Työterveyslääkäri

Puhetta painosta työterveyshuollossa

Työterveyslääkäri
2024;42(2):30-33
Eira Roos ja Mari-Liis Kalima

Yli 70 prosenttia suomalaisista miehistä ja yli 60 prosenttia suomalaisista naisista on vähintään ylipainoisia. Keskivertosuomalaisen työikäisen paino nousee noin kilogramman vuodessa. Ylipaino ja lihavuus ovat yhteydessä työkykyyn lähes kaikilla mahdollisilla mittareilla.

Ylipaino lisää lyhyiden ja pitkien sairauspoissaolojen sekä työkyvyttömyyseläkkeen riskiä. Jo 5 kilogramman painonnousu, jopa normaalipainoisella, lisää riskiä sairauspoissaoloihin. Tähän asti lihavuuden hoito on luokiteltu kansanterveystyöksi, jota työterveyshuollossa ei ensisijaisesti tehdä. Lihavuutta hoitamalla pystymme alentamaan työkyvyttömyyden ja jopa työtapaturmien riskiä – lihavuuden tehokas hoito on siis vahvasti työterveyshuollon ytimessä olevaa työkykyyn vaikuttavaa työtä.

Lihavuudesta ei voi puhua samalla tavalla kuin muista terveys- ja työkykytekijöistä lihavuuteen liittyvän stigman vuoksi. Lihavuusstigma tarkoittaa lihavuuteen liittyviä ennakkoluuloja, jotka voivat johtaa syrjintään yhteiskunnassa ja työelämässä. Helmikuussa 2024 Helsingissä järjestettiin Nordic Obesity Meeting 2024 (NOM). Paikalla oli muun muassa Albertan yliopiston professori Arya Sharma. Professori Sharma on vuosien ajan puhunut lihavuusstigman vaikutuksesta potilaiden saamaan hoitoon. Sharma peräänkuulutti vastuullista painopuhetta ja kehotti pohtimaan jokaista aiheesta tehtyä kannanottoa: lisääkö viestini lihavuudesta kärsivien kokemaa stigmaa vai vähentääkö se sitä? Terveydenhuollon ammattilaisten asenteet lihavuutta kohtaan eivät juurikaan eroa tavallisen kansalaisen asenteista, ja tästä johtuen lihavuudesta kärsivät ihmiset ovat riskissä huonompaan hoitoon. Lihavuusstigma voi vähentää lihavuudesta kärsivän ihmisen hoitoon hakeutumista, mikä lisää lihavuuteen liittyviä negatiivisia terveysseuraamuksia. Kokouksessa kuulimmekin kokemusasiantuntija Veera Papinojan mietteitä asiasta. Veeran puheenvuoro oli niin vaikuttava, että satapäinen tutkija- ja lääkärijoukko antoi Veeralle seisovat aplodit hänen esityksensä päätteeksi ja moni kuivasi silmäkulmiaan.

Lääkärin työn ohjenuora on kautta aikain ollut Primum, non nocere – first, do no harm. Painonhallintatyössä ammattikuntamme on tämän osalta monesti epäonnistunut. Meidän työterveyshuollon ammattilaisten on aika muuttaa tämä, päivittää omat ajatuksemme ja asenteemme tutkimustietoa vastaavaksi. Kun ryhdymme hoitamaan lihavuutta, meidän on tehtävä se tiedostaen teemaan liittyvä haasteellisuus. Erityisen tärkeää on, että viestimme teemasta harkitusti asiakasorganisaatioillemme. Viestinnän on johdettava lihavuuden stigman vähentämiseen, ei lisäämiseen.

Mitä uutta lihavuudesta ja sen hoidosta?

Iso osa NOM 2024 -kokouksesta käsitteli lihavuuden biologiaa, suoliston ja aivojen välistä vuorovaikutusta sekä rasvakudoksen metaboliaa. Tutkimuksen edistymisen myötä ymmärrämme lihavuuden syitä huomattavasti paremmin kuin vielä viime vuosikymmenellä. Aika ajoin keskustellaan siitä, onko lihavuudessa kyse sairaudesta. WHO on kuitenkin jo vuonna 1948 määritellyt lihavuuden sairaudeksi. Lihavuus kroonisena sairautena ei ole yksilön valinta. Ylipaino johtuu useiden biologisten, sosiaalisten ja psykologisten tekijöiden yhteisvaikutuksesta. Tämän typistäminen muotoon "syö vähemmän, liiku enemmän" on naiivi yksinkertaistus monimutkaisesta kokonaisuudesta. Monet painoa määrittävät tekijät ovat olemassa jo ennen henkilön syntymää tai varhaislapsuudessa, johon henkilöllä itsellään ei ole vaikutusmahdollisuuksia. Mikäli henkilö alkaa laihtua, monimutkainen neuroendokriininen järjestelmä vastustaa painon laskua ja pyrkii palauttamaan painon alkuperäiseksi. Potilaan hoidon onnistumiseksi tulee potilaan kohtaamisessa huomioida edellä mainitut tekijät.

