Sisäilmaan liittyvän oireilun ja sairastumisen päivitetty hoitosuositus

Konsensussuosituksen kokoajat

Hoitosuositus on koottu eduskunnan rahoittamassa ja sosiaali- ja terveysministeriön nimittämässä työryhmässä, jossa oli mukana muun muassa lääkäriyhdistysten, tutkimuslaitosten, yliopistojen, potilasjärjestöjen ja viranomaistahojen edustajia monipuolisten näkökulmien kokoamiseksi. Suosituksen koostamisessa noudatettiin konsensusmallia, jossa haettiin työryhmän yhteisnäkemystä, edellyttäen vähintään 75 prosentin kannatusta kaikilta mukaan otettavilta suosituslauseilta. Suosituslauseet perusteluineen valmisteli kirjoittajaryhmä (KH ja TS), mutta suositusten ja taustatekstien sisältöä ja muotoilua työstettiin yhdessä työryhmän kanssa työn edetessä (kuva 1 «»1).

Käsikirja sisäympäristön terveysvaikutuksista

Suosituksessa käsitellään joukko terveyshaittojen kannalta merkittävimpiä sisäympäristöissä esiintyviä tekijöitä. Väestön tautitaakan perusteella neljä merkittävintä sisäympäristön epäpuhtautta Suomessa ovat radon, pienhiukkaset, tupakansavu ja kosteusvauriot. Suomen oloissa oireiluun ja viihtyvyyteen vaikuttavat kuitenkin merkittävästi myös fysikaaliset tekijät, kuten lämpötila, kuiva ilma ja melu. Hoitosuositus käsittelee myös muita usein keskusteluissa esille nousevia sisäympäristön haittatekijöitä, joten se toimii hyvin ajankohtaisen sisäympäristöön liittyvän tutkimustiedon käsikirjana.

Hoitosuositus käsittelee sisäympäristön haittatekijöiden lisäksi oireiluun vaikuttavia yksilöön ja yhteisöön liittyviä tekijöitä. Suosituksessa on taulukoitu muun muassa tutkimuksia sisäympäristön parantamisen vaikutuksesta terveyteen, sisäilmaan liittyvän oireilun ja ympäristöherkkyyden kuntoutusmenetelmien tehokkuutta sekä kooste eri psykososiaalisten kuntoutusmenetelmien vaikuttavuudesta yleisemmin toiminnallisissa oireissa.

Suosituksesta rajattiin pois työtehtäviin liittyville tekijöille altistuminen, ammattitautidiagnostiikka ja sisäilmasta oireilevien sosiaaliturvan tarkempi käsittely. Lisäksi Suomen olosuhteisiin keskittyvästä suosituksesta on rajattu ulkopuolelle eri ilmastovyöhykkeille ja matalan tulotason maille tyypilliset altisteet, kuten ruuanlaitossa käytetyn avotulen päästöt. Tieteellisiä tutkimuksia sisäilmaan liittyvän oireilun hoidosta on julkaistu vain muutamia, joten hoitomenetelmiin liittyen esitellään myös tutkimuksia ympäristöherkkyyden ja muiden toiminnallisten häiriöiden hoidossa käytetyistä menetelmistä.

Kohtaaminen keskiössä

Sisäilmaan liittyvät oireet käsitellään terveydenhuollossa muiden vastaavien oireiden tapaan riippumatta niiden aiheuttajasta, noudattaen kunkin sairauden tai oirekuvan hyviä tutkimus- ja hoitokäytäntöjä. Onnistuneen hoidon ja kuntoutumisen perustana on potilaan riittävä tutkiminen ja hyvä kohtaaminen, eli kuunteleva ja kunnioittava hoitosuhde potilaan ja terveydenhuollon ammattilaisen välillä. Epäluottamus hoitavaan tahoon voi olla merkittävä este hoidon onnistumiselle, sillä se voi johtaa hoidon katkeamiseen tai tutkimuskierteeseen eri terveydenhuollon yksiköissä.

Sisäilmaan liittyviä haittoja voidaan ennaltaehkäistä ja vähentää huolehtimalla sisäympäristön ja rakennuksien kunnosta, tukemalla terveellisiä elämäntapoja ja viestimällä sisäympäristöjen terveysvaikutuksista yleisesti hyväksyttyyn tutkimustietoon perustuen. Laadukkaaseen sisäympäristöön panostaminen on kannattavaa, koska terveydentilan ja työkyvyn lisäksi sillä on myönteisiä vaikutuksia myös viihtyvyyteen, oppimiseen ja työn tuottavuuteen.

