Työterveyshuollon erikoislääkärikoulutuksen oppimisympäristö ja ohjaus Helsingin yliopiston alueella

Selvitys erikoistumiskoulutuksen toteutumisesta työterveyshuollon erikoisalalla

Helsingin yliopiston (HY) lääketieteellinen tiedekunta toteuttaa Koulutuslääkäri -projektia kaikilla erikoisaloissa osana osaamisperustaiseen koulutukseen siirtymistä. Koulutuslääkäri -projektin keskeisenä tehtävänä työterveyshuollon erikoisalalla HY:ssä on tiivistää koulutuspaikkojen ja yliopiston välistä yhteistyötä, suunnitella ja testata hyviä toimintamalleja sekä työkaluja erikoistujan edistymisen tukemiseen ja arviointiin.

Selvitimme kyselytutkimuksella työterveyshuollon erikoislääkärikoulutuksen toteutumisen nykytilaa, oppimisympäristön laatua sekä ohjauksen toteutumista koulutuspaikoissa. Käytimme selvityksessä terveysalan koulutusten kliinisten oppimisympäristöjen laadun arviointiin käytettyä CLES (Clinical Learning Environment and Supervision Evaluation Scale) -mittaria. Samaa mittaria on käytetty myös HUS:ssa erikoistuvien lääkäreiden koulutus- ja työympäristöjen laadun arvioinnissa.

Kyselyyn vastanneet työterveyshuoltoon erikoistujat

HY:ssä työterveyshuoltoon erikoistuvien lääkäreiden näkemyksiä koulutuksestaan selvitettiin verkkokyselyllä aikavälillä 8.3.2023–8.3.2024. Kyselyssä erikoistuja arvioi sitä koulutusjaksoa, jota parhaillaan suoritti.

Kyselyyn vastasi 73 erikoistujaa. Kyselyn vastausprosentti oli 21 %. Vastaajien keski-ikä oli 40 vuotta ja keskimääräinen valmistumisvuosi lääketieteen lisensiaatiksi oli 2012.

Työterveyshuoltoon erikoistuminen oli aloitettu keskimäärin vuonna 2019. Erikoistujat ilmoittivat aikovansa valmistua keskimäärin vuonna 2026 opiskeltuaan tällöin 7,3 vuotta (hajonta 3,2). 21 prosentilla erikoistuvista oli aiempi erikoisala ja 15 prosentilla jokin muu aiempi tutkinto. Vastaajista 12 % ei suorittanut aktiivisesti mitään koulutusjaksoa, 15 % suoritti koejaksoa, 45 % työterveyshuoltojaksoa, 16 % Työterveyslaitosjaksoa ja 12 % jaksoja muilla kliinisillä erikoisaloilla, työkyvyn arviointi- ja kuntoutusjaksoa tai muuta täydentävää koulutusta.

Osa-aikaisena ilmoitti työskentelevänsä 33 % vastaajista. Työsuhteen muoto oli 64 %:lla palkkasuhteinen, ja loput olivat ammatinharjoittajia, yrittäjiä tai vuokratyötä tekeviä. Erikoistuvista 37 % teki korvausluokka (KL) 1 -työtä 40–60 % työajasta. Erikoistumisen edetessä KL 1:n suhteellinen osuus työajasta oli kasvanut.

Erikoistumisen eteneminen

Vastaajista 86 % aikoi suorittaa erikoistumisen loppuun ja 14 % ei osannut sanoa tai ei tiennyt, aikooko suorittaa erikoistumista loppuun. 53 %:lla erikoistuminen oli tauolla tai vaarassa viivästyä. Erikoistuminen oli vaarassa viivästyä pääasiallisesti perheen ja työn yhteensovittamisen sekä taloudellisten syiden vuoksi (kuva 1 «»1). Koulutuspaikkaa odotti 7 % vastaajista, ja se kohdistui työkyvyn arviointi- ja kuntoutusjaksolle, työterveyshuoltojaksolle sekä Työterveyslaitosjaksolle.

