Työterveyslääkäri

Työeläkeyhtiön tapausesimerkki: kantavan nivelen nivelrikko työkykyhaasteena

Työterveyslääkäri
2024;42(1):33-35
Mervi Viljamaa ja Liisamari Krüger

Esittelemme tyypillisiä esimerkkejä työeläkeyhtiöön saapuvista hakemuksista ja ratkaisuista. Tapausesimerkkien tavoitteena on kuvata, mitä tietoja työeläkeyhtiössä tarvitaan, ja avata ratkaisuperusteita, joilla päätöksiä tehdään.

59-vuotias lähihoitajan koulutuksen käynyt hoiva-avustaja, joka oli työskennellyt viimeiset 15 vuotta työurastaan vanhuspalveluissa hoitokodissa. Aiemmin hän oli suorittanut merkonomin koulutuksen ja työskennellyt myyntiassistenttina, mutta vaihtoi alaa motivaatiotekijöiden vuoksi. Perussairautena oli verenpainetauti ja astma, jotka olivat lääkityksellä hoidossa. Uniapneaan oli käytössä CPAP-hoito. Aika ajoin toistuvia selkäkipuja esiintyi lanneselkään painottuen, ja lannerangan natiivikuvassa oli todettu nikamavälilevyissä L3–L5-tasoilla iänmukaista madaltumista sekä fasettiartroosia kohtalaisesti L4–5-tasoilla molemmin puolin. Työfysioterapeutin ohjausta hän oli saanut selkävaivoihin, ja särkylääkkeet olivat auttaneet. Paino oli iän myötä vähitellen noussut, ja henkilö oli saanut ravitsemusterapeutilta ohjausta ruokavalioonsa. Varsinaisen haasteen työkyvylle aiheuttivat polvikivut, joista hän oli kärsinyt päivittäin parin vuoden ajan. Polvien natiivikuvassa 11/2022 todettiin tibiofemoraalinivelissä mediaalisesti molemmin puolin voimakas gradus 3 -artroosi, sekä patellofemoraalinivelessä lievää rustovauriota. Hän oli saanut kuntoutusohjeet fysioterapeutilta ja kävi kerran viikossa vesijumpassa ja kerran viikossa kuntosalilla. Parasetamoli oli käytössä päivittäin ja tulehduskipulääke tarvittaessa. Ortopedi oli arvioinut, ettei polvien tekoniveloperaatio ollut vielä ajankohtainen, vaikka oireita oli. Kertaalleen oli annettu molempiin polviin kortisoni-injektiot, joista olikin hetkellinen hyöty.

Lääkärin vastaanotolla tehdyssä kliinisessä tutkimuksessa todettiin vasemman jalan ontuminen. Yleisvointi oli hyvä. RR 140/82, sydämestä ja keuhkoista ei kuulunut poikkeavaa. BMI oli 31. Kyykky onnistui noin 120 asteen polvikulmaan, ja nousu ylös tapahtui käsillä reisistä tukien. Polvissa todettiin lievä ekstensiovaje, fleksio onnistui oikealla 90:een ja vasemmalla 80 asteeseen. Mediaalisissa nivelraoissa todettiin palpaatioarkuutta. Kummassakaan polvessa patellahöyläys ei aristanut, vaikka krepitaatiota oli molemmin puolin. Vetolaatikkotestit olivat negatiiviset, samoin McMurrayt siltä osin kuin niitä polvinivelten liikerajoitusten valossa pystyttiin tutkimaan. Selän osalta ei todettu neurologisia puutosoireita. Lannerangan kierto oli hieman rajoittunut ja eteentaivutuksessa sormet ulottuivat polvitasolle, taaksetaivutuksessa tuli pieni kiputuntemus lannerangan sivulle.

