Olkapääleikkaus ja työkyky

Leikkausindikaatiot

Yleisin olkapäävaiva on kiertäjäkalvosimen rappeumaan liittyvä, jänteen tendinopatiasta johtuva kipu. Rappeumatauti voidaan nähdä lineaarisena ikääntymiseen liittyvänä tapahtumana, jonka päätepiste on jänteen repeämä. Degeneratiivinen jännerepeämä hoidetaan alkuun aina konservatiivisesti fysioterapialla ja lääkkeellisellä kuntoutuksella. Potilaan voi lähettää ortopedille leikkausharkintaan usean kuukauden konservatiivisen hoidon jälkeen, mikäli kipu ja toimintavaje jäävät hankalasti elämää haittaavaksi.

Vamman aiheuttama kiertäjäkalvosimen repeämä hoidetaan työikäisillä alkuvaiheessa, yleensä leikkauksella, ilman kuntoutusvaihetta. Vammaenergian tulee kuitenkin olla kaatumista vastaava, ja siten esimerkiksi nykäisemällä tai nyhtäisemällä tullut kipu tai repeämä ei ole energiamäärältään vammaperäinen. Akuuteissa repeämissä lähete ortopedialle tulee tehdä pikaisesti (kiirelähete 7–30 vrk).

Yleisin hartia-alueen murtuma on solisluun murtuma. Murtuma tulee kohtalaisesta tai suuresta vammaenergiasta, kuten putoamisesta tai pyöräilytapaturmasta. Leikkaushoidon tarpeesta voi konsultoida puhelimitsekin ortopedia tai tehdä lähetteen ortopedille, ja usein lopullinen hoitopäätös tehdään jaetun päätöksenteon keinoin.

Työikäisillä jonkin verran harvinaisempi murtuma tulee olkaluun yläosan alueelle kaatumisen seurauksena. Työurien pidetessä olkamurtumia kuitenkin tulee enenevässä määrin myös työikäisille. Hoito on iäkkäämmillä 60–65-vuotiaista vanhemmilla enimmäkseen konservatiivinen, mutta nuoremmassa ikäryhmässä leikkauksen kanssa ollaan aktiivisempia. Hoidon linjauksesta voi konsultoida ortopedia tai potilaan voi lähettää päivystyspisteeseen.

Olkanivelen (glenohumeraalinivelen) kuluma on verraten yleinen sairaus, mutta isojen alaraajanivelien kulumaa harvinaisempi. Olkapäiden kuluma vaikuttaa toimintakykyyn voimakkaasti, vähentäen olkapään liikeratoja ja haitaten elämää voimistuvan kivun vuoksi. Nykyaikaisten olkaproteesien avulla hoitotulokset ovat hyviä. Anatomista kokotekoniveltä voidaan käyttää potilailla, joilla kiertäjäkalvosin on ehyt eikä luinen kuluma ole syönyt nivelkuppia liikaa. Mikäli kuluma on edennyt pitkälle tai kiertäjäkalvosin on rikkoutunut, turvaudutaan niin sanottuun käänteistekoniveleen.

Leikkaus

Aiemmin yleisin olkapään leikkaus oli olkalisäkkeen alainen dekompressio, jossa poistettiin olkalisäkkeen etureunaa sekä lisäkkeen alainen bursa. Näyttöön perustuvan korkeatasoisen tutkimuksen perusteella hoitotulos on sama leikkauksella ja konservatiivisella hoidolla. Sen seurauksena leikkausmäärät ovat laskeneet jyrkästi.

Kiertäjäkalvosimen repeämät hoidetaan pääosin tähystyksessä tehtävässä kiertäjäkalvosimen kiinnitysleikkauksessa. Kiinnityksessä käytetään erilaisia ankkureita, joiden avulla jänne vedetään paikoilleen ja kiinnitetään verestettyyn luuhun paranemaan ankkurilankojen tuella. Paranemisprosessi kestää noin 3 kuukautta ennen kuin kudoksen vetolujuus on tervettä vastaava.

Solisluuleikkaus tehdään levyttämällä murtuma joko ylä- tai etupuolelta luuta. Nykyään käytetään anatomisesti muotoiltuja levyjä, jotka seuraavat normaalianatomiaa ja siten murtuma saadaan korjattua mahdollisimman luonnolliseen asentoon. Kiinnityksessä käytetään levyyn kiinnitettäviä, murtuman molemmalle puolelle tulevia ruuveja. Luutumisaika on noin 6–12 viikkoa, mutta kättä saa käyttää kevyisiin toimiin jo muutaman viikon jälkeen. Raskaaseen urheiluun tai raskaaseen fyysiseen työhön palataan vasta aikaisintaan noin 3 kuukauden kohdalla.

