Menestyskirjailijan ammattisyöpä

Ammattisyöpä

Päätalo kertoo omin sanoin Iijoki-sarjan päättävässä kirjassaan "Pölhökanto Iijoen törmässä" sairastumisestaan syöpään. Kirja ilmestyi 1998.

"Talvella 1994 minussa puhkesi taas kerran keuhkokuume. Kuumeeseen liittyi runsasta verentuloa yskösliman mukana, ja sama jatkui vielä kuumeen laskettuakin. Minua tutkittiin Kangasalan Pikonlinnassa moneen kertaan. Otettiin röntgenkuvia, tehtiin keuhkotähystyksiä ja muita tutkimustoimenpiteitä. Lopulta varmistui, että vasemman keuhkoni yläosassa jyllää syöpä. Sairas lohko poistettiin Tampereen keskussairaalassa tehdyllä leikkauksella samana keväänä. Leikkauksessa tuli ilmi, että syöpä oli saanut alkunsa rakentajan vuosinani keuhkoihin kertyneestä asbestista. Tämä asia myönnettiin myös työterveyslaitoksen käsittelyssä, ja minulle maksettiin korvaus, vaikka olin ollut jo runsaat kolme vuosikymmentä pois rakentajan työstä."

Ammattisyöpä mainitaan myös Hengitysliiton Silmu-lehden haastattelussa vuonna 2000. Toimittaja Maarit Huovisen jutussa asia on kerrottu sanasta sanaan samalla tavalla, jopa Työterveyslaitos on artikkelissa kirjoitettu pienellä alkukirjaimella!

Päätalon muista sairauksista lapsuuden karsastuksesta sota-ajan tippuriin ja kuppaan sekä jo varhaiskeski-iässä todettuun sepelvaltimotautiin on kirjoittanut professori Jukka Mustonen.

Rakennuksilla

Taivalkoskella 1919 syntynyt ja köyhiin oloihin syntynyt Päätalo joutui työelämään jo nuorena. Alle 15-vuotiaana hän työskenteli uitoissa, savotoissa, heinän- ja tienteossa sekä rakennustyömailla.

Sittemmin Päätalo eteni sekatyömiehestä kirvesmieheksi ja opiskeli 1940-luvun lopulla rakennusmestariksi. Rakennuksilla hän oli töissä 1945–1963, kunnes jäi vapaaksi kirjailijaksi. Hänen ensimmäinen romaaninsa "Ihmisiä telineillä" oli ilmestynyt 1958. Kuten nimestä voi päätellä, niin rakennuksilla ollaan jo esikoisteoksessa, jossa kuvataan rakennustyömaan vaiheita päähenkilönä olevan rakennusmestarin näkökulmasta.

Omasta altistumisestaan Päätalo on kirjoittanut lyhyesti viimeiseksi jääneessä romaanissaan "Pölhökanto Iijoen törmässä" seuraavasti.

"Ei rakentajan aikanani eikä vielä kai reiluun vuosikymmeneen sen jälkeenkään tiedetty asbestista olevan vaaraa ihmisen terveydelle. Esimerkiksi eristäjät rakennustyömailla tyhjensivät kookkaita asbestijauhepussejaan pudistelemalla paljuun, jossa he valmistivat eristystaikinan – tietysti vailla alkeellisintakaan hengityssuojainta."

Laakarinne – Päätalon alter ego?

Pari vuotta keuhkosyövän toteamisen jälkeen Päätalolta ilmestyi romaani "Sateenkaari pakenee", jonka päähenkilönä on Heikki Laakarinne. Hän on köyhistä oloista lähtenyt renkipoika, joka on päätynyt ensin urakoitsijaksi ja myöhemmin teollisuusneuvokseksi. Laakarinne on samassa tilanteessa kuin Päätalo, eli hän on asbestista keuhkosyövän saanut seitsemänkymppinen mies.

Kirjassa Laakarinne kertaa elämänsä kulkua, johon on kuulunut kovan työnteon lisäksi avioliitto ja sen ulkopuolinen suhde, aivan kuten Päätalollakin. Vaikkei Laakarinne ole yksi yhteen Päätalon omakuva, niin varmasti hän on romaania kirjoittaessaan työstänyt omaa sairastamistaan. Romaanin kuvauksessa sairaalassa olosta ennen leikkausta esiintyy keuhkokirurgi, joka antaa Laakarinteelle neuvon: "Koeta jaksaa irrottaa elämäntyöstäsi myös henkisesti. Sinulla ja ikäpolvesi ihmisillä on täysi oikeus helpompiin vuosiin."

Lopuksi

Kesken viimeisen romaanin kirjoittamisen Päätalo sai ikäviä uutisia.

"Tämän talven keskivaiheilla jouduin kuulemaan lääkäreiltä, että keuhkosyöpä, joka kohta neljä vuotta taaksepäin tehdyllä leikkauksella saatiin pysähtymään, on lähtenyt leviämään. Nyt tutkimukset näyttävät sen puhjenneen jylläämään tähän asti terveessä keuhkossani, eikä sen etenemiselle ole lääketieteen avulla enää mitään tehtävissä. Kun minulle sanottiin syövän alkaneen jälleen edetä, olin kirjoittanut tämän teokseni jo pitkälle yli puolenvälin."

Päätalo kuoli vuonna 2000.