Ravitsemusterapeutti ja FODMAP-rajoitus ärtyvän suolen oireyhtymän hoidossa

FODMAP-hiilihydraattien rajoitus

IBS-potilaat kokevat ruuan vaikuttavan merkittävästi oireisiinsa. Viimeisen viidentoista vuoden aikana on tutkittu ja käytetty erityisesti FODMAP-rajoitteista ruokavaliota, mutta ruuan merkitys toiminnallisissa vatsavaivoissa on tunnistettu jo paljon aiemmin. Papujen, sipulin, rukiin, alkoholin, kahvin ja sorbitolin vähentämistä toiminnallisissa vatsavaivoissa on suositettu jo pitkään.

Melbournessa Monashin yliopistossa kehitetyssä FODMAP-rajoitteisessa ruokavaliossa korvataan ohutsuolessa heikosti imeytyviä hiilihydraatteja sisältäviä ruokia sellaisilla ruoka-aineilla, joissa on vähemmän kyseisiä aineita. Näin paksusuolessa tapahtuva imeytymättömien hiilihydraattien fermentaatio vähenee. FODMAP-rajoituksessa ei pyritä täydelliseen rajoitukseen, vaan pikemminkin tavoitteena on saavuttaa vähän tai kohtalaisesti FODMAPeja sisältävä ruokavalio.

FODMAP-ruokavaliossa tapahtuvia suositeltuja ruokavaihdosesimerkkejä on esitelty taulukossa 1 «»1. Huomioitavaa on, että taulukon muutamia esimerkkejä ei pidä käyttää yksistään FODMAP-rajoituksen neuvonnassa. Ravitsemusterapeuteilla on käytössä laajemmat listat ruokavalinnoista, ja niissä painotetaan sopivia (sallittuja) vaihtoehtoja. Oikeista ruokavalinnoista löytyy myös erinomainen Monashin yliopiston tekemä englanninkielinen FODMAP-mobiilisovellus sekä Google- että AppStore-mobiilikaupoista. Erityisesti teollisten tuotteiden vaihtaminen paremmin sopiviin edellyttää perehtyneisyyttä ruokatarjontaan, jota yleensä ravitsemusterapeutilta löytyy muita ammattiryhmiä paremmin.

FODMAP-ruokavaliosta on tehty ennennäkemättömän runsaasti satunnaistettuja, kohtalaisen hyvälaatuisia tutkimuksia, vaikka ruokaa koskevissa tutkimuksissa kontrollointi ja sokkouttaminen on haastavaa. FODMAP-rajoitusta on verrattu satunnaistetuissa asetelmissa esimerkiksi valheelliseen FODMAP-rajoitukseen (Sham low-FODMAP diet), perinteiseen IBS:n ruokavaliohoitoon, lääkehoitoon, hypnoterapiaan ja gluteenittomaan ruokavalioon. Näiden tutkimuksien tulokset pääsääntöisesti tukevat FODMAP-rajoituksen tehoa ärtyvän suolen oireyhtymän hoidossa, ravitsemusterapeutin ohjauksessa toteutettuna. FODMAP-tutkimuksissa ruokavalio on auttanut erityisesti kaasun tuottoon, vatsan turvotteluun, vatsakipuun tai -pingotukseen ja jossain määrin ripuliin. Ummetusoireeseen FODMAP-rajoitus ei yksin yleensä ole paljoakaan auttanut.

Huomioita FODMAP-rajoituksen toteutuksesta

Pelkkä FODMAP-rajoitus ei yleensä vie kaikkia oireita pois, eivätkä kaikki siitä myöskään hyödy. Oirehdinnan voi luonnehtia vähentyvän keskimäärin puoleen. Tutkimuksissa noin 60–75 prosenttia potilaista on kokenut siitä merkittävää hyötyä. Tämä asia on hyvä tuoda esiin sekä ravitsemusterapeutin että lääkärin vastaanotolla, jotta potilaan odotukset eivät asetu liian korkealle.

FODMAP-rajoituksen teho on pääsääntöisesti osoitettu vain ravitsemusterapeutin antamassa ohjauksessa. Kliinisissä tutkimuksissa FODMAP-rajoituksiin ei ole juuri koskaan ole liitetty muita ravitsemukseen liittyviä hoitotoimenpiteitä, mutta käytännön työssä ravitsemusterapeutin olisi hyvä ottaa kantaa ruoka- ja ravintolisäasioihin FODMAPeja laajemmin mahdollisimman hyvän hoitotuloksen saamiseksi.

