Työkyky takaisin tekonivelellä?

Lievän nivelrikon kipua ei voi leikata pois

Yksi pulmallisimmista tilanteista ortopedin vastaanotolla on nuoren (alle 60-vuotiaan) ihmisen oireinen mutta radiologisesti vain lievä nivelrikko. Yleensä kyseessä on polvinivelen kipu. Henkilöllä voi olla merkittävä ylipaino, hänellä ei ehkä ole säännöllistä liikuntaharrastusta ja työ on fyysisesti kuormittavaa. Liitännäissairauksia (diabetes, verenpainetauti) on usein, ja ne yhdessä lääkehoitoineen voivat rajoittaa nivelrikkokivun hoidossa käytettävää kipulääkitystä. Elämäntilanne voi olla kuormittava (työolot, parisuhde, lasten tai iäkkäiden vanhempien asioista huolehtiminen), ja odotukset ortopedin vastaanotolla voivat olla senkaltaisia, että kunhan polvi/lonkka saadaan kuntoon, kaikki elämässä helpottuu. Ortopedinä en voi tarjota lievän nivelrikon hoitoon kirurgiaa, sillä mitään parantavaa temppua ei ole tarjolla. Niveltähystyksessä tehtävät "puhdistukset" eivät ole enää nykyaikaa, ja tekonivelleikkaus on liian iso ja peruuttamaton toimenpide, kun kyseessä on pääosin terve nivel. Vastaanotolla monet potilaat epäilevät olevansa liian nuoria leikkaukseen – niin yksinkertaista se ei kuitenkaan ole. Myös nuoren ihmisen pitkälle edenneen nivelrikon hyvää hoitoa on tekonivelleikkaus, mutta lievästi kuluneen nivelen operoiminen ei ole hyvää hoitoa edes 100-vuotiaalle.

Puukko vai pilleri

Karrikoiden voi sanoa, että ortopedin vastaanotolla 95 prosenttia ihmisistä kertoo, ettei joko käytä kipulääkettä ollenkaan tai ainakaan tarpeeksi. Kun kysyn syytä, vastaus on "olen niin lääkevastainen" tai "ei se pilleri mitään paranna". Nivelruston vauriota kipulääke ei tietenkään paranna mutta on yleensä lievän nivelrikon oireen eli kivun hoitoon aivan riittävä lääke. Ortopedin näkökulmasta on järjenvastaista, että ihminen on mieluummin tulossa isoon peruuttamattomaan leikkaukseen, jossa hänen elimistöönsä asennetaan pysyvä vierasesine, kuin että ottaisi joka päivä yhden kipulääkkeen. Usein käy niin, että potilas vastaanotolla joutuu ikään kuin pitkin hampain myöntämään, että "no kyllä se perustulehduskipulääke tosiaan auttaa oikein hyvin" – ehkä pelkona on, että lääkäri vähättelee vaivaa, jos se on niin yksinkertaisella konstilla autettavissa? Vastaanotolla näkee myös, että potilaalle on määrätty esimerkiksi pitkävaikutteista tulehduskipulääkettä viikon kuureina kroonisen nivelsairauden hoitoon. Mielestäni tämä ei ole johdonmukaista. Kroonisen nivelsairauden hoitoon lääkärin kannattaa suositella nimenomaan säännöllistä kipulääkitystä kuten reumaatikoilla, joilla on tulehduskipulääke peruslääkkeenä vuodesta toiseen.

