Lakimuutos on edistänyt moniammatillista yhteistyötä työfysioterapeuttien kanssa

Menetelmät

Aineisto kerättiin puolistrukturoidulla Forms-kyselyllä 4.10.2023–26.10.2023. Kyselylinkki toimitettiin yhdistysten jäsenkirjeissä, sosiaalisen median ammatillisilla kanavilla sekä avoimena linkkinä suurimpien työterveyshuoltopalveluntuottajien esihenkilöiden kautta. Kysely avattiin Työterveyspäivillä 4.10.2023.

Kyselyssä oli lakimuutokseen liittyen 18 väittämää, joiden vastaukset kerättiin viisiportaisella Likert-asteikolla. Lisäksi kyselyssä oli neljä avointa kysymystä. Avoimissa kysymyksissä selvitettiin 1. koettuja hyötyjä henkilöasiakkaille ja yrityksille, 2. työfysioterapeutin käytön rajausta työterveyssopimuksissa, 3. muutoksen vaikutuksia työfysioterapeutin palkkaan ja 4. minkä asian ammattilaiset näkivät tärkeimmäksi työfysioterapeuttien aseman edistämisessä. Vastaukset analysoitiin ammattiryhmittäin. Muiden vastaajien kuin työterveyshoitajien ja työfysioterapeuttien vastaukset analysoitiin yhtenä ryhmänä.

Avointen kysymysten sisällönanalyysi tehtiin induktiivisesti. Jokainen vastaus käytiin läpi yksityiskohtaisesti, vastausten asiakokonaisuudet koodattiin omiksi käsitteiksi ja käsitteet ryhmiteltiin suuremmiksi kokonaisuuksiksi. Strukturoitujen kysymysten tulokset julkaistaan Fysioterapia- sekä Työterveyshoitaja-lehtien artikkeleissa sekä Suomen Fysioterapeutit ry:n julkaisemassa blogissa. Tässä artikkelissa käsitellään avointen kysymysten tuloksia.

Tulokset

Saimme vastauksia 158 ammattilaiselta (työfysioterapeutit n=112; työterveyshoitajat n=42; muut n=4). Strukturoitujen kysymysten vastaukset osoittivat, että ensimmäisen 1,5 vuoden aikana oli liikuttu kohti lakimuutokselle asetettuja tavoitteita. Moniammatillisuus oli lisääntynyt, ja muutosta oli johdettu monin paikoin systemaattisesti. Kuitenkin vain noin puolet molempien ammattiryhmien vastaajista koki, että moniammatillinen yhteistyö on suunnitelmallista ja että sille oli varattu riittävästi aikaa.

Kokemukset lakimuutoksen tuomista muutoksista ovat olleet positiivisia. Sekä työfysioterapeutit että työterveyshoitajat kuvasivat, että henkilöasiakkaat ja yritykset olivat hyötyneet lakimuutoksessa eniten siitä, että työfysioterapeutin vastaanotolle pääsy oli selkeästi helpottunut aiempaan verrattuna. Vastaajat nostivat esiin, että tuki- ja liikuntaelinoireiset (tule) asiakkaat pääsivät useammin oikea-aikaisesti ja suoraan työfysioterapeutin vastaanotolle, jolloin oireiden pitkittymistä voitiin helpommin ehkäistä. Vastaajat kokivat myös, että asiakkaiden suora ohjautuminen paransi työterveyshuollon resurssien käyttöä, koska lääkäreiden ja hoitajien työaikaa säästyi ja se oli mahdollista kohdentaa tarkoituksenmukaisemmin. Lisäksi yrityksille koettiin syntyvän kustannussäästöjä resurssien kohdentuessa tehokkaammin. Parhaimmillaan tule-oireisen asiakkaan nopean hoitoon pääsyn koettiin vähentävän myös poissaoloja työstä. Vastaajat kertoivat, että työfysioterapeuttien tehokkaampi hyödyntäminen työpaikalla tehtävissä perusselvityksissä vähensi heidän tekemiensä suunnattujen selvitysten tarvetta.

Työfysioterapeuttien suoran työpaikkayhteistyön nähtiin edellyttävän työfysioterapeuteilta vastuunottamista aiempaa itsenäisemmin ja laaja-alaisemmin. Osa vastaajista ei kuitenkaan kokenut muutosta suureksi, koska työote ja ammatillinen rooli olivat jo ennestään olleet hyvin laajat. Vastaavasti osa koki, että muutos ei ollut vaikuttanut työnkuvaan, koska työfysioterapeuttien toimintaa ammattihenkilöinä rajoittivat asiakasyritysten sopimukset sekä ainakin yhdellä työterveyspalveluntuottajalla edelleen voimassa oleva määrällinen rajoitus työfysioterapeutin käytölle. Työfysioterapeuteista kaksi kolmasosaa vastasi, että työfysioterapeutin käyttöä oli edelleen rajattu osassa työterveyssopimuksista.

