Työterveyslääkäri

Koettu työkyky ja täyden työkyvyttömyyseläkkeen riski osatyökyvyttömyyseläkeläisillä

Työterveyslääkäri
2024;42(1):50-51
Mari-Anne Wallius

Osatyökyvyttömyyseläkkeet ovat yleistyneet Suomessa, minkä vuoksi on tärkeä tunnistaa täyttä työkyvyttömyyttä ennakoivia tekijöitä. Tässä artikkelissa kuvataan työssä käyvien osatyökyvyttömyyseläkeläisten arvioita työkyvystään, työkyvyn muutoksia ja näiden yhteyksiä täyden työkyvyttömyyden riskiin.

Osatyökyvyttömyyseläke voi tukea osittaista työssä jatkamista sairaudesta huolimatta. Lähes 80 prosenttia osatyökyvyttömyyseläkkeen saajista käy työssä. Osatyökyvyttömyyseläke on tyypillisempi naisilla, yli 55-vuotiailla ja korkeammin koulutetuilla. Osatyökyvyttömyyseläkeläisillä yksilön ja työn vaatimusten välistä suhdetta on tasapainotettu vähentämällä työaikaa. Epävarmaa on, ennakoiko koetun työkyvyn taso ja sen muutos osittaista työaikaa tekevillä osatyökyvyttömyyseläkeläisillä täydelle työkyvyttömyyseläkkeelle siirtymistä. Tässä artikkelissa kuvataan osatyökyvyttömyyseläkeläisten itseraportoimaa työkykyä, työkyvyn muutoksia ajan mittaan ja näiden yhteyksiä täydelle työkyvyttömyyseläkkeelle siirtymisen riskiin.

Tiedot osatyökyvyttömyyseläkeläisten koetusta työkyvystä, sosiodemografisista ja terveyskäyttäytymiseen liittyvistä tekijöistä haimme Kunta- ja hyvinvointialan henkilöstön seurantatutkimuksesta vuosilta 2008 ja 2012. Linkitimme kyselytiedot Eläketurvakeskuksen rekistereistä vuoden 2018 loppuun saakka saatuihin työkyvyttömyyseläketietoihin. Tutkimusjoukko koostui 159:stä vuonna 2008 kyselyyn vastanneesta osatyökyvyttömyyseläkeläisestä, joille osatyökyvyttömyyseläke oli myönnetty joko toistaiseksi jatkuvana eläkkeenä tai määräaikaisena osakuntoutustukena. Koetun työkyvyn muutosta tarkastelimme 80 osatyökyvyttömyyseläkeläiseltä vuosina 2008 ja 2012. Työkyvyn seuranta päättyi 31.12.2018 molemmissa otoksissa. Koetun työkyvyn ja työkyvyttömyyseläkkeen välisiä yhteyksiä analysoimme Coxin regressiolla, joka mahdollisti seuranta-ajan huomioimisen työkyvyttömyyseläkkeelle siirtymisessä ja lisäksi usean muuttujan yhtäaikaisen vaikutuksen kontrolloinnin.

Työkykypistemäärä koetun työkyvyn arvioinnissa

Koetun työkyvyn mittarina käytimme työkykyindeksin ensimmäistä osiota eli työkykypistemäärää. Työkykypistemäärämittaria käytetään työterveyshuolloissa ja tutkimustarkoituksessa työkyvyn arvioinnissa. Työkykypistemäärä on tutkittavan subjektiivinen arvio työkyvystään (asteikko 0–10) suhteessa elinikäiseen parhaimpaan, ja sitä on pidetty käyttökelpoisena vaihtoehtona koko työkykyindeksille. Työkykypistemäärä soveltuu työkyvyn tason ja muutoksen arviointiin, ja sen on osoitettu ennustavan hyvin myöhempää työkyvyttömyyseläkkeelle siirtymistä.

Koetun työkyvyn yhteyttä työkyvyttömyyseläkeriskiin tarkastelimme kahdessa ryhmässä: työkyky huono (0–5 pistettä) ja työkyky vähintään kohtalainen (6–10 pistettä). Työkyvyn muutoksen arvioimiseksi laskimme työkykypistemäärän erotuksen kahdesta aikapisteestä (2008 ja 2012) ja tarkastelimme muutosta työkyky ennallaan-, noussut- tai laskenut-ryhmissä.

Tutkimusjoukon kuvaus

Osatyökyvyttömyyseläkeläiset olivat keski-iältään 56-vuotiaita, valtaosa oli naisia (86 prosenttia), 40 prosenttia kuului ylempiin toimihenkilöihin ja 70 prosenttia oli naimisissa tai avoliitossa. Vastanneista lähes kolmannes oli ylipainoisia (painoindeksi ≥ 30.0), reilu puolet oli liikunnallisesti inaktiivisia, 18 prosenttia tupakoi ja 24 prosentilla esiintyi alkoholin riskikäyttöä.

Koetun työkyvyn taso ja muutos

Yli puolet (55 prosenttia) osatyökyvyttömyyseläkeläisistä raportoi työkykynsä heikoksi (työkykypistemäärä 5 tai alle) ja lopuilla työkykypistemäärä oli 6 tai sitä enemmän. Työkykynsä hyväksi arvioivien (pistemäärä 8–9) osuus oli 12 prosenttia.

