Kemikaaliriskien terveydellisen merkityksen arviointi käytännössä

Mittaukset altistumisen arvioinnin tukena

Mikäli työntekijän altistumista ei voida muuten arvioida, tulee suorittaa työhygieenisiä mittauksia. Työhygieeniset mittaukset edellyttävät riittävää asiantuntemusta sekä käytettävien mittalaitteiden että mittausmenetelmän osalta. Mittaukset ja näytteiden analyysit tulee tehdä olemassa olevien standardien mukaisesti, ja tuloksien tulkinnan tulee perustua tuotantoprosessin tuntemiseen. Työhygieeniset vertailuarvot (HTP-arvot) on pääsääntöisesti annettu hengittyvän pölyn jaekoolle, mutta joillekin kemikaaleille on olemassa myös alveolijakeisen pölyn ja lyhyen altistumisajan (15 min) HTP-arvot. Työntekijän henkilökohtaisen altistumisen arvioinnissa suosittelen työntekijän hengitysvyöhykkeeltä tehtävää pitoisuusmittausta, joka antaa paremman kuvan koko työpäivän aikana tulevasta kokonaisaltistumisesta kuin kiinteästä mittauspisteestä tehty mittaus.

Biomonitorointia käytetään, kun arvioidaan työntekijän elimistöön imeytynyttä ainetta, sen aineenvaihduntatuotetta tai kemikaalin aiheuttamaa elimistön biokemiallista vastetta. Tavallisemmin mittaukset tehdään joko virtsasta tai verestä, ja näytteenottoajankohdan ajoittamisessa tulee ottaa huomioon mitatun kemikaalin puoliintumisaika elimistössä. Näytteenottopäivänä ja/tai sitä edeltävä päivänä suoritettu työtehtävä voi vaikuttaa mittaustulokseen, ja tämä on syytä kirjata biomonitorointilomakkeeseen, jotta näyte todella kuvastaa työntekijän altistusolosuhteita. Biomonitorointi kertoo elimistöön kaikkien altistumisreittien kautta tulleen kemikaalin määrän. Tuloksia arvioitaessa on muistettava, että vain osa elimistöön joutuneesta kemikaalista imeytyy. Biomonitoroinnin avulla arvioidaan, onko työntekijän elimistöön päässyt mitattavaa kemikaalia ylipäätään, ja miten tulos suhtautuu annettuihin raja-arvoihin. Mittaustulos ei välttämättä korreloi ilman työhygieenisten mittausten kanssa, eikä yksittäisestä mittaustuloksesta tule vetää liian suuria johtopäätöksiä ryhmätason altistumisesta, koska yksilölliset erot työhygienian toteuttamisessa ovat suuria esimerkiksi hengityssuojainten huollossa.

Biomonitoroinnin mittaustulokset on luokiteltu terveysperusteisiksi tiedoiksi, ja tulosten raportoinnissa tulee huomioida henkilön tietosuoja ja toimia ohjeiden ja määräysten mukaisesti. Tarkempaa tietoa näytteenottoajankohdasta ja analyyseista on saatavilla Työterveyslaitoksen sivulla ( «https://www.ttl.fi/palvelu/biomonitorointi/»1).

Annosvasteen arviointi ja riskin luonnehdinta

Annosvastetta arvioidessa arvioidaan, minkälaisen vaikutuksen kemikaalin elimistöön imeytynyt annos saa aikaan. Nämä vaikutukset voivat tulla äkillisesti tai vastan pitkän latenssiajan jälkeen, ja ne voivat olla joko palautuvia tai palautumattomia. Annosvasteen arviointi on useimmiten haastavaa, koska tarkkoja tutkimustietoja ei ole saatavilla. On helppoa ymmärtää rikkihapon aiheuttama välitön ihovaurio, mutta miten kuvata terveydellistä merkitystä silloin, kun työntekijät altistuvat syöpävaarallisille tai herkistäville kemikaaleille? Yksinkertaisinta on verrata mitattuja pitoisuuksia asetettuihin raja-arvoihin ja arvioida tätä kautta kemikaalialtistumisen suuruutta ja vastetta.

Riskin luonnehdinta on arvio altistumisesta, riskin tasosta ja vaaran realisoinnista, joka riippuu aineen käyttötavoista ja määristä. Riskin luonnehdinnan vaikeus lisääntyy, kun kyse on useasta mahdollisesti samansuuntaisen haitallisen vaikutuksen omaavasta tai herkistävästä kemikaalista. Tällaisessa kemikaalien monialtistumistilanteessa voidaan riskinarvioinnin apuna käyttää HTP-arvot 2020 -julkaisun liitettä 7. Samassa julkaisussa otetaan kantaa siihen, miten arvioidaan ylipitkien vuorojen vaikutusta altistumiseen. Riskin luonnehdinnan tavoitteena on saada vastaus kysymykseen, onko riski hyväksyttävällä tasolla, vai tarvitaanko toimenpiteitä riskin pienentämiseksi. Riskin luonnehtimiseksi on helpointa käyttää luokittelumallia, jossa haitallisten tapahtumien seuraukset on luokiteltu esiintymistodennäköisyyden ja vakavuuden perusteella (kuva 2 «»2). Joskus voi olla hyvä taulukoida jotkin kemikaalit paremman visuaalisen kuvan saamiseksi (kuva 3 «»3).

Haastava arviointi hoituu pala kerrallaan

Kemikaalien terveydellisen merkityksen arviointi voi aluksi vaikuttaa haastavalta. Tulee muistaa, että kaikkea ei voi arvioida kerralla, joten voi olla tarpeen rajata joko kemikaalien määrää tai arvioitavan osaston kokoa. Työpaikkaselvityksiin tulee kirjata, mikäli kemikaalit edellyttävät terveystarkastuksia. Terveystarkastuksia tehdessä tulee muistaa, mitä vaikutuksia tai sairauksia pyritään estämään. Työpaikkaselvitykseen ei tule suoraan kopioida käyttöturvallisuustiedotteiden vaaratietoja, jotka yrityksellä muutenkin on tiedossa, vaan nimenomaan arvioida tästä vaarasta aiheutuvaa terveydellistä merkitystä työntekijöille. Arvioi siis vaarallisimmat kemikaalit, selvitä kuka tai ketkä niille altistuvat, voidaanko tätä altistumista mitata tai arvioida, ja mieti, mitä terveystarkastuksissa tulee huomioida. Kaikkiin kysymyksiin ei itse tarvitse vastata, vaan apua saa Työterveyslaitokselta ja erilaisista oppaista.