Meluvammaepäily määräaikaistarkastuksessa – miten toimit työterveyslääkärinä?

Meluvamman arviointi

Audiogrammin melumuotoisuus ei ole riittävä osoitus kuulonaleneman meluperäisyydestä. Myös muut tekijät kuin melu voivat aiheuttaa meluvammalle tyypillisen kuopan noin 4 kHz:n kohdalle. Tällaisia tekijöitä ovat muun muassa geneettinen kuulonalenema. Meluvammalle tyypillisiä kuoppia audiogrammissa esiintyy väestössä merkittävästi ilman työperäistä melualtistumistakin. Mitä vähäisempi poikkeama audiogrammissa, sitä epävarmemmin sitä voi pitää kroonisena meluvammana. Tämän vuoksi kuulovaurion diagnosoimiseksi meluvammaksi tarvitaan lisäselvittelyitä.

Meluvamman arvioinnin ja diagnostiikan tulee perustua sisäkorvien melualtistumisen arviointiin työssä ja vapaa-ajalla, muiden kuulonaleneman riskien arviointiin, ammattikoulutetun kuulontutkijan (audionomi) äänieriössä tekemään audiometriaan (äänes- ja puheaudiometriaan), kuulokäyrän sisäkorvatyyppiseen 4 (3–6) kHz:n kuoppaan, edeltävien audiometrioiden ajalliseen tarkasteluun sekä tarvittaessa seurantaan.

Työterveyslääkärin tehtävä on arvioida melualtistumista työssä ja vapaalla koko työuran ajalta. Missä työpaikoissa melualtistumista on ollut yli 85 dB(A) -tasoisena (tuntia/päivä, päivää/viikko, montako vuotta)? Oliko impulssimelua yli 135 dB(C) (kyllä/ei)? Miten kuulonsuojaus toteutui? Miten kuulovaurio on kehittynyt aiempien audiogrammien perusteella? Milloin kuoppa on ilmestynyt ja miten se on ajassa muuttunut? Tarvittaessa on pyydettävä työntekijää toimittamaan aiemmissa työpaikoissa ja varusmiespalveluksen aikana mitatut audiogrammit.

Meluvamman ilmenemisajankohtana pidetään ajankohtaa, jossa ensimmäisen kerran todetaan audiogrammissa vähintään 25 dB:n tasoinen bilateraalinen kuoppa 4–6 kHz:n kohdalla pysyvänä. E-lausunto tai asiaan liittyvät potilaskertomusmerkinnät meluvammaepäilystä lähetetään kyseisen työnantajan tapaturma- ja ammattitautivakuutusyhtiöön.

Melualtistumisen arviossa voi hyödyntää työhygieenisiä melumittausraportteja, työpaikkaselvitysraportteja, työpaikan melualuemerkintöjä, tietoa työtehtävästä (muun muassa paineilmatyökalujen käyttö, hitsaus, metallin leikkaus ja hakkaaminen ovat aina merkittävää melutyötä). Tasoa voi arvioida tarvittaessa myös karkean nyrkkisäännön mukaan: jos 1 m:n etäisyydellä täytyy huutaa, melutaso on todennäköisesti vähintään 85 dB.

Lisäksi on kartoitettava muut kuulonaleneman riskit, kuten sukuriski, perinnölliset kuuloviat, kallovammat, tupakointi, ototoksiset aineet, käsi- ja kehotärinälle altistuminen sekä verenkiertoelimistön sairaudet kuten hyperkolesterolemia, verenpainetauti, korkea BMI ja diabetes. Ototoksisia aineita ovat muun muassa häkä, styreeni, tolueeni, lyijy, elohopea ja rikkivety sekä lääkeaineista platinaryhmän solunsalpaajat sekä systeemiset aminoglykosidiantibiootit. Sekä tärinän että ototoksisten aineiden yhteisvaikutus melun kanssa on meluvamman riskiä lisäävä.

