Nuorten miesten fyysisen kunnon muutokset Puolustusvoimien aineistoissa

Kestävyyskunto ja sen muutokset

Varusmiespalveluksen aloittavien nuorten miesten kestävyyskunto on laskenut voimakkaasti 1970-luvulta lähtien (kuva 1 «»1). Mittaushistorian korkein lukema 2 760 metriä 12 minuutin juoksutestin keskiarvossa oli vuonna 1980. Vuosien 1980–2015 aikana palveluksen aloittaneiden kestävyyskunnon keskiarvo laski 12 prosenttia. Voimakkainta lasku on ollut 1990-luvun loppupuolella. Viime vuosina kestävyyskunnon lasku on tasaantunut, ja vuonna 2022 tulos oli 2 376 metriä. Kuitenkin vuonna 2000 oli 12 minuutin juoksutestin keskiarvotulos 2 460 metriä eli noin sata metriä enemmän kuin viime vuosina.

Keskiarvojen lisäksi tulee tarkastella eri kuntoisten nuorten miesten suhteellisia osuuksia. Huonokuntoisiksi (< 2 200 m) luokiteltujen miesten osuus on kasvanut vuosituhannen alun noin 17 prosentista viime vuosien 30–33 prosentin osuuksiin. Samaan aikaan hyväkuntoisten (< 3 000 metriä) määrässä havaittu lasku on ollut seitsemästä viiteen prosenttiin viimeisen kahden vuosikymmenen aikana. Joka kolmas nuori mies on huonossa kunnossa aloittaessaan varusmiespalveluksen (kuva 1 «»1).

Lihaskunto ja sen muutokset

Lihaskuntotestien keskiarvot eivät olleet laskeneet vuosien 2005–2015 aikana vaan ovat joko pysyneet samana tai hieman nousseet. Vuodesta 2015 alkaen etunojapunnerruksen ja istumaannousutestien tulokset ovat kuitenkin heikentyneet. Vuonna 2022 etunojapunnerruksen keskiarvo oli 29 toistoa minuutissa ja istumaan nousussa 34 toistoa minuutissa.

Lihaskuntoindeksi lasketaan summamuuttujana kaikista lihaskuntotesteistä. Lihaskuntoindeksin mukaan hyväkuntoisten osuus on laskenut ja heikkokuntoisten osuus kasvanut. Lihaskuntoindeksiin perustuen huonokuntoisten osuus on noussut vuosien 2012 ja 2022 välillä 14 prosentista 24 prosenttiin. Samaan aikaan lihaskuntoindeksissä kiitettävän tai hyvän tuloksen saaneiden osuus on laskenut 40 prosentista 31 prosenttiin. Vastaavasti 1990-luvulla kiitettävien ja hyvän lihaskuntoindeksin omaavien määrä oli noin 65 prosenttia ja heikon lihaskunnon omaavien määrä oli alle 7 prosenttia ikäluokasta. Nuorten miesten lihaskunto on pitkällä aikavälillä keskimäärin heikentynyt (kuva 2 «»2).

Kehon koostumus ja sen muutokset

Nuorten miesten keskipaino nousi lähes seitsemän kiloa eli 9 prosenttia vuosien 1993–2015 aikana. Kehon painon keskiarvon nousu tasaantui hieman 2000-luvulla, mutta on jälleen kiihtynyt viime vuosina. Vuosina 2018–2022 paino nousi keskimäärin 1,2 kg (77,5 kg – 78,7 kg). Vuodesta 2000 lähtien kehon painon keskiarvo on kasvanut 5,7 kiloa. Varusmiesten kehon keskipaino on kasvanut vajaassa 30 vuodessa 70,8 kilosta 78,7 kiloon. Vajaa kolmannes nuorista miehistä oli ylipainoisia (BMI > 25,0) vuonna 2015, ja vuonna 2022 heidän määränsä oli 36 prosenttia (kuva 3 «»3).

Fyysisen kunnon muutokset varusmiespalveluksen aikana

Varusmiespalveluksen aikana kestävyys ja lihaskunto paranevat huomattavasti, mutta kehon painossa ei havaita muutoksia. Juoksutestin tulos paranee keskimäärin 5 prosenttia, vauhdittoman pituushypyn tulos yhden prosentin, istumaannousu 19 prosenttia ja etunojapunnerrus 33 prosenttia. Kehon paino laskee ja fyysinen kunto paranee eniten heillä, joilla lähtötaso on heikoin.

Pohdinta ja johtopäätökset

Puolustusvoimien aineistot nuorten suomalaisten miesten kunnosta ja kehon koostumuksesta osoittavat huonokuntoisten määrän kasvua sekä lihas- että kestävyyskunnossa. Kehon paino on jatkanut kasvuaan, ja koronapandemian aikana kasvu oli huomattavan suurta. Noin joka kolmas nuori mies on huonossa kunnossa aloittaessaan varusmiespalveluksen. Nuorten suomalaisten miesten kunnon heikkeneminen on huolestuttavaa kansanterveyden ja maanpuolustuksen näkökulmasta mutta myös työkyvyn ja työssäjaksamisen kannalta. Aiemmin arvioituja ennustemalleja käyttämällä on havaittu, että kestävyyskunnon lasku yhdessä kehon painon nousun kanssa aiheuttaa kasvavia haasteita työikäisten toimintakyvylle, työssäjaksamiselle ja terveydelle. Fyysiseen kuntoon vaikuttavat lisäksi perimä, kehon paino ja liikunta-aktiivisuus. Kaikki toimet, jotka edistävät liikkumisen lisäämistä ja terveellisempää ravitsemuskäyttäytymistä, ovat eduksi väestön terveyden ja työkyvyn kehittämisessä.