Useimmilla IBS-potilailla, riippumatta oireyhtymän vaikeusasteesta, oireet vaihtelevat viikkojen, jopa vuosien sykleissä, ärtyvä suoli voi olla rauhallinen pitkiäkin aikoja. On täysin mahdollista, että rauhallisina aikoina vatsavaivoista kärsivä voi luopua suurimmasta osasta, ja rajoitusten purkamiseen tuleekin suhtautua kannustavasti uusintatapaamisissa. Yleinen ohje on, että osa FODMAPeista pitäisi pyrkiä palauttamaan ruokavalioon 1–3 kuukauden jälkeen siitä, kun täysimääräinen FODMAP-rajoituskokeilu on tehty.

FODMAP-rajoituksen toteuttaminen ei kaikilta onnistu, esimerkiksi kyky ja halu toteuttaa ruokavalion muutoksia vaihtelee. Jos täysimääräinen FODMAP-rajoituksen kokeilu ei vaikuta sopivalle, voidaan kokeilla lievempää versiota FODMAP-rajoituksesta. Tällöin etsitään ruokavaliosta ravitsemusterapeutin ohjauksessa noin 5–7 tärkeintä FODMAP-lähdettä ja korvataan vain nämä low-FODMAP-ruokavalinnoilla.

Ravitsemusterapeutin rooli hoidossa

Ruokavalioon paneutumisesta voi olla apua ainakin vaikeista ja keskivaikeista oireista kärsivien potilaiden kanssa. Vastaanotolla ravitsemusterapeutin kannattaa kokeilla joitakin muitakin ruokaan ja juomiin sekä ravintolisiin liittyviä hoitotoimia FODMAP-rajoituksen lisäksi potilaiden yksilöllisen oirekuvan mukaisesti.

Esimerkiksi ummetuspainotteisessa vaivassa kannattaa kokeilla lisähoitona esimerkiksi isphagula husk (psyllium) -kuitulisän ohella kiivihedelmän runsasta päivittäistä käyttöä. Kiivin teho ummetuksen lievityksessä on havaittu useissa tutkimuksissa. Ripulioireeseen voidaan kokeilla glutamiini-aminohappolisää tai psylliumia ja kipu- tai kramppipainotteiseen oireeseen piparminttuöljykapselia.

Vastaanotolla kannattaa myös kiinnittää huomiota muihin vatsavaivoja aiheuttaviin tekijöihin, joilla ei ole suoranaista tekemistä FODMAPien kanssa. Tällaisia muita tekijöitä on esimerkiksi kahvi, josta voi olla apua ummetuspainotteisessa mutta mahdollisesti haittaa ripulipainotteisessa vaivassa, etenkin runsaasti käytettynä. Ateriarytmiin huomion kiinnittäminen on usein myös tärkeää, sillä suuret ateriat ja toisaalta liian pitkät ateriavälit ovat omiaan lisäämään oirehdintaa. Alkoholijuomien, rasvaisten aterioiden, sitrusmehujen ja suklaan, kahvin ja joidenkin muiden ruoka-aineiden vähentäminen samanaikaisen etenkin närästysoireen yhteydessä voi olla perusteltua, muutamia esimerkkejä mainitakseni.

Erilaisten ravintolisien mahdollinen oireita pahentava, tai myönteinen vaikutus, kuuluu myös ravitsemusterapeutin arviointityöhön vatsavaivojen yhteydessä. Esimerkiksi yleisesti jalkakramppeihin käytetty ravintolisä magnesiumoksidi voi olla avuksi ummetuksen hoidossa, mutta se voi teoriassa pahentaa ripulioiretta.

Edellä esitettyjen asioiden seikkaperäinen läpikäynti vie helposti ainakin kaksi tunnin vastaanottokertaa. Jos vastaanottokertoja on enemmän kuin yksi, ravitsemusterapeutilla voi olla mahdollisuus tarkastella ruokavalion monipuolisuutta proteiinin, välttämättömien rasvahappojen, kivennäisaineiden ja vitamiinien näkökulmasta tekemällä suuntaa antava laskelma ilmaiseksi kaikkien käytössä olevassa Fineli.fi -palvelussa. Tällaisen arvion perusteella voidaan antaa erityisiä suosituksia ruokavalinnoista ja tarvittaessa täydentävistä tilanteeseen sopivista ravintolisistä, esimerkiksi monivitamiini- tai kalsium-/D-vitamiinivalmisteesta. Jos aikaa on, olisi useiden potilaiden etu kiinnittää myös hellästi huomiota kansansairauksiin kiinteästi liittyviin ravintotekijöihin, kuten tyydyttyneen rasvan, kuidun, prosessoidun ja punaisen lihan, lisätyn sokerin määrään ruokavaliossa sekä terveen painon ylläpitämiseen.