Työterveyslääkäri

Polvinivelrikon kanssa voi pärjätä konservatiivisin hoitokeinoin

Työterveyslääkäri
2024;42(1):28-31
Jari Arokoski

Konservatiivisista hoidoista laihduttaminen lihavilla ja terapeuttinen harjoittelu ja liikunta kaikilla nivelrikkopotilailla ovat hoidon perusta. Lääkehoidon tarkoituksena on lievittää kipua ja ylläpitää toimintakykyä. Nivelrikkoon ei ole parantavaa tai taudin etenemistä hidastavaa lääkehoitoa.

Nivelrikko on koko nivelen sairaus. Muutoksia nähdään niin nivelrustossa, luussa ja nivelkalvossa kuin ympäröivissä lihaksissakin. Pelkät rustomuutokset ovat kivuttomia. Vähitellen syntyneet luun ja niveltä ympäröivien rakenteiden muutokset sekä niveltulehdus aiheuttavat kivun. Nivelmuutokset etenevät yleensä hitaasti vuosien kuluessa, eikä vaurioitunut rustokudos uusiudu ennalleen. Radiologisesti todettu nivelrikon vaikeus korreloi huonosti kipuun.

Polvinivelrikon merkittävimmät riskitekijät ovat ikääntyminen, nivelvammat, lihavuus ja raskas fyysinen nivelkuormitus. Nykykäsityksen mukaan poikkeavat mekaaniset kuormitusolosuhteet, mutta myös normaalit kuormitusolosuhteet rakenteeltaan poikkeavassa rustokudoksessa, voivat aiheuttaa nivelrakenteissa biokemiallisen tapahtumasarjan, joka johtaa lopulta nivelrikolle tyypilliseen nivelvaurioon ja kipuun.

Yksilölliset hoitoperiaatteet

Nivelrikon hoidon tavoitteena on kivun lievittäminen ja hallinta, toimintakyvyn parantaminen tai ylläpito sekä sairauden pahenemisen estäminen. Hoidot tulisi valita yksilöllisesti huomioiden hoidon aiheet ja vasta-aiheet ja potilaan muut sairaudet. Nivelrikon hoidon mahdollisuudet on esitetty kuvassa 1 «»1.

Konservatiiviset lääkkeettömät hoidot ovat nivelrikon hoidon perusta. Lääkehoitoa ei tule käyttää yksinään vaan muun konservatiivisen hoidon lisänä. Kirurgisia toimenpiteitä harkitaan, jos konservatiivisilla hoidoilla ei saavuteta riittävää hoitotulosta.

Laihduttaminen vähentää oireita ja voi hidastaa nivelrikon etenemistä

Yhdistetty laihdutus- ja liikuntaharjoitteluohjelma voi parantaa ylipainoisten ja lihavien polvinivelrikkopotilaiden objektiivista toimintakykyä ja vähentää subjektiivista toimintahaittaa. Ruokavalioneuvonta yhdistettynä liike- ja liikuntaharjoitteluun näyttää vähentävän subjektiivista toimintahaittaa merkittävämmin kuin liike- ja liikuntaharjoittelu tai ruokavalioneuvonta yksinään.

Suuri painonpudotus lihavuuskirurgian jälkeen saattaa vähentää kipua, niveljäykkyyttä ja toimintahaittaa polvinivelrikkopotilailla. Laihduttaminen myös hidastaa nivelrikon etenemistä.

Tärkeintä: liikunta ja terapeuttinen harjoittelu

Liikuntaharjoittelu on paras keino ylläpitää toimintakykyä. Yleiset suositukset kestävyysliikunnasta ovat hyvä lähtökohta potilaille, joilla on alaraajojen nivelrikko. Suositusten mukaan kohtuukuormitteista aerobista liikuntaa tulisi harrastaa ainakin 2,5 tuntia viikossa. Sopivia liikuntamuotoja ovat kävely, pyöräily, vesiliikunta sekä hiihto.

