Työeläkeyhtiön tapausesimerkki: ammatillinen kuntoutus

53-vuotias pubiyrittäjä, joka oli toiminut alalla viimeiset 13 vuotta. Sitä ennen hän oli toiminut varastotyöntekijänä. Ammatillista koulutusta hänellä ei ollut. Perussairauksina oli sairaalloinen lihavuus, jonka liitännäissairauksina verenpainetauti ja heikentynyt sokerinsieto muttei vielä todettua diabetesta. Tupakoinnin hän oli lopettanut viisi vuotta sitten, minkä seurauksena paino oli entisestään noussut. Viime vuosina oli kehittynyt myös jatkuvasti lisääntyviä selkäkipuja, mikä vaivasi erityisesti työssä, jossa piti olla paljon jalkojen päällä, nostella ja kyykistellä. Myös vasenta polvea jomotti seisoessa ja kävellessä, toisinaan polvessa oli myös turvottelua. Ajoittain kivut vaivasivat myös yöllä, erityisesti työpäivän jälkeen. Mieliala oli lievästi masentunut, ja mieliala vaihteli paljolti kipujen intensiteetin mukaan. Lannerangan natiivikuvassa todettiin L4–S1-tasoilla nikamissa osteofyyttejä ja lievää välilevyjen madaltumaa samoilla tasoilla mutta ei luisten rakenteiden aiheuttamaa juuriaukkojen kaventumista. Lannerangan MRI-kuvassa todettiin L5-S1-välin diskusprotruusiota, joka ei painanut hermojuuria tai spinaalikanavaa. Vasemman polven natiivikuvassa todettiin lievä gradus 2 -artroosi. Tutkittiin myös polven MRI, jossa todettiin iän mukaista mediaalisen nivelkierukan osittaista repeämää. Kliinisessä tutkimuksessa pituus oli 180 cm, paino 150 kg ja BMI 46,3. Verenpaine oli koholla 155/90, pulssi 75, tasainen. Sydämestä ja keuhkoista ei auskultoiden kuulunut poikkeavaa. Selän eteentaivutuksessa kädet ulottuivat polvitasolle, kiertoliikkeet olivat kankeita. Alaraajarefleksit tulivat symmetrisesti esiin, Lasequen kokeessa jalat nousivat 60 asteeseen, esteenä lihaskireys, mutta heijastekipua alaraajoihin ei tullut, vaan kipu tuntui pakaroissa. Kantapäillä kävely oli vaivalloista, varpaille pääsi paremmin, mutta lihasvoimissa alaraajoissa ei puolieroa näkynyt. Vasemmassa polvessa mediaalinen nivelrako aristi palpoiden, oikeakin lievästi ja McMurrayn testissä tuli kipua mediaaliseen nivelrakoon. Selkeitä polven ojennus- ja koukistusvajeita ei todettu ja kyykistyminen onnistui lievän kivun kanssa puoli-istuvaan asentoon. Ortopedi arvioi, että kierukkaa ei kannata lähteä operoimaan ja polven nivelrikko oli vasta lievä. Keskeisintä oli laihduttaminen, jolla oireilu saattaisi vähentyä ja jolla voisi olla positiivinen vaikutus myös selkäkipuihin sekä ylipainon tuomiin muihin liitännäissairauksiin. Hakija oli saanut jo aiemmin ruokavalio-ohjausta, ja liikunnasta oli puhuttu osana painonhallintaa, mutta tieto ei ollut muuttunut toiminnaksi ruokavalion osalta ja liikuntakin oli jäänyt. Hakija oli aiemmin käynyt kuntosalilla, mutta se oli loppunut koronavuosiin eikä hän ollut aloittanut sitä uudelleen. Verenpaineen hoitoa tehostettiin lääkityksellä. Masennukseen hakija ei toistaiseksi lääkitystä halunnut, mutta yötä vasten aloitettiin amitriptyliini pienellä annoksella, jonka oli tarkoitus auttaa myös selän jomotuksiin. Anamnestisesti esiintyvien hengityskatkosten vuoksi hakija ohjattiin uniapneatutkimuksiin. Lihavuuden hoitoon aloitettiin GLP1-analogi, ja hänet ohjattiin fysioterapeutille lihaskuntoharjoitteiden saamiseksi reisilihasten, keskivartaloa tukevien lihasten vahvistamiseksi ja liikuntaneuvontaa varten. Alustavasti puhuttiin myös lihavuuden leikkaushoidosta, mikäli aktiivisella muulla hoidolla ei riittävää painonlaskua tavoitettaisi. Hän oli yhdessä hoitajan kanssa tutustunut myös Painonhallintatalon verkkosivustoon, mistä hän kiinnostui itsehoito-ohjelmista. Hoitavan lääkärin kanssa hän oli keskustellut työssä jaksamisesta, jossa ajankohtaisesti työskentely tuntui sinnittelyltä siihen liittyvän fyysisen kuormituksen vuoksi. Työajatkin tuntuivat hankaloittavan terveellisen ruokavalion ylläpitämistä. Erilaisista lääkinnällisen ja ammatillisen kuntoutuksen vaihtoehdoista keskusteltiin kattavasti.