Toinen tärkeä kokouksessa esillä ollut teema liittyi lihavuuden hoidon tehostamiseen. Lihavuuden interventiotutkimuksissa on kautta aikojen saatu toistuvasti samankaltaisia tuloksia: Olipa interventio mikä tahansa, aina osallistujien joukosta löytyy niin sanottuja superrespondereita, joiden paino laskee interventiossa merkittävästi, sekä heitä, joilla samalla hoidolla paino ei juurikaan laske. Tämän pohjalta on nostettu esiin toive lihavuuden hoidon personoimisesta ja saavutettavien tulosten tehostamisesta. Tutkija Andre Acosta esitteli Mayo Clinicalla tehtyjä tutkimuksia, joiden perusteella painonhallintahaasteissa näyttää ilmenevän neljä erilaista fenotyyppiä ja sekä näiden yhdistelmät. Fenotyypit ovat 1) Nälkäinen maha (Hungry gut), 2) Nälkäiset aivot (Hungry brain), 3) Alentunut energiankulutus (Slow burn) ja 4) Nälkäiset tunteet (Emotional hunger) (kuva 1 «»1). Nälkäinen maha viittaa tilanteeseen, jossa yksittäisen aterian kylläisyysviesti suolistosta aivoihin kulkee hitaasti. Nälkäiset aivot kuvaavat fenotyyppiä, jossa kylläisyystuntemuksen kesto on keskimääräistä lyhyempi. Alentunut energiankulutus viittaa tilanteeseen, jossa syystä tai toisesta perusaineenvaihdunnan taso on matala. Taustalla voi olla muun muassa aiemmat rajut laihdutukset tai arjen passiivisuus. Nälkäiset tunteet on tuttu tunnesyömisen ilmiö, jossa sekä positiivisten että negatiivisten tunteiden käsittely tapahtuu ruuan avulla. Täsmälääketieteen keinona auttaa painonhallintahaasteiden fenotyypitys (precision medicine), joka toimii Mayo Clinicalla käytännön työkaluna potilaalle hoidon personomiseksi. Hoito personoidaan lääkityksen, ravitsemuksen, liikunnan ja psykologituen keinoin. Alustavat tulokset osoittavat hoitotuloksen paranevan tällä personoinnilla.

Toistaiseksi meillä ei ole mahdollisuutta tarkkaan fenotyypitykseen tavanomaisessa vastaanottotyössä. Käytännössä näistä painonhallintatyypeistä kannattaa meilläkin potilaan kanssa keskustella. Nimittäin lihavuudesta kärsivä tuntuu itse aika hyvin tunnistavan, millä alueilla hänen haasteensa ovat. Tunnenälkäinen kannattaa ohjata psykologituen pariin, kun taas henkilö, jolla on alentunut energiankulutus, hyötyy todennäköisesti fysioterapeutin tai liikuntaohjaajan tuesta.

Mitä työterveyshuolto voi tehdä?

Työterveyshuolto on Suomessa avainasemassa turvaamassa työntekijöiden työkykyä. Toimintamme on moniammatillista ja monitieteistä. Meillä työterveyshuollossa on hyvät mahdollisuudet myös lihavuuden laadukkaaseen hoitoon, kun vain käytämme työterveyshuollon resursseja. Lisäksi meillä on mahdollisuus vaikuttaa siihen ympäristöön, jossa potilaamme viettävät ison osan arjestaan.

Yksilötasolla toimivat moniammatilliset lihavuuden hoitopolut mahdollistavat laadukkaan tuen painonhallinnassa. Tällä hetkellä lihavuusindikaatiolla olevien lääkkeiden saatavuus on rajattua. Tämä haastaa meidät ammattilaiset päivittämään omat ei-lääkkeelliset hoitokeinot. Nykytietämykseen perustuva elintapaohjaus lähtee vahvasti potilaan omien voimavarojen tunnistamisen ja juurisyiden pohdinnan kautta. Painonhallintatalo on hyvä tutkittuun tietoon perustuva käyttäytymis-kognitiivisiin keinoihin nojautuva verkkopohjainen valmennus, jossa potilas saa 12 kk:n ajan oman valmentajan ja elintapaohjausta. Painonhallintatalo toimii oivana lisätukena paikallisille työterveyshuollon lihavuuden hoitopoluille.