Oireilevan potilaan kuntoutumisen tukemisessa voidaan tarvita sekä terveydenhuollon, työpaikan että muiden tahojen, kuten potilasjärjestöjen tai viranomaisten, toimia. Toimet valitaan potilaan yksilöllisen tilanteen mukaisesti alkaen potilaan huolellisesta tutkimisesta, työ- ja toimintakyvyn arvioimisesta sekä muista tarvittavista selvityksistä ja neuvonnasta. Kuntoutumista tukevia työkyvyn tukitoimia voivat olla esimerkiksi työn muokkaaminen, väliaikaiset tilaratkaisut ja oireiden hallinnan parantaminen. Pitkittyneessä tilanteessa potilas voi hyötyä moniammatillisesta yhteistyöstä. Esimerkiksi psykologin osaaminen voi auttaa hoitotavoitteiden jäsentämisessä ja yksilöllisten oireisiin vaikuttavien tekijöiden tunnistamisessa. (Kuva 2 «»2.)

Kehityskohteita

Suosituksessa tunnistettiin tutkimustarpeita ja kehityskohteita tutkimuksessa, koulutuksessa ja viranomaisyhteistyössä. Esimerkiksi psykososiaalisten kuntoutusmenetelmien toimivuutta sisäilmaan liittyvässä pitkittyneessä oireilussa on selvitetty vasta muutamassa tutkimuksessa, joten lisätietoa tarvitaan. Muutoinkin monitieteistä tutkimustietoa sisäympäristöön liittyvistä oireista ja ongelmista tarvitaan lisää. Sisäympäristön rooli hyvinvoinnin edistäjänä ansaitsisi suurempaa huomiota, samoin kuin meluhaittojen ja rauhattomuuden vaikutus oireilun kokemiseen. Kaiken kaikkiaan eri tekijöiden suhteellinen osuus oireiden aiheuttajana on vielä epäselvää, vaikka sisäympäristön haitta- ja kuormitustekijöistä tiedetäänkin jo paljon.

Perusterveydenhuollon, koulu- ja opiskeluterveydenhuollon sekä työterveyshuollon ammattilaisten perehdyttäminen sisäympäristön terveysvaikutuksiin ja erityisesti pitkittyneen toimintakykyä rajoittavan oireilun hoitoon on olennaista, jotta oireilevien hoito ja tuki ovat helposti saatavilla ja toteutuvat tehokkaasti terveydenhuollon perustasolla. Hoidon jatkuvuutta tukee pitkäaikainen hyvä hoitosuhde samaan ammattilaiseen, ja potilaalle tulisi olla selvää, kehen terveydenhuollon ammattilaiseen voi tarvittaessa ottaa yhteyttä. Konsensussuositus nosti kehityskohteeksi myös sosiaaliturvan kehittämisen toimintakykyyn perustuvaksi, sillä sisäilmasta oireilevien kuntoutus ja toimeentulon tukeminen on tällä hetkellä sidoksissa sairausdiagnoosiin.

Monitekijäisen ongelman selvittämisessä tarvitaan moniammatillista osaamista, joten konsultointikäytäntöjen kehittäminen terveydenhuollon, sosiaalihuollon ja terveydensuojelun välillä on tärkeää. Työterveyshuollossa yhteistyö työsuojeluviranomaisen ja rakennusterveysasiantuntijoiden kanssa on usein jo järjestäytynyttä esimerkiksi sisäilmastoryhmän kautta, mutta perusterveydenhuollossa yhteistyömallit voivat olla vielä vakiintumattomia. Rakennuksien laadukas huolto ja kunnossapito ovat keskeinen osa ongelmien ennaltaehkäisyä.

Lopuksi

Sisäilman terveyshaitat ovat olleet Suomessa paljon esillä julkisuudessa, ja oireiden syistä ja hoitokeinoista on esitetty ristiriitaisiakin mielipiteitä. Tutkimustietoa sisäilman terveyshaittoihin liittyen on julkaistu viime vuosikymmenen aikana runsaasti, mutta vertaisarvioituja, satunnaistettuja ja kontrolloituja tutkimuksia juuri sisäilmaan liittyvän pitkittyneen oireilun hoitomuodoista ei ole juurikaan saatavilla. Konsensukseen perustuvan hoitosuosituksen kokoaminen edellytti tämän vuoksi työryhmältä laajan kirjallisuuden läpikäymistä ja parhaiden lähestymistapojen arviointia kliinisen kokemuksen perusteella. Työryhmän rakentavien keskustelujen ansiosta eri tahojen näkökulmia saatiin huomioitua suosituksissa hyvin, vaikka täyteen yksimielisyyteen ei kaikissa kohdissa päästykään. Suosituksen keskeisin merkitys onkin varsin suuren joukon yhdessä hyväksymä näkemys päivitetystä tutkimustiedosta ja käytännön kokemuksesta sisäympäristön terveydellisestä merkityksestä. Suositus auttaa käytännön työssä toimivia lääkäreitä ja muitakin terveydenhuollon ammattilaisia tutkimaan ja hoitamaan sisäilmasta oireilevia. Suosituksen kirjoittamiseen on osallistunut laaja joukko haastateltuja asiantuntijoita ja lausunnonantajia, joita haluamme kiittää eri sidosryhmien näkökohtien monipuolisesta huomioimisesta.