Miten työterveyshuolto voi edistää eläkkeelle siirtyvän työntekijän terveyttä?

Tutkimustietoa eläköitymisen terveysseuraamuksista

Finnish Retirement and Aging (FIREA) –tutkimus on Turun yliopistossa vuonna 2013 käynnistynyt seurantatutkimus, jossa on mukana lähes 7 000 ikääntyvää kunta-alan työntekijää eri puolilta Suomea. Selvitämme elintavoissa, terveydessä ja toimintakyvyssä tapahtuvia muutoksia sekä niihin vaikuttavia tekijöitä eläkkeellesiirtymisiässä ja sen jälkeen. Olemme seuranneet tutkittavia erilaisten kyselyiden, aktiivisuusmittausten sekä fyysisen ja kognitiivisen toimintakyvyn testien ja verisuoniterveyttä kuvaavien mittausten avulla.

Uni paranee ja aktiivisuus vähenee

FIREA-tutkimuksen perusteella suurimmat ja välittömimmät muutokset eläköitymisen jälkeen näkyvät ajankäytössä, unessa ja aktiivisuuskäyttäytymisessä. Unen pituus lisääntyy, ja rytmi siirtyy kohti myöhempää nukkumaanmenoaikaa. Tutkittavat myös raportoivat univaikeuksien vähentyvän.

Olemme myös havainneet selviä muutoksia fyysisen aktiivisuuden ja paikallaanolon määrässä. Työvuosina työpäivien aktiivisuuskäyttäytymistä määrittävät pitkälti työ ja työmatkojen kulkumuoto. Eläkkeelle siirtymisen jälkeen etenkin palvelualalla ja ruumiillisessa työssä työskennelleillä naisilla aktiivisuus vähenee ja paikallaanolo lisääntyy, kun taas toimihenkilöinä työskennelleiden miesten aktiivisuus lisääntyy. Kuva 1 «»1 osoittaa, että palvelualalta ja ruumiillisesta työstä eläköityvillä naisilla unen pituus lisääntyy noin 45 minuutilla ja paikallaanolo yli puolella tunnilla, mikä johtaa kevyen fyysisen aktiivisuuden vähentymiseen noin tunnilla ja reippaamman fyysisen aktiivisuuden vähentymiseen 17 minuutilla. Työmatkansa aktiivisesti kulkeneet työntekijät näyttävät säilyttävän aktiivisuustasonsa paremmin kuin autolla tai julkisilla liikennevälineillä kulkeneet.

Aktiivisuuden muutokset heijastuvat terveyteen

Muutokset fyysisessä aktiivisuudessa, paikallaanolossa ja unessa yhdistyvät muutoksiin kardiometabolisessa terveydessä. Erityisesti reippaan ja rasittavan fyysisen aktiivisuuden vähentyminen on yhteydessä korkeampaan painoindeksiin, suurempaan vyötärönympärykseen, korkeampaan veren triglyseridipitoisuuteen ja pienempään HDL-kolesterolipitoisuuteen. Sen sijaan kevyen tai reippaan ja rasittavan fyysisen aktiivisuuden lisääminen on yhteydessä myönteisiin muutoksiin painoindeksissä, vyötärönympäryksessä ja veren rasva-arvoissa. Fyysisen aktiivisuuden, paikallaanolon ja unen muutoksilla ei puolestaan näytä olevan selkeitä yhteyksiä veren LDL-kolesterolin, glukoosin, insuliinin tai tulehdusarvojen kanssa. Myöskään verenpaineen osalta ei havaittu selkeitä yhteyksiä, vaikka vuorokausiseurantamittausten perusteella päiväaikainen systolinen ja diastolinen verenpaine laskivat koko seuranta-ajan työvuosista eläkkeelle. Sen sijaan yönaikainen systolinen verenpaine nousi eläköitymisen yhteydessä, mutta nousu tasaantui eläköitymisen jälkeen.

Psyykkinen hyvinvointi ja elämäntyytyväisyys paranevat

Psyykkinen kuormittuneisuus näyttää vähenevän selvästi eläkkeelle siirtymisen jälkeen ja erityisesti henkilöillä, joilla on ollut psykososiaalista kuormitusta työssä ja pienempi sosiaalinen verkosto. Samoin elämäntyytyväisyys kasvaa, etenkin naisten keskuudessa ja henkilöillä, joilla on heikompi terveys ja jotka elävät ilman puolisoa. Kokonaisuutena havaintomme viittaavat siihen, että fyysisesti tai psyykkisesti kuormittavaa työtä tehneiden henkilöiden psyykkinen hyvinvointi voi parantua eläkkeelle siirtymisen jälkeen, mutta tämä ei välttämättä heijastu heidän kokemaansa terveydentilaan.

