Turinaa tutkimuksesta

Keskustelin hiljattain sisätautiopin professorin kanssa tutkimuksen tulevaisuudesta. Hän oli huolissaan siitä, että nykyinen nuori lääkärisukupolvi, joka lähtee tutkimusuralle, jättää leikin kesken päästyään dosenteiksi. Tunkua siitä eteenpäin professuureihin ei ole edes sisätautien suurella ja perinteikkäällä erikoisalalla. Entä työterveyshuollossa? Meillä on erittäin harvalukuinen ja harmaantuva dosenttikaarti. Ne työterveyslääkärit, jotka innostuvat tekemään väitöskirjan, eivät pääsääntöisesti jatka aktiivista tutkimusuraansa siitä eteenpäin. Jotta erikoisalallamme olisi jatkuvuutta, tarvitsemme senioritutkijoita nuorempia ohjaamaan ja kasvamaan vastuutehtäviin.

Työterveyshuollossa, niin kuin kaikilla erikoisaloilla, tarvitaan korkeatasoista tieteellistä tutkimusta. Tutkimustyö ei edellytä huippunerokkuutta tai muuta yliluonnollista lahjakkuutta: siihen tarvitaan uteliaisuutta, hivenen luovaa hulluutta ja hyviä istumalihaksia. Mutta yksin on kovin vaikea lähteä tekemään tutkimusta. Menestyneiden tutkijoiden taustalta löytyy useimmiten tiivis, monipuolinen tutkimusryhmä, jonka antama tiedollinen ja ennen kaikkea sosiaalinen tuki on ollut ratkaisevan tärkeää.

Totta on, että tutkimukseen tarvitaan myös rahoitusta. Yliopistojen perusrahoituksella ei nykyään juuri tutkimusta voi tehdä, vaan sitä varten pitää hakea ulkopuolista rahoitusta, mikä voi olla vaikea kynnys ylitettäväksi. Maassamme on lukemattomia säätiöitä rahoittamassa vaikkapa sisätauteihin liittyviä tutkimushankkeita, mutta moniko säätiö kertoo hakuehdoissaan kohdentavansa rahoitustaan työterveyshuollon tutkimukseen? Tilanne on haasteellinen, mutta ei toivoton.

Tampereen yliopiston dekaani pohdiskeli kanssani, onko työterveysalan tutkimus Suomessa käpertynyt liiaksi kansallisiin kysymyksiin. Vaikka järjestelmänä suomalainen työterveyshuolto on ainutlaatuinen, työterveyden ja työturvallisuuden kysymykset ovat kuitenkin globaaleja. Kun näkökulmaa laajennetaan maamme rajojen ulkopuolelle, avautuvat myös kansainvälisen tutkimusrahoituksen mahdollisuudet. EU:lla on runsaasti erilaisia rahoitusinstrumentteja tukemaan tutkimustyötä. Tämä on se, mihin yliopistot haluavat tutkijoiden suuntaavan tutkimustaan ja rahoitushakujaan.

Jotta voi hakea EU-rahoitusta, tarvitaan kansainvälisiä kumppaneita ja verkostoja. Esimerkiksi EU:n Horizon-rahoitusta hakiessa voi samalla myös ilmoittaa hakevansa aiheesta kiinnostuneita kumppaneita. Lähtökohta on luonnollisesti helpompi, jos samat kiinnostuksen kohteet omaava tutkijaverkosto on jo valmiina ja suunnittelee yhdessä hanketta. Työterveydellä on globaali järjestö, ICOH, jonka tavoitteena on edistää työterveyden ja -turvallisuuden tieteellistä kehitystä, tietämystä ja kehitystä sen kaikilla osa-alueilla. ICOHilla on useita eri aiheisiin keskittyviä tieteellisiä alakomiteoita, jotka liittyvät esimerkiksi tuki- ja liikuntaelimistön ongelmiin, ikääntymisen haasteisiin työssä, työkyvyttömyyden ehkäisyyn, toksikologiaan ja epidemiologiaan. Näistä saattaisi löytyä sopivia tulevia tutkijakumppaneita suomalaisillekin.

Seuraava ICOHin maailmankokous pidetään Marrakeshissa, Marokossa 28.4.–3.5.2024. Siihen osallistuakseen ei tarvitse olla ICOHin jäsen, mutta jäsen saa pienen alennuksen osallistumismaksuun. Suosittelen lämpimästi osallistumista kaikille, jotka haluavat tutustua työterveyden haasteisiin globaalisti ja hankkia kansainvälisiä verkostoja. Sivuvaikutuksena sieltä voi lähteä vaikkapa kipinä työterveyshuollon tutkimukseen – joko kansallisesti tai kansainvälisesti.