TYÖOTE-toimintamallin hyödyistä tutkimusnäyttöä – sujuvasti työhön tekonivelleikkauksen jälkeen

Työterveyshuollossa ja työpaikoilla panostetaan työhön paluun tukeen

2. tutkimuskyselyyn vastanneiden keski-ikä oli 56 vuotta (38–62 vuotta). 62 prosenttia vastaajista oli naisia. 94 henkilölle oli tehty lonkan tekonivelleikkaus ja 115:lle polven tekonivelleikkaus.

Keskimääräinen työhönpaluuaika (joko koko- tai osa-aikaisesti) oli 68 päivää lonkkaleikkauksen ja 87 päivää polvileikkauksen jälkeen. Työhönpaluuaika oli jopa 4–5 viikkoa lyhyempi kuin aiemmissa suomalaisissa tekoniveltutkimuksissa on havaittu. Huomionarvoista on, että vastanneiden joukossa peräti 81 prosenttia lonkkaleikatuista ja 59 prosenttia polvileikatuista pystyi palaamaan työhön alle 3 kuukautta leikkauksesta. Valtaosa (68 prosenttia) palasi omaan työhönsä joko suoraan tai työn muokkausten kautta. Työhönpaluun tavat on tarkemmin esitetty kuvassa 1 «»1.

56 prosentilla vastaajista oli työpaikalla tehty erilaisia muokkaustoimia ja ratkaisuja työhön paluuta helpottamaan. Etätyön mahdollistaminen oli käytetyin toimi (20 prosenttia vastaajista). Työtehtäviä oli rajattu 19 prosentilla, työn tauottamismahdollisuuksia lisätty 14 prosentilla, ja 10 prosentilla oli tehty työaikajärjestelyjä esimerkiksi siten, ettei leikkauksen jälkeen tarvinnut tehdä työvuoroa, jossa työskennellään yksin. Lisäksi avun saamista työkavereilta oli helpotettu 6 prosentilla ja työympäristöä oli muokattu 5 prosentilla. Myös muunlaisia ratkaisuja, kuten lomapäivien hyödyntämistä huokoistamaan työtä, helpotuksia työmatkan kulkemiseen tai työtehtävien vaihtelua oli hyödynnetty muutamilla henkilöillä. 77 prosenttia vastaajista koki, että työhön paluu tapahtui oikea-aikaisesti, 14 prosenttia ei osannut sanoa ja vain 9 prosenttia koki, ettei työhön paluu ollut oikea-aikaista.

Tekijöitä, jotka olivat yhteydessä nopeampaan työhön paluuseen, selvitettiin vertailemalla kahta ryhmää: 1) ryhmä, jolla leikkauksen jälkeinen sairauspoissaolo oli mediaania lyhyempi (N = 101) ja 2) ryhmä, jolla sairauspoissaolo oli mediaanipituinen tai sitä pidempi (N = 108). Nopeammin työhön palanneilla oli positiivisemmat omat odotukset leikkauksen jälkeisen sairauspoissaolon pituudesta, vähemmän sairauspoissaoloja artroosin vuoksi 6 kuukauden aikana ennen leikkausta, korkeampi ammattiasema, korkeampi motivaatio työhön sekä fyysisesti vähemmän kuormittava työ (p < 0,001 kaikissa vertailuissa). Tarkemmat analyysit osoittivat, että potilaan omat odotukset sairauspoissaolon pituudesta sekä edeltävä sairauspoissaolo olivat kaikkein tärkeimmät tekijät ennustamaan lyhyempää sairauspoissaoloa.

Tutkimuspotilaiden kokemukset TYÖOTE-toimintamallista tekonivelleikkauksen yhteydessä olivat valtaosin positiivisia. Vastaajat arvostivat etenkin yksilöllistä työkyvyn arviointia ja mahdollisuuksia muokata työtä, tuttuja työterveyshuollon palveluita sekä säännöllisiä kontrolleja.

Edellä mainitut tutkimustulokset on julkaistu Journal of Occupational Rehabilitation -lehdessä 6/2024.

