Työperäiset infektiot ja mitä työterveyslääkärin pitäisi tietää niistä

Asetusten biologisten tekijöiden aiheuttamilta vaaroilta on tarkoitus suojata työntekijää

Nämä asetukset käsittelevät muitakin biologisia vaaraominaisuuksia kuin pelkkää infektioriskiä. Näitä muita ominaisuuksia ovat muun muassa mikrobien tuottamien toksiinien aiheuttamat terveysuhat ja biologisiin tekijöihin liittyvät allergiat ja suorat toksiset vaikutukset. Asetukset sisältävät muun muassa biologisten tekijöiden vaaraluokittelun 1–4 luokkaan, vaarojen selvittämisen ja arvioinnin, altistumisen ehkäisemisen tai vähentämisen, työntekijöiden opetuksen ja ohjauksen, suojautumisen, tiedottamisen, rokotukset ja estolääkkeet. Lisäksi asetuksessa ohjataan ilmoittamisesta työsuojeluviranomaiselle. Yksityiskohtaiset ohjeet on kohdistettu terveydenhuollon terävien instrumenttien aiheuttamien pisto- ja viiltotapaturmien ehkäisyyn (taulukko 1 «»1). Laboratorioille ja niiden eläintiloille on lisäksi erityisohjeita.

Asetuksen muutoksessa (747/2020) velvoitetaan työnantajaa selvittämään ja arvioimaan työn aiheuttamia biologisia vaaroja. Siinä on listattu 10 erillistä toimialaa, jossa arviointia tulisi tehdä (taulukko 2 «»2). Biologiselle vaaratekijöille altistuneista henkilöistä on pidettävä luetteloa.

Sosiaali- ja terveydenhuollon infektioriskit käytännössä

Sosiaali- ja terveydenhuollossa tyypillisiä työntekijöiden tartuntariskejä sisältäviä tekijöitä ovat neulanpisto- ja viiltotapaturmat, altistuminen tuberkuloosille ja altistuminen hengitysteiden virusinfektioille, erityisesti pandeemiselle koronavirukselle. Pelkästään HUS:ssa on ilmoitettu vuosittain noin 500 verialtistustilannetta, joista valtaosa on ollut neulanpistotapaturmia. Joka kymmenes pistotapaturma on sellainen, että lähdepotilas on ollut veriteitse tarttuvan viruksen kantaja. Valtaosa on ollut hepatiitti C -viruksen kantajilta ja selvästi harvemmin HI-viruksen tai hepatiitti B -viruksen kantajilta. Neulanpistotapaturmissa C-hepatiitti tarttuu noin 0,6 prosentissa, B-hepatiitti 5–30 prosentissa (riippuu siitä, onko lähde ollut HBsAg- vai myös HBeAg-positiivinen) ja HIV noin 0,3 prosentissa.

Suomessa 2000-luvulla on terveydenhoidon työntekijöillä esiintynyt yksittäisiä työperäisiä C-hepatiittitartuntoja. Tiedossani ei ole yhtään B-hepatiittitartuntaa eikä HIV-tartuntaa. Länsimaissakin työperäisten HIV-tartuntojen määrä on vähentynyt. Syynä ovat tehostunut HIV-lääkehoito, parantuneet varotoimet, suojaukset, ensihoito ja niin sanottu PEP-HIV-lääkitys (PEP = post exposure prevention). Hepatiitti B -tartuntojen vähenemisen yhtenä syynä on terveydenhuoltohenkilökunnan B-hepatiittirokotukset. Asetuksen mukaan työnantajan tulee rokottaa työntekijä, jos tämä työssään voi joutua veren kanssa tekemisiin. Kansallisen rokotusohjelman mukaisen B-hepatiittirokotuksen saavat työharjoittelussa tartuntavaaraan joutuvat opiskelijat.

