Lihavuus on vaikeahoitoinen pitkäaikaissairaus

Lihavuuden ehkäisy

Painonnousun ehkäisy on helpompaa kuin laihduttaminen ja laihdutustuloksen ylläpito. Onnistuneet lihavuuden ehkäisytoimet vaativat laajaa yhteiskunnan eri toimijoiden, esimerkiksi varhaiskasvatuksen ja koulujen, sosiaali- ja terveysjärjestöjen sekä elintarviketeollisuuden, yhteistyötä. Terveydenhuollon tarjoaman painonhallinnan tuen tulisi olla oikea-aikaista, eikä epäterveellisten elintapojen riskejä pitäisi korostaa. Terveyttä edistävä ruokavalio, säännöllinen ateriarytmi ja sopivat annoskoot ovat painonhallinnassa keskeisiä tekijöitä. Painonhallintaa edistävät päivittäinen arkiaktiivisuus, vapaa-ajan liikunta, hyvälaatuinen ja tarpeeksi pitkä uni sekä säännöllinen uni-valverytmi.

Suomalaisessa tyypin 2 diabeteksen ehkäisytutkimuksessa terveyttä edistävien elintapamuutosten suotuisat vaikutukset havaittiin vielä 13 seurantavuoden jälkeen. Viime aikoina lihavuus on liitetty myös ilmastonmuutokseen ja kestävään kehitykseen. Lihavuuden keskeinen merkitys ilmastonmuutoksen kannalta on se, että ihmiset syövät enemmän kuin olisi tarpeen.

Lihavuus heikentää fyysistä elämänlaatua

Lihavuus ja painonnousu heikentävät fyysistä elämänlaatua. Ylipaino ja lihavuus näyttävät olevan yhteydessä myös psyykkiseen huonovointisuuteen, esimerkiksi masentuneisuuteen ja huonommaksi koettuun elämänlaatuun. Etenkin vyötärölihavuus ja varhain alkanut lihavuus suurentavat merkittävästi monien sairauksien ja oireyhtymien riskiä. Tärkeimpiä metabolisia liitännäissairauksia ovat tyypin 2 diabetes ja rasvamaksa, mekaanisia liitännäissairauksia obstruktiivinen uniapnea ja mielenterveydellisiä ongelmia masennus. Hyöty painonlaskusta on selkein lihavilla, joilla on glukoosiaineenvaihdunnan häiriö.

Lihavuuden hoito

Lihavuuden hoidon tulee olla kiinteä osa terveydenhuollon toimintaa samalla tavalla kuin muiden pitkäaikaissairauksien hoidon. Pääosa lihavuuden hoidosta tapahtuu perusterveydenhuollossa. Aikuisilla lihavuuden hoitovaihtoehtoja ovat elintapahoito, erittäin niukkaenergiainen dieetti (ENED), lääkkeet ja lihavuusleikkaus. Kaikki lihavuuden hoitomuodot leikkauksia lukuun ottamatta voidaan toteuttaa perusterveydenhuollossa. Tavoitteet asetetaan yhdessä potilaan kanssa ja lähitavoite kirjataan potilaskertomukseen. Painon vähentämistavoite asetetaan riittävän pieneksi, jotta se on mahdollista saavuttaa. Lihavuuden liitännäissairauksien, etenkin tyypin 2 diabeteksen, paraneminen tai hoitotasapainon kohentuminen on suoraan yhteydessä painonlaskun määrään. Hoidon valinnassa otetaan huomioon lihavuuden määrä, vyötärölihavuus ja lihavuuden liitännäissairaudet tai niiden vaaratekijät, potilaan omat toiveet, elämäntilanne ja voimavarat. Ennen hoidon aloitusta on tärkeää selvittää, onko potilaalla syömishäiriöille altistavia ajatusmalleja ja syömishäiriöoireita.

Lihavuuden hoidon tarve otetaan esille hyvän puheeksi ottamisen periaatteita noudattaen (esim. kysy–kerro–kysy). Keskeistä on välttää syyllistämistä. Ellei potilas ole halukas lihavuuden hoitoon, hänelle annetaan tietoa siitä, minne hän voi ottaa yhteyttä, jos hän myöhemmin kokee tarvitsevansa hoitoa. Mini-intervention tavoitteena on motivoida potilasta omatoimiseen lihavuuden hoitoon, mikä voi jo itsessään auttaa potilasta. Potilaalla tulee olla kuitenkin aina mahdollisuus myös lihavuuden muihin hoitovaihtoehtoihin.