TYÖOTE-toimintamallin läpikäyneillä tekonivelpotilailla hyvä työssäoloaste 1,5 vuotta leikkauksen jälkeen

1,5 vuotta leikkauksen jälkeen peräti 80,9 prosenttia vastanneista kertoi olevansa työssä. Osa- tai täydellä työkyvyttömyyseläkkeellä oli 7,2 prosenttia ja sairauspoissaololla (mistä tahansa syystä) 4,8 prosenttia. Vanhuuseläkkeellä oli 2,4 prosenttia vastaajista (kuva 2 «»2). Työssä olevista henkilöistä 86,6 prosenttia työskenteli samassa työssä kuin ennen leikkausta, 7,0 prosentilla oli entistä työtä muokattu, 3,2 prosenttia työskenteli toisella työnantajalla, 2,7 prosentilla oli kokonaan toinen työ samalla työnantajalla ja 0,5 prosentilla toinen työ toisella työnantajalla (työpaikan vaihto sairaudesta/leikkauksesta johtuen).

Nopea työhön paluu tekonivelleikkauksen jälkeen näytti ennustavan työssä pysymistä myös 1,5 vuoden kohdalla. Henkilöistä, jotka olivat palanneet mediaania nopeammin työhön tekonivelleikkauksen jälkeen, 93,6 prosenttia oli työssä, kun taas henkilöistä, joilla työhön paluu tapahtui hitaammin, 69,5 prosenttia oli seuranta-ajankohtana työssä (p < 0,001, N = 176).

Työkykyä arvioitiin Työkykyindeksin kysymyksellä: "Oletetaan, että työkykysi on parhaimmillaan saanut 10 pistettä. Minkä pistemäärän antaisit nykyiselle työkyvyllesi? Vastausvaihtoehdot 0–10." 21,1 prosenttia vastaajista koki työkykynsä erinomaiseksi (10), 48,3 prosenttia hyväksi (8–9), 21,5 prosenttia kohtalaiseksi (6–7) ja vain 9,1 prosenttia koki työkykynsä olevan huono eli alle 6. Vastausten keskiarvo oli 7,9.

35 prosenttia 1,5 vuoden kyselyyn vastanneista kertoi saaneensa työfysioterapeutin ohjausta. Muita kuntoutustoimia on esitelty kuvassa 3 «»3.

Hyvät tutkimustulokset kannustavat TYÖOTE-toimintamallin laajentamiseen

Tutkimustuloksemme osoittavat, että TYÖOTE-toimintamalli sujuvoittaa työhön paluuta tekonivelleikkauksen jälkeen. Työterveyshuollossa ja työpaikalla tehdään monenlaisia toimia työhön paluuta helpottamaan, ja tekonivelleikkauksen jälkeiset sairauspoissaolot näyttävätkin TYÖOTE-toimintamallin myötä lyhentyneen huomattavasti.

Tutkimuspotilaiden kokemukset TYÖOTE-toimintamallista olivat valtaosin positiivisia, ja lähes 80 prosenttia potilaista oli sitä mieltä, että työhön paluu tapahtui oikea-aikaisesti. Tuloksemme osoittivat, että potilaan omat odotukset sairauspoissaolon pituudesta sekä edeltävä sairauspoissaolo olivat kaikkein tärkeimmät tekijät ennustamaan työhön paluuta leikkauksen jälkeen. Nämä molemmat ovat tekijöitä, joihin on mahdollista työterveyshuollossa ja työterveysyhteistyössä vaikuttaa positiivisesti.

Tekonivelleikkaus ja TYÖOTE-toimintamalli siihen yhdistettynä näyttävät tuloksellisilta myös siten, että 1,5 vuoden kuluttua leikkauksesta yli 80 prosenttia vastaajista oli työssä ja 70 prosenttia arvioi työkykynsä erinomaiseksi tai hyväksi. Työkykyä kyettiin siis myös pidemmällä aikavälillä tukemaan.

Tulokset kannustavat ottamaan TYÖOTE-toimintamallin käyttöön laaja-alaisesti koko Suomessa. Tärkeää on saada toimintamalli levitettyä kaikkiin paljon työkyvyttömyyttä aiheuttaviin sairausryhmiin ja myös perusterveydenhuollon ja työterveyshuollon yhteistyöhön. Tutkimusnäyttöä toimintamallin vaikuttavuudesta tulee jatkossa kerätä ortopedisten sairausryhmien lisäksi esimerkiksi mielenterveyshäiriöiden hoidossa.