Kestävyyskuntoliikunnan rinnalla tulisi tehdä nivel- ja raajakohtaisia liikkuvuus- ja lihasvoimaharjoituksia kahdesti viikossa fysioterapeutin ohjeiden mukaan. Polvinivelrikossa venytetään reiden etu- ja takaosan lihaksia ja vahvistetaan erityisesti reiden etuosan lihaksia.

Hyväkään harjoitteluvaste ei varastoidu elimistöön. Harjoittelun on oltava säännöllistä, pitkäkestoista ja jatkuvaa. Tavoitteet ja harjoitusmuoto määritellään yksilöllisesti. Harjoittelun on kestettävä vähintään kahdesta kolmeen kuukautta ennen kuin sen hyödyt ilmenevät. Eri harjoitusmuotojen paremmuudesta ei ole tutkimusnäyttöä. Harjoittelulla ei ole negatiivisia vaikutuksia nivelen tulehdusmerkkiaineisiin eikä röntgenmuutosten etenemiseen.

Fysikaaliset hoidot osana itsehoitoa

Pintalämpöhoidot soveltuvat kotihoitoon esimerkiksi liikeharjoitteiden esihoitoina ja nivelrikon rauhallisessa vaiheessa kipuhoitona. Toteutukseen sopivat esimerkiksi sähkötyyny, kuumavesipullo ja lämpöpakkaukset. Pintalämpöhoito saattaa vähentää polvinivelrikon aiheuttamaa kipua. Kylmähoidot sopivat nivelrikon tulehdusvaiheen hoitoon, ja ne voidaan toteuttaa omatoimisesti kylmäpakkauksilla ja kylmägeelihoidoilla. Kylmähoito vähentää nivelen turvotusta. Kylmä- ja lämpöhoitojen kokonaiskäsittelyaika on 5–10 minuuttia, ja niitä toteutetaan vasteen mukaan 2–4 kertaa päivässä. Transkutaaninen sähköinen hermostimulaatio (TENS) saattaa lyhytaikaisesti hieman vähentää kipua polvinivelrikossa.

Tuet, apuvälineet ja asunnonmuutostyöt

Polvitukien tarkoitus on tukea instabiilia niveltä ja estää nivelsiteitä venyttymästä. Elastisesta materiaalista valmistetut polvituet lievittävät polven nivelrikkokipua. Mediaalisessa polvinivelrikossa käytetyt, polvea sisäänpäin kääntävät valgisoivat polvituet vähentävät koettua toimintahaittaa. Ortooseja kannattaa kokeilla erityisesti, jos kyseessä on selvästi instabiili polvi tai polvessa on poikkeava yliojennus. Kävelyn apuvälineet, kuten keppi, kyynärsauvat ja kävelyteline, helpottavat nivelkipua ja liikkumista ja varmentavat tasapainoa.

Kodin muutostyöt, ympäristön muutokset (kynnysten poisto, kaiteet), apuvälineet (tartuntapihdit, sukanvetolaite, vuoteen ja WC-istuimen korotus yms.) ja oikea työergonomia helpottavat nivelrikkopotilaan päivittäistä elämää.

Nivelrikon lääkehoito on oireita lievittävää

Parantavaa tai taudin etenemistä estävää lääkehoitoa ei ole. Nivelrikkokivun ensisijainen lääkehoito on parasetamoli tai tulehduskipulääke, polvessa tarvittaessa yhdistettynä paikallisesti annosteltuun tulehduskipulääkevoiteeseen. Tulehduskipulääkettä tulee käyttää pienimmällä tehokkaalla annoksella ja vain lyhin tarvittava aika, minkä lisäksi tulee ottaa huomioon eri valmisteiden turvallisuusprofiili ja potilaan mahdolliset riskitekijät.