Meluvammadiagnoosin asettaminen vaatii siis kuulonaleneman pysyvyyden osoittamisen pidemmässä seurannassa ja sen, että kuulonalenemalla on syy-yhteys melualtistumiseen ja että kuulonalenema säilyy pääasiallisesti meluvammaksi sopivan muotoisena. Ammattitaudiksi meluvamma voidaan diagnosoida, mikäli työmelun altistava vaikutus riittää aikaansaamaan sairauden eikä meluvamma ole selvästi aiheutunut työn ulkopuolisesta altistuksesta. Ammattitauti-ilmoitus aluehallintovirastoon (AVI) suositellaan tekemään jo perustellusta meluvammaepäilystä.

Milloin tarkempi kuulontutkimus ja korvalääkärin konsultaatio?

Korvalääkärin konsultaatio on tarpeen meluvamman diagnosoimiseksi ja ammattitaudin toteamiseksi perustellun meluvammaepäilyn yhteydessä. Lähetteen tulee sisältää edellä kuvattu melualtistumisarvio työuran ajalta, myös vapaa-aikana, kuulovaurion riskitekijät, edeltävät audiogrammit ja niiden ajallinen tarkastelu, korvan ja tärykalvon liikkuvuuden tarkastus sekä äänirautakokeet. Lisäksi korvalääkärin konsultaatio tarvitaan myös, jos kyseessä on merkittävä toispuoleinen kuulonalenema, jonka syy ei ole tiedossa, kuulon kuntoutustarve sekä muissa korvaperäisissä syissä vaikeusasteen ja yksilöllisen harkinnan mukaan. Lähetteen voi tehdä korvatautien poliklinikalle tai pyytää vakuutusyhtiöstä maksusitoumusta, jonka perusteella voi teettää jatkotutkimukset yksityisellä korvalääkärillä.

Meluvamman oireet

Alkava meluvamma on usein vähäoireinen tai jopa oireeton, minkä vuoksi kuulon seuranta melutyössä on tärkeää. Kuulonaleneman vaikeutuessa voi ilmetä muun muassa puheäänen sumentumista ja vaikeutta kuulla puhetta hälyssä. Meluvamman aiheuttama korvien soiminen (tinnitus) voi kuitenkin olla jopa häiritsevämpää kuin lievä melun aiheuttama kuulonalenema.

Työnantajan velvollisuudet meluvamma(epäilyn) yhteydessä

Työnantajan velvollisuuksiin kuuluu perustellun meluvammaepäilyn yhteydessä tarkistaa riskien arviointi melun osalta ja tarkistaa meluntorjuntatoimenpiteet riskien poistamiseksi/vähentämiseksi sekä niiden toteutuminen. Työnantajan velvollisuus on tarjota työntekijöille sopiva kuulonsuojaus ja valvoa kuulonsuojauksen käytön toteutumista. Tarvittaessa työnantajan on siirrettävä työntekijä toisiin tehtäviin melualtistuksen vähentämiseksi.

Meluvamman jälkeen

Mikäli meluvamma todetaan, on kuulonsuojauksen jatkossa toteuduttava täysin kattavasti (kuulosuojaimen sisällä päivän melualtistustaso < 80 dB(A)). Kuulosuojaimia on käytettävä koko melulle altistumisajan. Kuulonaleneman vaikutusta työkykyyn on hyvä pohtia työnkuvan kautta. Mikäli hankalaa tinnitusta tai kuulovaikeutta esiintyy ja kuulonsuojaus ei toteudu riittävästi, on harkittava työntekijän siirtämistä pois melutyöstä. Jatkossa kuulonseuranta 1–3 vuoden välein (harkittavaksi 3 vuoden ajan vuosittain). Jatkossa myös uusi korvalääkärin arvio, mikäli kuulotilanteessa tapahtuu oleellinen muutos, ilmenee aihetta kuulon kuntoutustoimenpiteisiin tai haittaluokan tarkastukseen. Vaikeakin meluvamma on tavallisesti kuulonalenemana (Pure Tone Average (PTA) 0.5–4 kHz) vain lievä tai keskivaikea, eikä alle 20 dB:n kuulonalenemasta suoriteta tapaturma- ja ammattitautilain mukaisia haittakorvauksia. Mikäli meluvaurio on työmelualtistuksen päättyessä täyttänyt kuulon kuntoutuskriteerit, jatkuu vakuutusyhtiön korvausvelvollisuus kuulokojekuntoutukseen työuran jälkeenkin.