
Hiirikäden ennaltaehkäisy
Parasta hoitoa hiirikäteen on sen ennaltaehkäisy. Useimmiten oireet liittyvät potilaan työhön. Työpisteen ergonomia on tarkastettava. Tuolin ja työtason on oltava optimaalisella korkeudella. Rannetuki voi auttaa hiirikäden ehkäisyssä, samoin säädettävä liikkuva kyynärvarsituki, jonka päällä käsi lepää. Työskentelykäden vaihtamista kannattaa myös kokeilla. Esimerkiksi hiiren käyttö käy yleensä sujuvasti kummallakin kädellä, jopa jalallakin. Monet seisten suoritettavat työtehtävät vaativat hankalia työasentoja, joissa varsinkin ranteen epäedulliset asennot ja vaadittavat käden ankarat puristusvoimat provosoivat herkästi hiirikäsioireita. Työfysioterapeutilla tai -toimintaterapeutilla on tärkeä rooli tällaisten epäkohtien lieventämisessä.
LKT, käsikirurgian dosentti, professori
Vanhempi tutkija, Tieteellinen Tutkimus Orton, Helsinki
Bulevardin klinikka/Mehiläinen, Helsinki ja Trinitas Lääkäritalo, Turku
martti.vastamaki@orton.fi
Kirjallisuutta
- Käden ja kyynärvarren rasitussairaudet. Käypä hoito -suositus Suomalaisen Lääkäriseuran Duodecimin ja Suomen Työterveyslääkäriyhdistyksen asettama työryhmä. 22.06.2022.
- Kryger AI, Andersen JH, Lassen CF ym. Does computer use pose an occupational hazard for forearm pain; from the NUDATA study. Occup Environ Med. 2003 Nov;60(11):e14. doi: 10.1136/oem.60.11.e14.
- Andersen JH, Fallentin N, Thomsen JF ym. Risk factors for neck and upper extremity disorders among computers users and the effect of interventions: an overview of systematic reviews. PLoS One. 2011 May 12;6(5):e19691. doi: 10.1371/journal.pone.0019691.
- Lintula M, Nevala-Puranen N, Louhevaara V. Effects of Ergorest arm supports on muscle strain and wrist positions during the use of the mouse and keyboard in work with visual display units: a work site intervention. Int J Occup Saf Ergon. 2001;7(1):103-16. doi: 10.1080/10803548.2001.11076480.
- Vastamäki M. Hiirijalka vei sairauslomalle. Yleislääkäri 2023;38 (4): 22-3.