Mikäli tulehduskipulääkkeet ja parasetamoli eivät riitä tehokkaaseen hoitoon tai niiden käyttö on haittavaikutusten vuoksi mahdotonta, vaikean nivelrikkokivun lievittämiseksi voidaan harkita tramadolia tai kodeiinia. Tarvittaessa näitä voidaan myös yhdistää parasetamoliin tai tulehduskipulääkkeeseen. Opioidien käytössä on olennaista ottaa huomioon lääkeriippuvuuden riski ja ikääntyneillä esiintyvät opioidien haittavaikutukset.

Nivelrikon pahenemisvaiheessa, kun nivel on turvonnut ja kivulias, voidaan harkita glukokortikoidi-injektioita hoitomenetelmänä. Glukokortikoidit lievittävät tehokkaasti tulehdusta ja kipua. Ruston magneettikuvantamiseen perustuvien tutkimusten perusteella on mahdollista, että toistuvilla glukokortikoidi-injektioilla saattaa olla epäsuotuisia vaikutuksia nivelrikkorustoon.

Hoitosuositukset suhtautuvat vaihtelevasti nivelensisäisiin hyaluronaatti-injektioihin. Tiukkoihin laatukriteereihin vastaavien tutkimusten meta-analyysit osoittavat hyaluronaatti-injektioille vaatimattoman tehon. Hyaluronaatti-injektioiden käyttö tulisi rajata potilaille, joille muut hoitovaihtoehdot eivät tuota riittävää tehoa tai niitä ei voida käyttää haittavaikutusten tai riskien vuoksi.

Kansainvälisissä hoitosuosituksissa mainitaan mahdollisena, ei ensisijaisena, vaihtoehtona myös duloksetiini nivelrikkokivun hoidossa. Duloksetiinia käytetään laajemmin neuropaattisen kivun hoidossa eri indikaatioissa, ja siitä on jonkinasteista positiivista tehonäyttöä myös nivelrikkokivun hoidossa.

Lisäksi nivelrikon hoidossa on testattu useita lääkkeitä ja luonnontuotteita, mukaan lukien glukosamiini ja kondroitiini. Hoitosuosituksissa niiden käyttöä ei suositella, sillä asianmukaisissa kliinisissä kokeissa niiden tehoa ei ole vahvistettu tai vaikutus on jäänyt vaatimattomaksi.

Yksilöllinen leikkausharkinta

Tekonivelleikkaus tehdään, jos nivelrikkokipu ei ole muutoin hallittavissa tai potilaalla on olennaisesti toimintakykyyn vaikuttava liikevajaus tai virheasento. Konservatiivisten hoitojen asianmukainen toteutus on olennainen osa päätöksentekoa ennen leikkauspäätöstä.

Polven tekonivelleikkauksen leikkausaihe tulee harkita yksilöllisesti, ottaen huomioon leikkauksen hyödyt suhteessa leikkauksen jälkeisen kuntoutuksen vaatimuksiin ja komplikaatioihin. Tämä pätee erityisesti ikääntyneiden monisairaiden potilaiden hoitamisessa, joilla kyky suorittaa vaativa kuntoutusjakso polvileikkauksen jälkeen saattaa olla heikentynyt.

Jari Arokoski
LT, professori, ylilääkäri, linjajohtaja, fysiatrian erikoislääkäri
HUS, Sisätaudit ja kuntoutus, kuntoutuslinja ja Helsingin yliopisto, Clinicum
jari.arokoski@hus.fi

Kirjallisuutta

  1. Arokoski J, Eskelinen A, Helminen E-E ym. Polvi- ja lonkkanivelrikon hoito Käypä hoito -suositus 2. päivitys 8.5.2018. «https://www.kaypahoito.fi»1
  2. Moilanen E, Moilanen T, Arokoski JPA. Nivelrikko. Kirjassa Reumasairaudet (ss. 671–683), toim. Kauppi M, Karjalainen A, Pirilä L, Puolakka K, Sokka-Isler T, Vähäsalo P. Kustannus Oy Duodecim 2023.