Neljän vuoden seurannassa koettu työkyky pysyi ennallaan 28 prosentilla osatyökyvyttömyyseläkeläisistä, 36 prosentilla työkyky laski ja 36 prosentilla nousi. Alentuneen työkyvyn ryhmässä työkyky laski joko yhden tai kahden pisteen verran. Vastaavasti niillä, joiden työkyky parani, pistemäärä nousi keskimäärin yhden pisteen. Työkyvyn muutoksella ei tämän aineiston perusteella havaittu olevan yhteyttä työkyvyttömyyseläkkeelle siirtymiseen.

Koettu työkyky ennakoi täyttä työkyvyttömyyttä

Tutkimusjoukon osatyökyvyttömyyseläkeläisistä 38 prosenttia siirtyi täydelle työkyvyttömyyseläkkeelle seuranta-aikana. Heistä valtaosa (87 prosenttia) oli pysyvällä osatyökyvyttömyyseläkkeellä olleita, ja suurimmalla osalla (69 prosenttia) oli huono koettu työkyky. Tulokset osoittivat, että niillä osatyökyvyttömyyseläkeläisillä, joilla oli huono työkyky (pistemäärä 0–5), oli likimain kaksinkertainen riski työkyvyttömyyseläkkeelle siirtymiseen (riskitiheyssuhde eli HR 1,93 ja 95 prosentin luottamusväli 1,11–3,38) verrattuna vähintään kohtalaisen työkyvyn omaaviin, kun malli oli vakioitu sosiodemografisilla ja elintapatekijöillä.

Pohdinta

Heikko koettu työkyky osatyökyvyttömyyseläkeläisillä ennakoi työkyvyttömyyseläkkeelle siirtymistä. Tässä kohderyhmässä huonon työkyvyn omaavien osuus (55 prosenttia) on suurempi kuin yleisesti kuntasektorilla. Eroavuus ei sinänsä ollut yllättävää, koska osatyökyvyttömyyseläkkeen edellytyksenä on työkyvyn aleneminen vähintään 40 prosentilla lääketieteellisesti vahvistetun sairauden, vian tai vamman johdosta.

Työkyky pysyi ennallaan tai jopa parani 64 prosentilla niistä, jotka jatkoivat osatyökyvyttömyyseläkkeellä seurannan ajan. Osatyökyvyttömyyseläkeläisillä työn vaatimuksia ja henkilökohtaisia resursseja on tasapainotettu vähennetyllä työajalla, mikä voisi selittää työkyvyn säilymistä tai paranemista. Tutkimusjoukko on kuitenkin pieni ja valikoitunut, koska seurannasta karsiutuivat työkyvyttömyyseläkkeelle neljän vuoden seuranta-aikana jääneet.

Yhteenvetona voidaan todeta, että huono koettu työkyky oli riskitekijä täydelle työkyvyttömyyseläkkeelle siirtymiseen osatyökyvyttömyyseläkeläisillä, joilla työkyky oli jo lähtötilanteessa heikommalla tasolla. Tämän aineiston perusteella koetun työkyvyn taso ennusti paremmin täyttä työkyvyttömyyttä kuin koetun työkyvyn muutossuunta. Tärkeää on tunnistaa osatyökyvyttömyyseläkeläisten keskuudesta ne heikon itsearvioidun työkyvyn omaavat henkilöt, joilla täyden työkyvyttömyyden riski on kasvanut.

Lisätietoa tutkimuksestamme:

Wallius MA, Lallukka T, Leinonen T, Remes J, Ervasti J. Level of and Changes in Perceived Work Ability Among Partial Disability Pensioners and the Risk of Full Disability Pension—A Register-Linked Cohort Study. J Occup Rehabil (2023).

Mari-Anne Wallius
TtT, tutkija
Työterveyslaitos, Työterveys
mari-anne.wallius@ttl.fi

Kirjallisuutta

  1. Ahlstrom L, Grimby-Ekman A, Hagberg M ym. The work ability index and single-item question: associations with sick leave, symptoms, and health - a prospective study of women on long-term sick leave. Scand J Work Environ Health. 2010;36(5):404–412.
  2. Eläketurvakeskus. Suomen työeläkkeensaajat. 2021. Suomen virallinen tilasto 08/2022.
  3. Ervasti J, Pekkarinen L, Virtanen M ym. Osatyökykyisten työolot ja työmarkkinasiirtymät kunta-alalla. Sosiaalilääketieteellinen Aikakauslehti 2019; 56:15–26.
  4. Jääskeläinen A, Kausto J, Seitsamo J ym. Workability index and perceived workability as predictors of disability pension: A prospective study among Finnish municipal employees. Scand J Work Environ Health. 2016;42(6):490–499.
  5. Leinonen T, Viikari-Juntura E, Solovieva S. Has the share of the working life expectancy that is spent receiving a partial or full disability pension changed in Finland over the period 2005–2018? A longitudinal register-based study. BMJ Open. 2022;12:e061085.
  6. Polvinen A. Employment at the onset of partial disability retirement and four years later. Eur J Public Health. 2022;32(suppl 3).
  7. Tuomi K, Ilmarinen J, Jahkola M ym. Työkykyindeksi, 1997. Työterveyslaitos.
  8. Työeläke.fi. Työkyvyttömyyseläke työkyvyn heikentyessä. Työkyvyttömyyseläke työkyvyn heiketessä - Työeläke.fi ( «https://tyoelake.fi»1)