Wanted: Työterveyden tutkija

Työterveyshuolto ja työlääketiede eivät ole profiloituneet aloina, joilla syntyisi väitöskirjoja virtanaan, eikä meillä ole ylitarjontaa tohtoreista, dosenteista puhumattakaan. Yksikään ala ei kuitenkaan voi kasvaa, kehittyä ja kukoistaa ilman omaa tutkimustoimintaa. Mihin nojaamme, kun haluamme kehittää toimintaamme näyttöön perustuen, jos emme tuota tutkimustuloksia, joihin vedota? Toki meillä hyviä tutkijoita on mutta suhteessa selvästi vähemmän kuin muilla aloilla. Miksi näin?

Monilla aloilla ei ilman tutkimusnäyttöjä saa erikoistumispaikkaa, saati vakituista virkaa. Meillä sen sijaan voi päästä kuinka isoihin saappaisiin hyvänsä ilman väitöskirjaa, niin minäkin aikanaan johtavaksi työterveyslääkäriksi. Sillä on kuitenkin seurauksensa. Kun meiltä ei synny väitöskirjoja, näkyy se suoraan sekä rahoituksessa että arvostuksessa. Hyvä puoli on, että meillä ne, jotka tutkimaan lähtevät, ovat varsin motivoituneita. Kun ei ole pakkoa, on sisäinen motivaatio usein korkea. Työterveyden tutkijoiden kesken on myös todella kiva ilmapiiri vailla kummempaa kilpailua. Ei ole tarvetta puristaa mailaa, kun ei ole pakko tutkia.

Intohimoa tutkimusaiheeseen ei tarvitse tuntea, mutta kyllä siitä pitää sen verran kiinnostunut olla, että jaksaa syventyä siihen useamman vuoden ajan. Työterveyden ja työlääketieteen piiristä on helppo löytää itseä kiinnostava aihe, ovat intressit sitten ammattitauteihin, psykologiaan, toksikologiaan, taloustieteisiin tai neurologiaan kallellaan. Työ kun liittyy lähes kaikkeen ihmisen elämässä. Työterveydessä on myös paljon tutkimatonta sarkaa, mikä helpottaa oman tutkimusnäkökulman löytämistä. Paljon haastavampaa se on vaikka syöpätaudeilla, jota tutkivat niin monet.

Usein tutkimuksesta maalataan kuva, että se vie vapaa-ajan, yöt ja mielenterveyden. Kerrotaan tarinoita, kuinka väitöskirja kyllä valmistui, mutta tuli myös avioero eivätkä lapsetkaan enää tunnistaneet tutkijavanhempaansa. Toivon kovasti, että pääsisimme eroon vallalla olevasta "ei tulosta ilman tuskaa"-ajattelusta. Tutkimustyö sopii mainiosti työterveyslääkärin työn oheen ja perheellisille. Olennaista on järjestää aikaa tutkimiseen. Joillekin se tarkoittaa osa-aikatyötä, toisille tutkimusvapaita, kolmannelle jotain muuta. Itse en ole ikinä kokenut tutkimuksen kuormittavan. Kyllä ne ovat olleet ihan muut elämänalat, joista stressiä on syntynyt. Tutkimus on pikemminkin ollut voimavara. Jotain, jota olen tehnyt ihan itselleni.

Aloitin Turun yliopistossa osa-aikaisena työterveyshuollon ja työlääketieteen työelämäprofessorina elokuussa. Työnkuvassa korostuu tutkimustyö ja sen edistäminen. Se tarkoittaa tietysti ihan käytännön tutkimustyötä ja ohjausta, mutta se ei riitä. Maailmaa ei kukaan yksin pelasta, ei edes työterveyshuoltoa. Paljon tärkeämpänä näen, että olen luomassa tutkimusmyönteistä ilmapiiriä, autan uusia tutkijoita ovien avaamisessa ja tutkimusmahdollisuuksien luomisessa. Siihen kutsun nyt ihan kaikkia palveluntuottajia ja sidosryhmiä mukaan. Yhdessä me tässäkin onnistumme.