Olkaluun yläosan murtumissa käytetään joko anatomisesti muotoiltua levyä tai hyvin hankalissa murtumissa murtumille tarkoitettua käänteistekoniveltä. Levytyksessä pyritään anatomiseen murtuman takaisinasetukseen, jotta luutuminen tapahtuisi mahdollisimman hyvän toiminnan takaamiseksi. Luutumisaika on tyypillisesti noin 3 kuukautta, mutta kevyisiin fyysisiin toimiin voi palata jo noin 6 viikon kohdalla tai jopa aiemminkin kiputilanteesta riippuen. Olka jää usein jäykäksi, mutta ajan myötä toiminta kuntoutuksen avulla paranee. Käänteistekonivelleikkauksen jälkeinen paranemisaika on noin 3 kuukautta ja toimintatavoite on noin hartiatasolle tai hieman sen ylitse.

Olkanivelen kuluman artroplastian jälkeinen kuntoutusaika on 3 kuukautta. Anatomisen proteesin jälkeen toiminnallinen tulos on usein hyvä, eikä painorajoituksia käytölle välttämättä aseteta. Käänteistekonivelleikkaukseen liittyy pysyvä 10 kilogramman painorajoitus, joka luonnollisesti vaikuttaa harrastuksiin ja työelämään.

Kuntoutus

Olkapään kuntoutuksessa seurataan leikkaavan lääkärin jatkohoito-ohjeita. Yleisesti kuntoutus etenee vaiheittain, progressiivisesti lisäten vastusta fysioterapeutin opastuksessa. Tutkittua tietoa parhaasta kuntoutuksesta on rajoitetusti. Alkuvaiheen kivunlievitys hoidetaan ranne-kaulalenkillä tai Mitellalla, jonka aikana olkapäätä liikutetaan ala-asennossa pyörittäen Pendel-harjoituksin. Viikon–kahden jälkeen ranne-kaulalenkistä luovutaan ja aloitetaan alkuun avustetut raajan nostot, joista jatketaan aktiivisiin nostoihin. Yleisesti 6 viikon ajan vastuksellista mobilisaatiota rajoitetaan, jotta leikkausalue pääsee riittävän hyvin paranemaan. Tämän jälkeen vastusta lisätään asteittain, kunnes noin 3 kuukauden kohdalla raajaa kykenee käyttämään normaalivoimaa käyttäen. Riippuen vammasta ja leikkauksesta, kovemman voiman käyttöä rajoitetaan vielä pidempäänkin.

Työkyky olkapääleikkauksen jälkeen

Tarvittavan sairauspoissaolon pituus olkapääleikkauksen jälkeen vaihtelee suuresti paitsi operaation luonteen ja potilaan käsidominanssin mutta luonnollisesti myös potilaan työnkuvan perusteella. Esimerkiksi solisluumurtuman jälkeen toimistotöihin voi pystyä sujuvasti jo parin viikon kohdalla. Toisaalta useiden olkapääleikkausten jälkeen raskaisiin fyysisiin töihin paluu vie noin kolme kuukautta, mikäli työtehtäviä ei voida muokata. Leikkaavalla lääkärillä on usein puutteelliset tiedot potilaan työnkuvasta ja sen soveltamismahdollisuuksista.

Näin ollen leikkauksen jälkeisen sairausloman pituuden määrittäminen on leikanneen lääkärin ja potilaan työterveyslääkärin yhteistyötä. Periaatteen tulisi olla se, että leikannut lääkäri kirjoittaa ensin lyhyen (esimerkiksi parin viikon) sairauspoissaolon alkutoipumisen ajaksi. Sitten hän määrittää suuntaviivat, minkälaiset liike- tai kuormitusrajoitteet olkapäässä on, ja tarkentaa niitä kontrolleissa toipumisen edistyessä. Näiden suuntaviivojen perusteella potilaan työnkuvan paremmin tunteva työterveyslääkäri sitten määrittää tarkemmin työkyvyn käyttäen mahdollisuuksiaan kevennetyn työnkuvan ja/tai osa-aikaisen sairausloman määräämiseen.

Lopuksi

Olkapään vammat ja sairaudet ovat yleisiä työikäisillä. Aikainen diagnoosi ja oikein ajoitetut interventiot minimoivat sairastavuutta ja sitä kautta vaikutusta elämään ja työhön. Kipeän olkapään kanssa vastaanotolle tuleva potilas voi olla joskus haasteellinen, mutta hyvällä anamneesilla ja kliinisellä tutkimuksella pääsee yleensä jo pitkälle. Ortopedikonsultit auttavat tarvittaessa diagnostiikassa ja hoitosuunnitelman tekemisessä.