Vähän liikkuvan liikkumisen lisäämiseen löytyy tehokkaita keinoja myös työterveyshuollossa

Yksilö vastaa itsestään, mutta joku kaipaa tukea ja osa "valmennusta"

Kukaan ei voi liikkua toisen puolesta. Vain noin neljäsosa väestöstä liikkuu suositusten mukaisesti. Luokittelemme liikkumista muun muassa liikennevaloilla. Oleellista on tunnistaa erilaiset liikkujat. Osalle liikkumisen syyksi riittää mielihyvä, terveyden edistäminen tai jokin muu syy. Heitä ei juuri tarvitse kannustaa liikkumaan.

Toisena ryhmänä ovat jonkin verran, mutta määrältään vielä liian vähän arjessa liikkuvat. Heidän kohdallaan tarvitaan puheeksi ottamista, motivoivaa haastattelua ja mini-interventiota. Yksilöä pitää auttaa löytämään hänelle sopivat tavat lisätä liikettä arkeen, esimerkiksi portaiden kävelyä hissin sijaan, lyhyiden matkojen kulkemista jalan tai pyörällä, lounasruokalan valitsemista kauempaa, poistumista paria pysäkin väliä aikaisemmin bussista, puhumista kännykkään seisten tai kävellen tai muuta arkeen sopivaa.

Todella vähän liikkuvien kohdalla tarvitaan lisäksi liikuntaneuvontaa tai elintapaohjausta. Tavoitteena on kannustaa ja valmentaa yksilöä aktiivisempaan arkeen ja voittaa erilaiset esteet kuten tulehtuneet akillesjänteet, nyrjähtäneet nilkat ja käytöstä kipeytyneet lihakset.

Työn murros muuttaa myös liikkumistottumuksia

Etätyöstä ja virtuaalitapaamisista on tullut valtavirtaa monilla työpaikoilla. Koronapandemia lisäsi etätyöskentelyä ja etäkokouksia lähitapaamisten kustannuksella. Samalla on vähentynyt työmatkoihin liittyvä hyötyliikunta, jonka poisjäämistä pitäisi kompensoida muilla tavoilla. Ennen etätyöskentelyn yleistymistä työyhteisöissä muodostui erilaisia liikunnallisia harrastusporukoita. Työporukoiden yhteiset harrasteet ovat vähentyneet, ja tilalle on tullut erilaiset liikunta- ja kulttuurisetelit, joilla yksilöä kannustetaan liikkumaan oman aikataulun ja mieltymysten mukaisesti. Mutta ryhmäytyminen ei ole sen taustalla oleva ajatus. Usein juuri ryhmä ylläpitää harrastusta ja motivoi silloinkin, kun laiskuus yrittää nostaa päätään.

Etätyö tuo mukanaan haasteita myös työergonomiassa. Kotikonttori-viritykset eivät aina ole optimaalisia työskentelyasentojen suhteen. Myös istumisen tauottaminen unohtuu usein. Työergonomia on heikentynyt ja altistaa erilaisille tuki- ja liikuntaelinongelmille.

Työnantaja luo olosuhteet ja pelisäännöt ja mahdollistaa liikkumisen

Työnantaja ja työyhteisö tekevät arjessa tiedostaen ja tiedostamatta lukuisia päätöksiä, joilla edistetään tai estetään liikkumista. Pyöräilykatokset, toimivat puku- ja suihkutilat ja mahdolliset kuntosalit kannustavat työmatkalla ja työajalla tapahtuvaan liikkumiseen. Lisäksi työnantaja voi mahdollistaa omatoimista tai ohjattua liikkumista (esimerkiksi taukoliikuntaa) työajalla. Oleellista on myös erilaisten työaikajoustojen salliminen, millä mahdollistetaan esimerkiksi lapsen vieminen päiväkotiin työmatkaliikunnasta tinkimättä.

Työpaikan tavoilla ja kulttuurilla on valtava merkitys. Organisaatio voi halutessaan pitää kävelykokouksia, mahdollistaa vaihtelevia työasentoja ja ennen kaikkea kannustaa työntekijöitä liikkumaan työpäivän aikana. Kulttuurin muuttaminen on tunnetusti hankalaa. Siksi työnantajan tulisi erityisesti pohtia miten tukea heitä, jotka liikkuvat vähiten.

