Aikamatka työterveyshuollon historiaan

Aalto käy kirjansa alussa läpi Suomen teollistumista 1700- ja 1800-lukujen vaiheessa. Tälle on hyvät perustelut: ensimmäiset tehtaat perustettiin 1700-luvulla, eikä tehtaanlääkäreitä ole voinut olla ennen kuin on ollut tehtaita. Tuohon aikaan Tampereen kaupungissa ei ollut yhtään koulutuksen saanutta lääkäriä, vaan välskärit toimivat rokottajina ja haavureina. Ehkä osa heistä toimi tehdaslaitoksissa. Ainakin Fiskarsin ruukilla oli omia välskäreitä 1700-luvulla.

Varsinainen teollistuminen Suomessa tapahtui 1800-luvun puolivälin jälkeen. Tuolloin alkoi myös työväensuojelun ja sen aikaisen "työterveyshuollon" lakisääteinen aikakausi. Vuonna 1865 annetussa Keisarillisessa asetuksessa "phosphori- eli valkintikkujen tekemisestä ja myömisestä" säädettiin työnantajille yksityiskohtaisia velvoitteita työntekijöiden terveyden seuraamiseksi. Asetuksen mukaan tulitikkutehtaiden myrkyllisten aineiden käsittelyhuoneissa oli oltava ilmanraikastamiskone ja tehtaanjohtajan piti tarkkailla työntekijöidensä terveydentilaa, eritoten niitä, "kenen ikenet jo verta vuotavat". Tuo tieto ikenien vuotamisesta oli ehkä peräisin Porin kaupunginlääkäri Theodor Albert Tigerstedtin väitöskirjasta, jossa hän kuvaa tulitikkutehtaan työntekijöiden fosforinekrooseja. Vuoden 1879 terveydenhuoltoasetuksen myötä teollisuuslaitosten terveydenhuolto-olojen ylin valvonta tuli piirilääkäreiden ja kaupunginlääkäreiden tehtäväksi.

Piirilääkärit ja kaupunginlääkärit toimivat tehtaanlääkäreinä oman työnsä ohessa. Käytännössä se tarkoitti sitä, että he pitivät vastaanottoa tehtaan tiloissa tai hoitivat tehtaan työläisiä ilmaiseksi. Päätoimisia tehtaanlääkäreitä oli alueilla, joilla ei ollut piiri- eikä kaupunginlääkäreitä. Vuonna 1898 heitä oli neljä kappaletta. Tavallisimmat hoidettavat sairaudet olivat tapaturmia, kuten "luuntaittoja", haavoja ja palovammoja sekä kulkutauteja. Tehtaan tuotantotiloissa tuon ajan tehtaanlääkärit eivät käyneet, mutta he olivat tietoisia siitä, että osa potilaiden oireilusta liittyi työhön. Porin Puuvillan tehtaanlääkäri James Ek arvioi, että vasta 1950-luvulla lääkäri tai hoitaja kävi tehtaassa sisällä.

Tuon ajan tehtaanlääkäreistä Aallon kirjassa on lukuisia kuvia ja osin pitkiäkin kertomuksia heidän elämänkohtaloistaan. Erityisesti minua ilahdutti, että Aallon kirjassa on oma kappaleensa kolmelle varhaiselle naispuoliselle tehtaanlääkärille, sillä lääkärintoimen harjoittaminen ei ollut naisille itsestäänselvyys. He tarvitsivat siihen erillisen luvan. Vasta vuonna 1925 säädetty laki lääkärintoimen harjoittamisesta asetti nais- ja mieslääkärit muodollisesti tasa-arvoiseen asemaan keskenään.

Meitä historian harrastajia on pitkään askarruttanut, kuka oli Suomen ensimmäinen työterveyslääkäri. Siihen Aallon kirja ei tarjoa yksiselitteistä vastausta. Yksi mahdollinen vaihtoehto ensimmäiseksi tehtaanlääkäriksi on turkulainen Fredrik Daniel Wilenius, joka toimi Billnäsin, Skogsbyn ja Fagervikin tehtaiden lääkärinä vuosina 1857–1858. Lisäksi hän on toiminut Suomenlinnan merikiepaasin (venäläisen laivastotukikohdan) lääkärinä. Hän on julkaissut vuonna 1854 väitöskirjan merimiesten lääkintähoidosta. Wilenius lienee ainakin ensimmäisiä merimieslääkäreitä Suomessa, mikäli hän ei ensimmäisen tehtaanlääkärin titteliä ansaitse.