Vastaajista 71 %:lla oli selvänä osaamistavoitteet siitä jaksosta, jota erikoistuva lääkäri arvioi kyselyssä. Koejaksolla olevilla osaamistavoitteet olivat selvemmät verrattuna muihin koulutusjaksoihin (kuva 2 «»2). Niillä erikoistuvilla, joiden jakson osaamistavoitteet olivat selvät ja oli oma nimetty kouluttajalääkäri, joka ei ollut vaihtunut koulutusjakson aikana, erikoistuminen ei ollut tauolla tai vaarassa viivästyä (taulukko 1 «»3).

Kouluttajalääkäri oli vaihtunut 34 %:lla koulutusjakson aikana. Yleisimmin kouluttajalääkäri oli vaihtunut työterveyshuoltojaksolla. Ohjaustapaamiset kouluttajalääkärin kanssa olivat toteutuneet noin puolella vastaajista. Koejaksolla ohjaustapaamiset olivat toteutuneet suunnitellusti, mutta sen jälkeen 18 %:lla ei ohjaustapaamisia ollut lainkaan ja 15 %:lla ne toteutuivat osittain. Erikoistuvista 68 % koki, ettei ohjaus tue ammatillista kehittymistä.

Erikoistuvista vain 45 % oli saanut tehtyä työn työajalla ja vain 19 % oli ennättänyt perehtyä työajalla alan tieteelliseen teoriaan. Työterveyslaitosjaksoa suorittavat kokivat ennättäneensä perehtyä parhaiten tieteelliseen teoriaan verrattuna muihin koulutusjaksoihin.

Erikoistujan ja kouluttajan välinen ohjaussuhde

Erikoistujat kokivat oman koulutuspaikan henkilökunnan lähestyttäväksi sekä työyksikön ilmapiirin myönteiseksi. Erikoistujat nähtiin voimavarana, ja heidän työpanostansa arvostettiin. Lähiesihenkilön koettiin tukevan oppimista. Mielekkäitä ja monipuolisia oppimistilanteita hyödynnettiin koulutuksessa. Ohjaussuhde koettiin tasa-arvoiseksi ja vuorovaikutus hyväksi. Erikoistujat, jotka eivät kokeneet saavansa kouluttajalääkäriltä säännöllisesti palautetta, näyttävät olevan vaarassa jättää erikoistumisen tauolle tai erikoistuminen viivästyy (, p = 0.0485). Niillä, joilla seurantakeskustelut kouluttajalääkärin kanssa ovat toteutuneet suunnitellusti, kertoivat saavansa myös palautetta säännöllisemmin kouluttajalääkäriltä (p = 0.0085).

Yhteenveto

Koejakson aikana erikoistujat arvioivat valmistuvansa vuosina 2025–2030. Yliopistot ovat siirtymässä osaamisperustaiseen opetussuunnitelmaan, mutta erikoistumiseen on määritelty vähimmäisaika viisi (5) vuotta. Siten kyselyn toteutuksen ajankohtana koejaksoa suorittavat erikoistujat valmistuisivat aikaisintaan vuonna 2028. Lisäksi on huomioitavaa, että osa-aikainen työskentely vastaavasti pidentää erikoistumiseen käytettyä aikaa.

Tekemämme selvitys korostaa työterveyshuollon erikoislääkärikoulutuksessa mukana olevien koulutuspaikkojen, kouluttajien ja yliopistojen edustajien velvollisuutta taata erikoistuville lääkäreille laadukas koulutus ja mahdollisimman tehokkaasti etenevä erikoistumisen polku. Kouluttajalääkäreillä ja erikoistujien esihenkilöillä on tässä erityinen rooli. Onnistunut erikoistumiskoulutus johtaa osaamistavoitteiden saavuttamiseen kohtuullisessa ajassa. Tähän vaikuttavat monet eri osatekijät, joiden osuutta erikoistumisen etenemisessä selvitimme tässä tutkimuksessamme.