Työeläkeyhtiön tapausesimerkki: kantavan nivelen nivelrikko työkykyhaasteena

59-vuotias lähihoitajan koulutuksen käynyt hoiva-avustaja, joka oli työskennellyt viimeiset 15 vuotta työurastaan vanhuspalveluissa hoitokodissa. Aiemmin hän oli suorittanut merkonomin koulutuksen ja työskennellyt myyntiassistenttina, mutta vaihtoi alaa motivaatiotekijöiden vuoksi. Perussairautena oli verenpainetauti ja astma, jotka olivat lääkityksellä hoidossa. Uniapneaan oli käytössä CPAP-hoito. Aika ajoin toistuvia selkäkipuja esiintyi lanneselkään painottuen, ja lannerangan natiivikuvassa oli todettu nikamavälilevyissä L3–L5-tasoilla iänmukaista madaltumista sekä fasettiartroosia kohtalaisesti L4–5-tasoilla molemmin puolin. Työfysioterapeutin ohjausta hän oli saanut selkävaivoihin, ja särkylääkkeet olivat auttaneet. Paino oli iän myötä vähitellen noussut, ja henkilö oli saanut ravitsemusterapeutilta ohjausta ruokavalioonsa. Varsinaisen haasteen työkyvylle aiheuttivat polvikivut, joista hän oli kärsinyt päivittäin parin vuoden ajan. Polvien natiivikuvassa 11/2022 todettiin tibiofemoraalinivelissä mediaalisesti molemmin puolin voimakas gradus 3 -artroosi, sekä patellofemoraalinivelessä lievää rustovauriota. Hän oli saanut kuntoutusohjeet fysioterapeutilta ja kävi kerran viikossa vesijumpassa ja kerran viikossa kuntosalilla. Parasetamoli oli käytössä päivittäin ja tulehduskipulääke tarvittaessa. Ortopedi oli arvioinut, ettei polvien tekoniveloperaatio ollut vielä ajankohtainen, vaikka oireita oli. Kertaalleen oli annettu molempiin polviin kortisoni-injektiot, joista olikin hetkellinen hyöty.

Lääkärin vastaanotolla tehdyssä kliinisessä tutkimuksessa todettiin vasemman jalan ontuminen. Yleisvointi oli hyvä. RR 140/82, sydämestä ja keuhkoista ei kuulunut poikkeavaa. BMI oli 31. Kyykky onnistui noin 120 asteen polvikulmaan, ja nousu ylös tapahtui käsillä reisistä tukien. Polvissa todettiin lievä ekstensiovaje, fleksio onnistui oikealla 90:een ja vasemmalla 80 asteeseen. Mediaalisissa nivelraoissa todettiin palpaatioarkuutta. Kummassakaan polvessa patellahöyläys ei aristanut, vaikka krepitaatiota oli molemmin puolin. Vetolaatikkotestit olivat negatiiviset, samoin McMurrayt siltä osin kuin niitä polvinivelten liikerajoitusten valossa pystyttiin tutkimaan. Selän osalta ei todettu neurologisia puutosoireita. Lannerangan kierto oli hieman rajoittunut ja eteentaivutuksessa sormet ulottuivat polvitasolle, taaksetaivutuksessa tuli pieni kiputuntemus lannerangan sivulle.

Lausunnon mukana olleesta työterveysneuvottelumuistiosta selvisi, että henkilön työhön liittyvää fyysistä kuormitusta oli mahdollisuus keventää vain rajatusti. Potilaiden nosto tapahtui mahdollisuuksien mukaan työparityöskentelynä ja apuvälineitä käyttäen. Selkein apu oli ollut 60 prosentin työajalla tehdystä osa-aikaisesta työskentelystä, jota henkilö oli toteuttanut osasairauspäivärahan turvin siten, että työpäivien välille järjestettiin vapaapäiviä palautumisen mahdollistamiseksi. Työnantaja oli valmis pysyviin järjestelyihin osa-aikaisen työskentelyn osalta. Työntekijän tavoite oli jatkaa nykyisessä työssään eläkeikään saakka.