Yksilölliset kehityskulut tutkimuksen kohteena

Keskimääräisten muutosten taustalla on aina paljon vaihtelua, minkä vuoksi olemme selvittäneet tarkemmin myös yksilökohtaisia terveyden kehityskulkuja. Suurimmalla osalla koettu terveys säilyy samalla tasolla eläkkeelle siirtymisen aikana, joko hyvänä (74 %) tai huonona (12 %), ja vain pienemmissä alaryhmissä havaittiin koetun terveydentilan paranemista (8%) tai heikkenemistä (6 %). Terveydentila heikkeni erityisesti henkilöillä, joilla oli ollut alhainen ammattiasema, fyysisesti rasittava työ tai jotka raportoivat työstressiä.

Myönteisten kokemusten lisäksi eläköityminen voi kuormittaa. Sosiaalisten kontaktien väheneminen ja mielekkään tekemisen puute voivat heijastua esimerkiksi yksinäisyytenä, tylsistymisenä tai alkoholin käytön lisääntymisenä. Tätä tukevat myös omat tutkimustuloksemme, joissa joka kymmenes lisäsi runsasta alkoholinkäyttöä eläköitymisen jälkeen.

Toteutamme parhaillaan FIREA-tutkimuksen 70-vuotisseurantamittauksia, ja tarkoituksena on selvittää tarkemmin, miten terveys, sairastavuus sekä fyysinen ja kognitiivinen toimintakyky kehittyvät pitkällä aikavälillä eläkkeelle siirtymisen jälkeisinä vuosina. Tämä auttaa kohdentamaan ja kehittämään toimenpiteitä ikääntyvien työntekijöiden ja eläkeläisten terveyden edistämiseksi.

Miten työterveyslääkäri voi tukea eläkkeelle siirtyjää?

Työterveyslääkäri voi edistää eläkkeelle siirtyvän työntekijän terveyttä tarjoamalla eväitä terveisiin ja toimintakykyisiin eläkevuosiin jo työuran loppuvaiheessa. Moni myös uusii reseptinsä ja tarkastuttaa terveydentilaansa ennen eläkkeelle jäämistä, mikä tarjoaa hyvän tilaisuuden uudesta elämäntilanteesta keskusteluun ja pienten elämäntapamuutosten virittelyyn jo ennen eläköitymistä. Siirtymävaihetta voi helpottaa, jos pyrkii tekemään itselle tärkeitä muutoksia jo ennen eläkkeelle jäämistä.

Tulostemme perusteella on tarvetta kiinnittää huomiota ikääntyvien työntekijöiden riittävään unensaantiin sekä univaikeuksiin jo työvuosien aikana. Tämä on tärkeää, koska lyhytunisuus ja univaikeudet heikentävät työkykyä ja ennustavat ennenaikaista eläköitymistä.

Tärkein kohderyhmä liikuntaneuvonnalle ovat työntekijät, jotka liikkuvat paljon työssään mutta vähän vapaa-ajallaan. Vaikka työssä kertyisi paljon liikettä, työhön liittyvä fyysinen kuormitus ei tuota samanlaisia terveyshyötyjä kuin vapaa-ajan monipuolinen liikunta. Kun aktiivisen elämäntyylin on omaksunut työvuosien aikana, sen ylläpitäminen eläkkeelle jäämisen jälkeenkin on helpompaa. Tämän vuoksi työterveyslääkärin kannattaa ottaa liikunta-asiat puheeksi vastaanotolla ja kannustaa arkiliikunnan lisäämiseen sekä mieluisen liikuntamuodon etsimiseen viimeistään ennen eläköitymistä.

Fyysinen aktiivisuus on tärkeää kardiometabolisen terveyden lisäksi etenkin fyysisen toimintakyvyn säilyttämisen sekä kaatumisten ehkäisyn kannalta. Monipuolinen ja säännöllinen liikkuminen ylläpitää kestävyyskuntoa, luuston lujuutta, lihasvoimaa, tasapainoa, liikkuvuutta ja ketteryyttä, joita kaikkia ikääntyminen tyypillisesti heikentää. Liikkuminen edistää myös kognitiivisten toimintojen säilymistä ja tukee psyykkistä terveyttä muun muassa parantamalla mielialaa, auttamalla stressinhallinnassa sekä parantamalla unenlaatua.

Elintavoista keskustelun lisäksi kannattaa tiedustella vapaa-ajan harrastuksista ja sosiaalisista verkostoista sekä tarvittaessa kannustaa pohtimaan jo ennen eläköitymistä itselle mielekkäitä ja merkityksellisiä vapaa-ajan viettotapoja.

Lopuksi

Olemme koonneet Turun yliopiston nettisivuille pienen oppaan ( «https://sites.utu.fi/firea/»1), jossa on tietoa ja neuvoja terveellisten elintapojen ylläpitämiseen ja muodostamiseen eläkkeellesiirtymisiässä. Kannattaa ottaa vinkit haltuun ja jakaa niitä eläköitymistä lähestyville työterveyshuollon asiakkaille.