Organisaatiotasolla meillä on mahdollisuus oivalluttaa asiakkaitamme luomaan sellaisia työympäristöjä, jotka mahdollistavat painonhallinnan meille kaikille. Painonhallintaa tukeva ympäristö on sellainen, jossa jokaisella on mahdollisuudet huolehtia omasta palautumisestaan, säädellä stressin määrää ja tehdä fiksuja ruokavalintoja. Kansallinen lihavuusohjelma 2012–2018 antoi jo viime vuosikymmenellä työterveyshuollon yhdeksi tehtäväksi fasilitoida työelämän liikunnallistamista.

Tähän asti työpaikoilla tehdyt interventiot ovat tyypillisesti sisältäneet lähinnä vaikuttamista yksilötasolla ravitsemukseen ja liikuntaan. Toistaiseksi ei ole julkaisuja interventioista, jotka pohjautuisivat päivittyneeseen tietoon painohaasteiden taustatekijöistä. Avainasemassa onkin perinteisen liikuntaruokavaliointervention lisäksi huomioida työpaikka. Yleisesti onnistuneissa työpaikkainterventioissa on elementteinä yhteiskehittelyä, personoitua tukea sekä vaikuttamista työkulttuuriin ja johtamiseen. Työpaikkainterventiolla voi olla merkittävä paikallista riskiä vähentävä vaikutus, jos tavoitamme työntekijät laajasti ja osallistumisprosentti on korkea.

Potilas ja hänen elinympäristönsä on painonhallinnan keskiössä. Annetaan potilaan tuntea itsensä toiveikkaaksi jokaisen työterveyshuollon tapaamisen jälkeen. Kannustamme kaikkia työterveyshuoltokollegoita mukaan lihavuuden laadukkaaseen hoitoon. Lisää oppia voi hankkia esimerkiksi liittymällä lihavuslääkäriyhdistykseen. Suomen Lihavuuslääkärit ry toiminta on avointa kaikille lihavuuden hoidosta kiinnostuneille lääkäreille, ja mukana on jo useita työterveyslääkäreitäkin. Tervetuloa mukaan lihavuuden hoidon etujoukkoihin Suomessa!

Eira Roos
Työterveyshuollon erikoislääkäri
Työterveyshuollon kehitysylilääkäri
Lääkärikeskus Aava
eira.roos@aava.fi
Mari-Liis Kalima
Työterveyshuoltoon erikoistuva lääkäri
mari-liis.kalima@aava.fi

Kirjallisuutta

  1. Terveys, toimintakyky ja hyvinvointi Suomessa: FinTerveys 2017 –tutkimus
  2. Roos E. (2014). Obesity, weight change and work disability a follow-up study among middle-aged employees. University of Helsinki.
  3. Svärd A, Lahti J, Mänty M et ym Weight change among normal weight, overweight and obese employees and subsequent diagnosis-specific sickness absence: A register-linked follow-up study. Scandinavian Journal of Public Health. 2018
  4. Morgan P, et al. The Impact of a Workplace-Based Weight Loss Program on Work-Related Outcomes in Overweight Male Shift Workers. Journal of Occupational and Environmental Medicine 54(2). 2012
  5. Phelan SM, Burgess DJ, Yeazel MW, Hellerstedt WL, Griffin JM, van Ryn M. Impact of weight bias and stigma on quality of care and outcomes for patients with obesity. Obes Rev. 2015 Apr;16(4):319-26.
  6. Acosta A et al. Selection of Antiobesity Medications Based on Phenotypes Enhances Weight Loss: A PragmaticTrial in an Obesity Clinic. Obesity (Silver Spring). 2021 Apr;29(4):662-671.
  7. Maes L, Van Cauwenberghe E, Van Lippevelde W, ym. Effectiveness of workplace interventions in Europe promoting healthy eating: a systematic review. Eur J Public Health 2012;22(5):677-83 «PMID: 21785115»PubMed
  8. Spreckley M, Seidell J, Halberstadt J. Perspectives into the experience of successful, substantial long-term weight-loss maintenance: a systematic review. Int J Qual Stud Health Well-being 2021;16(1):1862481 «PMID: 33455563»PubMed
  9. Cancelliere C, Cassidy JD, Ammendolia C, ym. Are workplace health promotion programs effective at improving presenteeism in workers? A systematic review and best evidence synthesis of the literature. BMC Public Health 2011;11():395 «PMID: 21615940»PubMed
  10. Painonhallintatalo.fi