Toinen kollega, jonka haluan nostaa Aallon kirjasta, on Herbert Fock, joka toimi Tampereella Finlaysonin sairaalan ja poliklinikan lääkärinä 30 vuotta. Siihen aikaan tehdas huolehti myös työntekijöiden perheenjäsenten sairaanhoidosta. Fockin aikana sairaalassa hoidettiin vuosittain 800–900 potilasta. Vaikka Fockilla ei ollut kirurgin koulutusta, hänen kerrotaan tehneen sairaalassa isojakin operaatioita.

Työssään tehtaanlääkärinä Fock toimi kuten työterveyslääkäri toimii nykyään. Hän teki työpaikkakäyntejä tehtaan eri osastoilla ja laati havainnoistaan lausuntoja osastojen insinööreille ja pääjohtajalle. Asiaa oli WC:stä, ilmastoinnista ja valistuksesta sekä "tomukeuhkosairaudesta" (byssinoosista). Erityisen kiinnostunut Fock oli vuorotyön ja yötyön terveysvaikutuksista. Hän piti lukuisia esitelmiä vuorotyön haitoista, yötyöhön soveltumattomista henkilöistä sekä työvuorojen optimaalisesta järjestelystä. Monet meistä työterveyslääkäreistä joutuvat työssään pohtimaan näitä kysymyksiä tänäkin päivänä.

Haluan nostaa Herbert Fockin esiin myös siksi, että hän toimii linkkinä Aallon kirjan ja yhdistyksen historiikin välillä. Hän on viimeisiä tehtaanlääkäreitä, joiden toimintaa kuvataan Aallon kirjassa, ja hän on ensimmäinen, joka esitellään yhdistyksen historiikissa. Fock on yksi Tampereen Seudun Teollisuuslääkärit ry:n perustajajäsenistä, ja häntä pidetään yhdistyksen isänä. Yhdistyksen nimi muutettiin nykymuotoiseksi vuonna 1997.

Yhdistys aloitti toimintansa samoihin aikoihin, kun työnantajia velvoittava työterveyshuoltolaki tuli voimaan. Historiikissa kuvataan, miten työterveyshuolto on kehittynyt sen jälkeen, kun laki tuli voiman ja miten tamperelaiset kollegat ovat tuohon kehitykseen vaikuttaneet sekä paikallisesti että valtakunnallisesti. Näin ollen yhdistyksen historiikkia voi lukea Aallon kirjan jatko-osana.

Historiikki on ammattimaisesti taitettu, ja se koostuu lyhyistä ja selkeästi kirjoitetuista kertomuksista, joita on ilo lukea. Ja siinä on tarinoita ja kertomuksia kollegoista, jotka ovat nimenä tuttuja monille meille työterveyslääkäreille. Ei voi muuta kuin ihaillen – ja vähän turkulaisella kateudella todeta saman, mitä TSTLY:n nykyinen puheenjohtaja Maria Mäkinen kirjan alussa kirjoittaa: "Yhdistyksen toiminta on alusta asti ollut vauhdikasta. Innolla on lähdetty yhdessä järjestämään koulutusta, kursseja ja erilaisia yhteisöllisyyttä rakentavia tapahtumia."

Asko Aallon kirjalla ja yhdistyksen historiikilla on varmaan erityinen merkitys tamperelaisille kollegoille, mutta ne tarjoavat oivaa luettavaa kaikille työterveyslääkäreille. Tuntemalla historiaa on helpompi ymmärtää nykypäivää ja miettiä tulevaa. Vahva suositus: näihin kirjoihin kannattaa tutustua.

Kirjallisuutta

1. Asko Aalto. Varhaiset tehtaanlääkärit Tampereen seudulla. Nekapaino Oy, Pirkkala 2023
2. Maria Mäkinen ja toimituskunta. Tampereen Seudun Työterveyslääkärit ry 50 vuotta. Aikamatka yhdistyksen synnystä kohti nykypäivää. Eräsalon kirjapaino Oy, Tampere, 2023
3. Jenni Ahto-Hakonen. Fosfori myrkytti tulitikkutehtaiden työntekijöitä. Telma, 2018. «https://telma-lehti.fi/fosfori-myrkytti-tulitikkutehtaiden-tyontekijoita»1