Tuberkuloosialtistustilanteita syntyy sairaaloissa ja pitkäaikaishoitolaitoksissa työntekijöille tilanteissa, joissa he hoitavat tietämättään tarttuvaa hengitysteiden tuberkuloosia sairastavaa potilasta ilman asianmukaisia suojauksia. Työperäiseen tuberkuloosiin on sairastunut 2000-luvulla sosiaali- ja terveydenhuollon työntekijöitä. Suomessa kuvatussa työperäisessä tuberkuloosiepidemiassa (6 sairastunutta) useimmat tartunnat tulivat obduktio- ja leikkaussalin työntekijöille. Tuberkuloositapauksissa selvitetään osana tartunnanjäljitystä mahdolliset jatkotartunnat (katso THL:n suositus tuberkuloosin tartunnanjäljityksestä).

Koronapandemia nosti keskusteluun sosiaali- ja terveydenhuollon työntekijöiden työperäisten koronatartuntojen riskin. Pandemian alkuvaiheessa tuli paljon altistuneita työntekijöitä, jotka jouduttiin laittamaan karanteeniin. Näistä karanteeniin laitetuista vain harvat sairastuivat. Kun SARS-2-koronaviruksen diagnostiikan saatavuus parani, nopeutui ja kun laitoksiin tuli työntekijöille yleinen niin sanottu maskipakko, altistumistilanteiden määrä putosi huomattavasti ja karanteeniin asettaminen vähentyi. Tämänkin jälkeen tapahtui henkilökunnan tartuntoja, joista valtaosa oli kuitenkin saatu työn ulkopuolelta. Työperäisistäkin tartunnoista useimmat oli saatu työtovereilta ruokailu- tai kahvitaukojen aikana. Koronapandemian siivittämänä tutkitaan hengityssuojaimia, sairaaloiden ja julkisten tilojen ilmanvaihtoa. Lähivuosina tiedämme paremmin, kuinka vähentää korona- ja muiden hengitysteiden virusten tartuntoja sisätiloissa.

Työperäiset zoonoosit koskevat erityisesti eläinten kanssa ja maa- ja metsätöissä työskenteleviä

Zoonoosit ovat selkärankaisista eläimistä ihmiseen tarttuvia infektiosairauksia, joiden aiheuttajat voivat olla viruksia (esimerkiksi lintuinfluenssa, myyräkuume), bakteereita (esimerkiksi tularemia eli jänisrutto), sieniä tai alkueläimiä (esimerkiksi toksoplasma). Niiden välittäjinä voivat toimia hyönteiset. Zoonooseja esiintyy työperäisinä villi- tai kotieläinten kanssa työskentelevillä, maanviljelijöillä, lihankäsittelijöillä, mikrobiologian laboratoriotyöntekijöillä ja tropiikissa työskentelevillä.

Työperäisten tartuntojen torjunta perustuu tartuntaketjun katkaisemiseen

Mikrobit siirtyvät henkilöstä toiseen joko kosketuksen, ympäristön, ilman kautta tai terävien esineiden piston välityksellä. Terveydenhuollossa henkilökunta on ohjeistettu noudattamaan asianmukaisia suojaustoimia, joilla tartuntareitit voidaan katkaista. Näiden varotoimien noudattaminen suojaa myös työntekijöitä tartunnoilta.

Työperäisten infektioiden ohjeistus, ehkäisy ja seuranta edellyttävät yhteistyötä

Valtakunnan tasolla Työterveyslaitos käyttää infektioasioissa Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen infektioasiantuntijuutta hyväksi. Hyvinvointialueilla työntekijöiden infektioturvallisuuden takaavat parhaiten työterveyshuollon, työsuojelun ja infektioidentorjunnan tiivis yhteistyö. Paikallisina valvontaviranomaisina toimivat aluehallintovirastot, joilla on sekä tartuntatautilakiin että työsuojelusäädöksiin liittyviä valvontatehtäviä infektioidentorjuntaan liittyen.