Sekä työterveyshoitajat että työfysioterapeutit kokivat, että ammattihenkilöiden väliset työnjaot olivat yhä osittain epäselviä. Lakimuutoksen koettiin kuitenkin mahdollistavan työfysioterapeuttien osaamisen oikea-aikaisemman hyödyntämisen. Palkkauksesta kysyttäessä suurin osa työfysioterapeuteista totesi palkan pysyneen ennallaan, vaikka vastuuta työterveyshuollon prosesseissa oli tullut selkeästi lisää.

Vastaajat kokivat työfysioterapeuttien aseman edistämisessä tärkeänä moniammatillisen yhteistyön lisäämisen työterveystiimeissä. Siten myös työfysioterapeuttien osaamisen koettiin tulevan tehokkaammin käyttöön ja näkyväksi sekä työterveystiimeille että asiakasyrityksiin.

Päätelmät

Uudenlaisen työnjaon mukainen toiminta terveydenhuollossa ja moniammatillisen yhteistyön lisääntyminen vaatii kaikilta osapuolilta uudenlaista asennoitumista. Edelleen kehittämistä kaipaavat erityisesti työfysioterapeuttien osaamisen tunnistaminen ja sen täysimittainen hyödyntäminen työterveysyhteistyössä asiakkaiden ja yritysten hyödyksi.

Muutosta tulee edelleenkin johtaa ja moniammatillisuuden rakenteita edistää systemaattisesti. Ammattihenkilöiden käytön rajoittaminen työterveydenpalveluntuottajien toimesta ei ole lakimuutoksen hengen mukaista. Työterveyshuollon ammattihenkilöiden käyttö perustuu työpaikan tarpeisiin, eikä käyttöä voi lain mukaan ennaltaehkäisevässä työterveyshuollossa rajata. Myös Kelan korvauskäytäntö muuttui siten, että työfysioterapian käyntimääriä koskeva rajoitus poistui 1.1.2022.

Vastauksissa nousi esiin työnjaon kehittämisen tarve moniammatillisissa tiimeissä. Erityisesti kaivattiin selkeyttä ammattihenkilöiden välisiin rooleihin. Kehittämiskohteista kannattaa käydä keskustelua työterveysyksikköjen sisällä, jotta roolit selkeytyvät ja yhteistyö sujuvoituu edelleen. Aiemmat selvitykset terveydenhuollosta ovat osoittaneet, että pelkästään kirjalliset sopimukset ja ohjeet eivät riitä ohjaamaan toimivaa työnjakoa. Työnjaot eivät toimi itsestään, vaan toimiakseen ne edellyttävät jatkuvaa työskentelyä yli ammattirajojen. Jotta työterveyshuolloissa säilyy ammattitaitoinen henkilökunta, myös työn vaativuuden mukaiseen palkkaukseen on syytä tulevaisuudessa kiinnittää huomiota.

Tule-vaivoihin liittyvien työkyvyttömyyden riskitekijöiden vähentäminen on määrätietoista työskentelyä, joka edellyttää, että työfysioterapeutti on mukana toimintasuunnitelmapalavereissa suunnittelemassa kohdennettua toimintaa tule-oireisille, ikääntyville ja korkean työkyvyttömyysriskin omaaville työntekijöille yhdessä moniammatillisen tiimin ja asiakasyrityksen kanssa. Yhteistyöllä voidaan mahdollistaa uusien toimintamallien löytyminen ja niiden aktiivinen käyttöönotto, esimerkiksi resurssien kohdentamiseksi optimaalisesti. Tämän mahdollistavat työterveyshuollossa sekä työfysioterapeuttien ammattihenkilörooli että suoravastaanottotoiminta (taulukko 1 «»1). Työnjaollisesti fysioterapeutin suoravastaanotto on tehtävänsiirto lääkäriltä fysioterapeutille, jonka toteuttaminen edellyttää fysioterapeutilta suoravastaanottokoulutuksen mukaista lisäkoulutusta. Työterveyshuoltolain muutos sen sijaan koskee kaikkia työfysioterapeutteja, ja sen myötä työfysioterapeutit osallistuvat tasaveroisina työterveyslääkärin ja -hoitajan kanssa työterveystoiminnan suunnitteluun ja toteuttamiseen.

Yritysten kannalta on olennaista, että he asiakkaina hyötyvät tarpeittensa mukaisesta ja oikea-aikaisesta asiantuntemuksesta ja saavat työterveyshuollosta tarvitsemaansa osaamista. Tärkeää on huomioida erityisesti ne yritykset, joissa tehdään fyysisesti kuormittavaa työtä ja joissa tule-oireet aiheuttavat sairauspoissaoloja. Panostamalla lakimuutoksen mukaisesti työnjaon muutoksiin ja työfysioterapeutin roolin kehittämiseen ja tukemiseen, voivat sekä yhteistyö tiimeissä ja työpaikoilla että palvelujen saatavuus edelleen parantua.