Työkyky nivelestä kiinni

Mitä kuormittavampaa työ on ruumiillisesti tai henkisesti, sitä haastavampaa on selviytyä työssä kivuliaan nivelen kanssa mutta myös tekonivelleikkauksen jälkeen. Esimerkiksi terveen polvinivelen koukistusliike on 140–150 astetta, mutta tekonivelleikkauksen jälkeen hyvä tulos on 120 astetta. Ortopedinä minun on mahdotonta tietää riittääkö liikeala ihmisen työtehtävissä. Lisäksi esimerkiksi maassa polvillaan olo on usein leikkauksen jälkeen vaikeaa, syväkyykkyyn harva pääsee, ja useimmilla on jonkinasteinen paikallinen tuntohäiriö leikkausalueella. Isoissa tutkimuksissa on osoitettu, että jopa 20 prosenttia ihmisistä on tyytymättömiä pitkäaikaistulokseen polven tekonivelleikkauksen jälkeen. Lonkkaleikkauksen jälkeinen toipuminen on yleensä melko suoraviivaista. Pehmytkudokset ovat noin kuukauden kuluttua leikkauksesta jo hyvin arpeutuneet, mutta asteittaista toipumista tapahtuu vielä kuukausien ajan. Minkä tahansa kirurgisen toimenpiteen jälkeen lopputulos voidaan kohtuullisen luotettavasti arvioida keskimäärin vuoden kuluttua leikkauksesta. Yksilön odotukset ovat hyvin vaihtelevia ja yritänkin leikkausarviokäynnillä käyttää riittävästi aikaa niistä keskustelemiseen. Joskus ihminen ei lopulta haluakaan leikkausta, koska voimme yhdessä todeta, ettei hänen toivomansa elämänlaadun paraneminen ole realistista. Työkykyyn vaikuttavat toki monet muutkin asiat kuin yksittäisen nivelen nivelrikko. Voisiko jopa todeta, että tärkein tekijä on työn mielekkyys ja työntekijän oma motivaatio? Usein myös käy ilmi, että potilas toivoisi oikeastaan pääsevänsä eläkkeelle, koska on huomannut pärjäävänsä pitemmällä vapaalla, esimerkiksi lomakaudella, ihan hyvin kipeän nivelensä kanssa. Tällaisessa tapauksessa ohjaan konsultaation takaisin työterveyshuoltoon tarkempaa työkykyarviota ja jatkosuunnitelmaa varten.

Onko järkeä vai ei?

Yksinkertaistettuna: tekonivelleikkauksesta hyötyy sellainen ihminen, jolla on pitkälle edennyt nivelrikko, josta aiheutuva kipu on loogista – pahenee rasituksessa mutta helpottaa levossa – joskin runsaan rasituksen jälkeen voi olla myös lepokipua. Hyvän lopputuloksen ennusmerkki on myös se, että tulehduskipulääke auttaa nivelkipuun edes hetkellisesti. Tiedetään, että opiaattien käyttö ennen tekonivelleikkausta ennustaa pitkittynyttä kipua myös leikkauksen jälkeen. Masennus ja muut psyykkiset ongelmat enteilevät myös leikkauksen jälkeistä tyytymättömyyttä ja lisäävät alttiutta komplikaatioihin. Nykyiset tekonivelet ovat vuosikymmenten testauksen ja tuotekehittelyn tulosta, ja materiaalit ovat kestäviä. Aiemmin annettiin niin sanottuja takuita kestosta, kuten "10–15 vuoden kuluttua joudut uusintaleikkaukseen". Nykyään lähdetään siitä, että kyseessä on loppuelämän ratkaisu, mutta toki mitä nuorempi potilas, sitä todennäköisempää on, että tekoniveltä joudutaan jossain vaiheessa korjaamaan.

Nivelrikkopotilaan hoidossa tarvitaan sujuvaa yhteistyötä perusterveydenhuollon, työterveyshuollon ja erikoissairaanhoidon välillä. Sairauden hyvänlaatuisuutta ei voi liikaa korostaa. Nykytiedon mukaan kipeää niveltä voi ja kannattaa kuormittaa pientä kipuakin vastaan eikä mitään itselle mieluisia liikuntamuotoja ole syytä välttää. Potilasta kannattaa aina kannustaa tekemään oman terveytensä kannalta hyviä valintoja, esimerkkinä pysyvä painonhallinta, tupakan ja muiden nikotiinituotteiden käytön lopettaminen sekä säännöllinen liikunta. Loppuvaiheen nivelrikon hoidossa tekonivel on erinomainen työkalu, ja oikein valituilla potilailla pitkäaikaistulokset leikkauksen jälkeen ovat hyviä.