Työterveyslääkäri tunnistaa liikkumattomat, kannustaa ja tarvittaessa ohjaa eteenpäin

Liian vähäinen liikkuminen ja huono kunto ovat sekä terveysriskejä että työ- ja toimintakyvyn ongelmia. Olemme tottuneet mittaamaan riskitekijöitä ja puuttumaan huonoihin arvoihin. Liikkumisen ja huonon kunnon osalta pitäisi toimia samoin. Muutaman kysymyksen liikkumiskyselyjä käytetään paljon, mutta niiden ongelma on, että ne eivät aina löydä oikeita henkilöitä. Liikkuminen tapahtuu niin erilaisissa konteksteissa eri henkilöillä, että kaikille toimivan kyselyn laatiminen on hankalaa. Siksi objektiivisesti mitattavia elintapoja (liikkuminen, paikallaanolo ja uni) tulisi mitata ja saatua tulosta tulisi verrata viitearvoihin. Ihan niin kuin teemme esimerkiksi kolesterolin ja verenpaineen kohdalla. Koska mittaaminen ja erityisesti oman suorituksen näkeminen vaikuttaa tuloksiin, mittauksen, "elintapojen terveystarkastuksen", aikana ei pitäisi antaa tuloksista palautetta. Tällaisia kiihtyvyysmittarin, applikaation ja pilven sovelluksia on käytettävissä, mutta niitä hyödynnetään kovin vähän. Fyysisen kunnon kartoittamiseksi löytyy luotettavia ja toistettavia testejä (esimerkiksi 6 min kävelytesti ja lihaskuntotestejä), joita voidaan käyttää huonokuntoisten tunnistamiseksi.

Toimenpiteitä pitäisi kohdentaa kohonneen riskin omaaviin henkilöihin. Hyvä palaute sekä mitatun liikkumisen, paikallaanolon ja unen että fyysisen kunnon osalta on erinomainen työväline keskustelun avaukseksi liikkumisesta. Hyväkuntoisilla ja riittävästi liikkuvilla ei tarvita muuta. Vähemmän liikkuville aiheen pohjalta tehty motivoiva haastattelu tai mini-interventio ovat hyviä keinoja työstää aihetta. Keskusteluun kannattaa linkittää mahdolliset muut terveysongelmat, joihin liikkumisesta voisi olla apua. Tämän jälkeen annetaan aikaa elintapamuutokselle ja sovitaan uusintamittaus tai muu "kontrollikäynti".

Jos henkilö tarvitsee vahvempaa tukea, voidaan liikkumisen lisäämiseksi käyttää myös liikuntaneuvontaa ja elintapaohjausta. Se voi perustua vuorovaikutukseen ohjattavan ja ohjaajan välillä, mutta voi hyödyntää myös terveysteknologiaa. Randomoiduissa kontrolloiduissa interventioissa on osoitettu, että kiihtyvyysmittaria ja puhelinsovellusta käyttävillä interventioilla hyvin vähän liikkuvatkin työikäiset ovat kyenneet lisäämään liikkumistaan useita kymmeniä prosentteja 3–6 kuukautta kestävissä interventioissa ja intervention vaikutus näkyy vielä kuukausia intervention jälkeen. Samalla elintapaneuvoja ja työterveyshuolto pystyvät seuraamaan yksilön liikkumisen, paikallaanolon ja unen muutoksia pilvestä ja näkevät saman tiedon reaaliaikaisesti kuin ohjattava itse (esimerkkinä kuvassa 1A ja 1B «»1 UKK-instituutin kehittämä järjestelmä). Hyödyntämällä terveysteknologiaa voimme lisätä neuvonnan vaikuttavuutta, vähentää elintapaohjaukseen käytettävän henkilöresurssin määrää ja mitata samalla annetun ohjauksen vaikuttavuutta.

Työterveyshuolto voi auttaa liikkumisen lisäämisessä ja kunnon kohottamisessa

Liikkumisen lisääminen ja kunnon kohottaminen väestötasolla on mahdollista. Liikkumisen, paikallaanolon ja unen mittaus osana terveystarkastusta yhdessä kunnon mittauksen kanssa ovat objektiivisia tapoja osoittaa kohonnut terveysriski. Motivoiva haastattelu ja mini-interventio sekä elintapaohjaus terveysteknologiaa hyödyntäen ovat tehokkaita keinoja kannustaa ja auttaa liikkumisen lisäämisessä.