Lausunnon mukana olleesta työterveysneuvottelumuistiosta selvisi, että henkilön työhön liittyvää fyysistä kuormitusta oli mahdollisuus keventää vain rajatusti. Potilaiden nosto tapahtui mahdollisuuksien mukaan työparityöskentelynä ja apuvälineitä käyttäen. Selkein apu oli ollut 60 prosentin työajalla tehdystä osa-aikaisesta työskentelystä, jota henkilö oli toteuttanut osasairauspäivärahan turvin siten, että työpäivien välille järjestettiin vapaapäiviä palautumisen mahdollistamiseksi. Työnantaja oli valmis pysyviin järjestelyihin osa-aikaisen työskentelyn osalta. Työntekijän tavoite oli jatkaa nykyisessä työssään eläkeikään saakka.

Haettu etuus

Henkilö haki osatyökyvyttömyyseläkettä, jonka hoitava lääkäri oli arvioinut jatkuvan toistaiseksi. Osasairauspäivärahaa oli hakuvaiheessa myönnetty jo täysimääräisesti, ja henkilö oli selviytynyt osa-aikaisessa työssä vaivojensa kanssa.

Työeläkeyhtiön ratkaisu

Polvien nivelrikko oli radiologisesti pitkälle edennyt ja oireili paljon, vaikkei ollut vielä proteesikypsä. Henkilöllä oli hoiva-avustajana pitkä työura ja motivaatiota jatkaa työssään eläkeikään saakka, kunhan työkykyä tukeva ratkaisu löytyisi. Henkilölle myönnettiin osakuntoutustuki vuodeksi eteenpäin pysyvän osatyökyvyttömyyseläkkeen sijaan. Osa-aikainen työskentely oli ratkaisuna työssä selviytymistä tukeva. Lihaskuntoharjoittelun myötä tapahtuva lihasten vahvistuminen ja ylipainon hoito todennäköisesti lievittäisivät polvioireita merkittävästi. Osakuntoutustuen aikana on mahdollista nähdä konservatiivisen hoidon vaikutus työkykyyn. Jos kuitenkin tekonivelleikkaus tarvitaan, on mahdollista, että työkyky jopa kokoaikaiseen työhön palautuu. Tapauksen arviointia selkeytti se, että B-lausuntoon oli kirjattu painoindeksi ja ylipaino oli huomioitu myös hoitosuunnitelmassa. Nämä seikat puuttuvat usein B-lausunnosta.

Mikäli kaikki hoitotoimenpiteet polvien nivelrikkoon olisi ollut läpikäyty ja hoidon tulos olisi ollut niin vaatimaton, ettei henkilö olisi selvinnyt työssään oireilun vuoksi, olisi voitu nähdä työkyvyttömyyden uhkaa. Tällöin hänen kohdallaan olisi voitu pohtia ammatillisen kuntoutuksen toimena myös palaamista aikaisempaan myyntiassistentin ammattiin.

Kun laadit B-lausuntoa työkyvyttömyyseläke-etuutta varten, pohdi näitä asioita:

  • mitä etuutta varten lausunto kirjoitetaan – mikä on olennaista
  • onko anamneesi kerrottu kronologisesti ja loogisesti
  • onko työkykyyn vaikuttavien diagnoosien tutkimuslöydökset kuvattu asianmukaisesti ja riittävällä tasolla
  • onko työkykyyn vaikuttavien diagnoosien statuslöydökset kuvattu
  • perustuuko toimintakyvyn kuvaus ja arviointi lääkärin objektiiviseen arvioon, ei vain henkilön kertomaan
  • onko hoito- ja kuntoutussuunnitelma kuvattu
  • onko henkilön työtehtävät, työkyvyn rajoitteet ja jäljellä oleva työkyky kuvattu
  • onko henkilön ikä huomioitu etuutta haettaessa, sillä työkyvyttömyyden määritelmä laissa muuttuu 60-vuotta täyttäneellä
  • pohdi vielä kerran, mitä lausunnolla haetaan ja mille ajalle
Mervi Viljamaa
LT, työterveyshuollon erikoislääkäri, asiantuntijalääkäri
Keskinäinen Työeläkevakuutusyhtiö Elo
mervi.viljamaa@elo.fi
Liisamari Krüger
LT, fysiatrian erikoislääkäri, ylilääkäri
Keskinäinen Työeläkevakuutusyhtiö Elo
liisamari.kruger@elo.fi