Tunnistatko endometrioosin kipujen ja työkykypulmien taustalla?

Endometrioosi sairautena

Endometrioosissa kohdun limakalvon kaltaista kudosta on sirottunut kohtuontelon ulkopuolelle, tyypillisimmin munasarjoihin, vatsakalvolle, kohdun takakannatinsiteiden alueelle, suoliemätin väliseinään ja suolen seinämään. Kohdun limakalvon solut pääsevät vatsaontelon puolelle retrogradisen kuukautisvuodon mukana. Tämä ei riitä ainoaksi tekijäksi endometrioosin syntyyn, vaan tarvitaan myös muita mekanismeja, jotka saavat solut kiinnittymään, aktivoitumaan ja kasvamaan endometrioosipesäkkeeksi (kuva 1 «»1). Mahdollisesti virheellinen immuunipuolustus liittyy endometrioosin syntyyn. Estrogeenia tarvitaan kohdun limakalvon solujen aktivaatioon, ja estrogeenituotantoa pidetäänkin endometrioosin polttoaineena. Estrogeenipitoisuuksien nousu ja endometrioosipesäkkeiden aktivaatio aiheuttavat puolestaan tulehduksellisen tilan vatsaonteloon.

Endometrioosin tiedetään periytyvän, ja sairastumisriski on noin 7-kertainen, mikäli 1. asteen lähisukulaisella on todettu tauti. Muita geneettisiä riskitekijöitä ovat varhainen kuukautisten alkamisikä, lyhyt kuukautiskierto ja runsaat kuukautiset. Tutkimustieto elintapatekijöiden vaikutuksista on ristiriitaista.

Kipuja sekä haittaa toimintakyvylle

Endometrioosin oireet ovat moninaisia, joskin kipu useammassa muodossaan on taudin avainoire (kuva 2 «»2). Yleensä ensimmäinen oire on dysmenorrea (kipeät kuukautiset), johon tulehduskipulääke ei riitä avuksi. Dysmenorrea voi alkaa jo varhain nuoruusiällä, tyypillisimmin muutamia vuosia kuukautisten alkamisen jälkeen. Taudin edetessä syklinen kuukautiskiertoon liittyvä kipu voi laajentua krooniseksi lantion alueen kivuksi, joka ei ole enää riippuvainen kuukautiskierrosta. Yhdyntäkivut ja ulostamiskivut ovat tyypillisiä. On myös huomioitava, että endometrioosia sairastavien naisten kipuaistimuksessa on todettu muutoksia: he kokevat kehon laaja-alaista kipua muuta väestöä enemmän, kivun intensiteetiltään voimakkaampana ja kivun häiritsevän vapaa-aikaa ja työelämää. Toiminnallisia vaivoja, kuten ylävatsavaivoja ja ripulia, kuukautiskierron häiriöitä ja lapsettomuutta voi esiintyä. Endometrioosinaisilla on lisääntynyt riski myös ei-gynekologisiin sairauksiin, eritoten infektio- ja immunologisiin sairauksiin, migreeniin, mielialasairauksiin sekä ruuansulatuselinten sairauksiin.

Diagnostiikka ja hoito viivästyy

Koska oireet ovat moninaiset, oikean diagnoosin saaminen endometrioosista kärsivälle naiselle voi olla haastavaa ja viedä paljon aikaa. Keskimääräinen diagnostinen viive oireiden alusta diagnoosiin pääsemiseksi on 7–10 vuotta ja vaatii useita kontakteja terveydenhuoltoon. Endometrioosin perustason diagnostiikka ja hoito kuuluvat perusterveydenhuoltoon, vain hoitoon reagoimattomat potilaat tarvitsevat erikoissairaanhoitoa.

Diagnostiikassa tulee kiinnittää huomiota oirekartoitukseen ja taudin epäilyyn. Gynekologisessa tutkimuksessa on usein kohdun liikutteluarkuutta, kohdunkaulan takaosassa kipukohtia ja munasarjaseudussa resistenssejä.

Parantavaa hoitoa ei ole. Koska endometrioosi on hormoniriippuvainen sairaus, hoito perustuu estrogeenitasojen vähentämiseen. Perusperiaate on saattaminen nainen hormonaalisesti vuodottomaksi, jotta kohdun limakalvon soluja ei pääse kulkeutumaan vatsaonteloon. Hormonihoidossa on useita vaihtoehtoja, joista ensilinjassa ovat yhdistelmäehkäisypillerit, keltarauhashormonia sisältävät pillerit ja hormonikierukka. Tärkeää on myös tulehdustilan hallitseminen tulehduskipulääkkeillä sekä tarvittaessa kivun laajamittaisempi hoito esimerkiksi kipukynnystä alentavilla lääkkeillä. Hoito tulee aloittaa viiveettä, mikäli epäily endometrioosista herää.