Laihtumisen myönteisistä vaikutuksista sairauksiin on runsaasti kliinistä näyttöä ja kokemusta. Tyypin 2 diabetes -potilailla laihtuminen on yhteydessä parempaan glukoositasapainoon. Lisäksi laihtuminen voi vähentää diabeteslääkityksen tarvetta. Henkilöillä, joilla on diabeteksen esiaste, jo kolmesta viiteen kilogramman laihtuminen elintapoja muuttamalla lähes puolittaa tyypin 2 diabetekseen sairastumisen riskin 7–10 vuoden seurannassa. Muissakin sairauksissa laihtumisen vaikutus on merkittävä. Painonlaskun määrä on suorassa yhteydessä maksan rasvapitoisuuden vähenemiseen ja myös tulehduksen ja fibroosin asteen korjaantumiseen. Laihtuminen vaikuttaa edullisesti muun muassa dyslipidemiaan, hypertensioon ja polvinivelrikkoon. Laihduttamisen mahdollisia haittoja ovat painonvaihtelu ("jojoilu"), lihaskato, sappikivitauti, osteoporoosi ja syömishäiriöoireilu.

Lääke- ja leikkaushoidosta

Lääkehoito voi osalla potilaista tukea elintapamuutosta. Lääkehoitoon liitetään aina elintapahoito. Lääkehoito voidaan myös aloittaa painonlaskun jälkeen tukemaan painonlaskun pysyvyyttä. Lihavuus on pitkäaikaissairaus, jonka vuoksi myös sen lääkehoito (yhdistettynä elintapahoitoon) suunnitellaan pitkäkestoiseksi. Toistaiseksi ei kuitenkaan ole riittävää tieteellistä näyttöä hoidon optimipituudesta tai siitä, voiko hoidon suunnitella elinikäiseksi, kuten muiden pitkäaikaissairauksien kohdalla tehdään. Lääkehoidon aihe on BMI ≥ 30 kg/m² tai liitännäissairauksien kanssa ≥ 27 kg/m². Lääkevaihtoehtoina ovat liraglutidi, naltreksonin ja bupropionin yhdistelmävalmiste sekä orlistaatti. Nämä kaikki lääkkeet ovat tutkimuksissa osoittaneet tehonsa lumeeseen verrattuna. Liraglutidi on GLP-1:n (glukagonin kaltainen peptidi 1) analogi, joka vähentää ruokahalua. Liraglutidi 3 mg/vrk ja sen käyttöön liittyvä laihtuminen voi ehkäistä tyypin 2 diabeteksen kehittymistä ylipainoisilla henkilöillä, joilla on diabeteksen esiaste. Tyypin 2 diabeetikoilla liraglutidi 3 mg/vrk edistää laihtumista ja parantaa glukoositasapainoa. Vaikutusmekanisminsa takia liraglutidi on mielekäs valinta henkilöille, jotka ovat lihavia ja joilla on tyypin 2 diabetes. Bupropionin ja naltreksonin yhdistelmävalmiste vähentää ruokahalua eri mekanismilla. Bupropioni vähentää dopamiinin ja noradrenaliinin takaisinottoa, ja naltreksonin opioidireseptorin antagonistina ajatellaan estävän muuten aktivoituvaa palautejärjestelmää ja siten vahvistavan bupropionin vaikutusta energiatasapainoon. Kolmas lääkevaihtoehto orlistaatti estää haiman lipaasientsyymiä eli ruoan rasvojen imeytymistä. Tietyt keskushermostoon vaikuttavat lääkkeet voivat johtaa lihomiseen vaikuttamalla syömisen hallintaan. Lihavuuden leikkaushoitoa harkitaan aina yksilöllisesti. Leikkaushoidon edellytyksenä on asianmukainen aikaisempi konservatiivinen hoito. Leikkaushoidon painoindeksirajat ovat yli 40 kg/m² tai yli 35 kg/m², jos potilaalla on lihavuuden liitännäissairaus, sen vaaratekijöitä tai muu sairaus, jonka voidaan olettaa lievittyvän lihavuusleikkauksella. Tyypin 2 diabetesta sairastavalla voidaan lisäksi harkita leikkausta jo painoindeksillä 30–35 kg/m², jos lihavuuden ja diabeteksen konservatiivinen hoito ei ole tuottanut riittävää tulosta. Lihavuusleikkaus parantaa lähes aina diabeteksen hoitotasapainoa ja vähentää insuliinihoidon tarvetta, vaikkei täyttä remissiota saavutettaisi. Lihavuusleikkaus ilmeisesti lievittää obstruktiivisen uniapnean löydöksiä ja oireita, mutta uniapnean hoito on usein tarpeen leikkauksen jälkeenkin. Lihavuusleikkaus parantaa sairaalloisen lihavien elämänlaatua ainakin 5 vuoden ajaksi ja todennäköisesti vähentää potilaiden kokonaiskuolleisuutta. Lihavuuden vaikutukset ovat moninaiset sekä yksilöllisesti että yhteiskunnallisesti. Lihavuuden hyvä hoito kannattaa.

Tämä kirjoitus perustuu Suomalaisen Lääkäriseuran Duodecimin, Suomen Lihavuustutkijat ry:n ja Suomen Lastenlääkäriyhdistys ry:n asettama työryhmä 2.3.2023 julkaisemaan Käypä hoito –suositukseen "Lihavuus (lapset, nuoret ja aikuiset)".