Endometrioosi vaikuttaa työkykyyn

Endometrioosilla on lukuisia pitkäaikaisia, negatiivisia vaikutuksia elämänlaatuun ja myös koulutukseen ja työkykyyn. Vaikea dysmenorrea aiheuttaa poissaoloja koulusta ja häiritsee siten jo nuoruudessa koulutyötä ja etenkin jatko-opintoja varhaisaikuisuudessa. Tutkimuksissa jopa 40 % endometrioosia sairastavista naisista on ilmoittanut heikentyneestä urakehityksestä sairautensa vuoksi, ja jopa puolet on kokenut työkyvyn heikkenemistä terveyteen liittyen. Amerikkalaisessa tutkimuksessa endometrioosia sairastavat naiset kertoivat menettävänsä keskimäärin 6–11 työtuntia viikossa ja 19,3 työpäivää vuodessa terveyteen liittyvien syiden vuoksi. Suorien terveydenhuollon kustannusten ohella endometrioosi aiheuttaa epäsuoria kustannuksia, ja on arvioitu, että noin 75 % endometrioosin kokonaiskustannuksista johtuu taudin aiheuttamasta alentuneesta työkyvystä.

Endometrioosin aiheuttamaa työkyvyn alenemaa ja sairauspoissaoloja on tutkittu myös Suomessa. Julkaisimme vuonna 2021 väestötason tutkimuksen, jossa selvitimme endometrioosin vaikutuksia naisten kokemaan työkykyyn, sairauspoissaoloihin, työkyvyttömyyteen, työttömyyteen sekä varhaiseen eläköitymiseen Pohjois-Suomen syntymäkohortti 1966-aineistossa. Hyödyntämällä kohortin 31- ja 46-vuotistutkimuksia ja kansallisia rekistereitä havaitsimme, että 10 % naisista sairasti endometrioosia. Tutkimuksessa käytimme työkykyindeksin eri osioita. Havaitsimme, että 31-vuotiaana endometrioosia sairastavista naisista koki työkykynsä heikoksi 15 %, kun vastaava luku muilla naisilla oli 12 %. Vastaavat luvut 46-vuotiaana olivat 21 % ja 18 %. Erityisen selvä ero tuli esiin itseilmoitetuissa sairauspoissaoloissa viimeisen vuoden aikana: 18 % 31-vuotiaana endometrioosia sairastavista naisista ilmoitti olleensa poissa töistä vähintään 10 päivää, kun vastaava luku verrokeilla oli 9 %. Vastaavat luvut 46-vuotiaana olivat 34 % ja 25 %. Seurasimme myös rekistereistä sairauspäivärahakausien ja pidempien työkyvyttömyyksien kertymistä. Kaksivuotisessa seurannassa 46–48-vuotiaille endometrioosia sairastaville naisille kertyi 10 työkyvyttömyyspäivää enemmän (55,5 vs. 45,5) verrattuna naisiin, joilla ei ollut endometrioosia.

Toivoa on

Vaikka endometrioosiin liittyi jonkin verran useammin työkykypulmia, sairauspoissaoloja ja sairausperäistä työkyvyttömyyttä, emme havainneet, että endometrioosista kärsivillä naisilla olisi suurentunutta riskiä jäädä työttömäksi tai työkyvyttömyyseläkkeelle. Endometrioosin oireiden tiedetään helpottuvan menopaussin myötä, kun kehon estrogeenitasot laskevat. Siksi endometrioosin asianmukainen hoito taudin ollessa aktiivinen on tärkeää, jotta ehditään välttää kipuoireiden kroonistuminen ja saadaan endometrioosin hiipuessa myös kivut loppumaan.

Mistä tukea endometrioosista kärsiville naisille

Endometrioosin sudenkuopat ovat oireiden väärä normalisointi ja tästä johtuva pitkä diagnostinen viive, jolloin hoidon aloitus viivästyy, oireet pitkittyvät ja tauti etenee. Asianmukaisella ja viiveettömällä hoidolla voimme pyrkiä parantamaan endometrioosista kärsivien naisten elämänlaatua ja työkykyä sekä vähentämään sairauspoissaoloja ja yhteiskunnankin kustannuksia. Potilasjärjestöt ovat aktiivisia toimijoita: esimerkiksi KORENTO ry edistää endometrioositietoisuutta ja tarjoaa tukea potilaille.

Työterveyslääkärin tulisi muistaa epäillä ja tunnistaa endometrioosi moninaisten työkykyä laskevien oireiden taustalla, mahdollisuuksien mukaan itsekin aloittaa herkästi ja viiveettä hormonaalinen hoito ja tarvittaessa ohjata nämä naiset jatkotutkimuksiin. Mahdollisesti työn muokkaukset hankalien kipupäivien ajaksi, esimerkiksi etätyömahdollisuudet, voivat joissain tilanteissa olla tarpeen ja parantaa työssä selviytymistä. Ymmärtävä asenne, oireiden ottaminen vakavasti, kokonaisvaltainen endometrioosipotilaan hoito ja tuki sekä rohkaisu siitä, ettei ajautuminen työttömyyteen tai varhaiseläköitymiseen endometrioosin vuoksi ole muuta väestöä todennäköisempää, voi auttaa potilasta selviämään kuormittavan sairauden kanssa työelämässä.