Päihdehaitat ja työterveystiimien toimintamallit

Päihteiden käytön profiili on muuttunut

Suomalaisessa väestössä alkoholin riskikäyttäjiä on lähes kolmannes ja humalahakuisesti juovia joka yhdeksäs. Kuukausittain tai useammin vähintään kuusi alkoholiannosta kerralla juo yli 20 prosenttia väestöstä. Kohtalaisen riskin rajan ylittää 15 prosenttia miehistä ja 9 prosenttia naisista, kun miehillä riskiraja on yli 14 ja naisilla yli 7 annosta viikossa. Humalahakuisuus on edelleen yleistä myös nuorten keskuudessa. Kuusi prosenttia miehistä ja neljä prosenttia naisista on kokenut alkoholin käytöstään johtuvia terveysongelmia.

Huumeiden kokeilu on yleistä: noin 29 prosenttia koko väestöstä on kokeillut huumeita, ja huumeiden käyttöä esiintyy kaikissa ikäryhmissä. 25–34-vuotiaiden ikäryhmässä huumeita on kokeillut lähes puolet ja 35–44-vuotiaissa 41 prosenttia. Kannabis on yleisimmin kokeiltu huume. Ekstaasin, amfetamiinin ja kokaiinin lisäksi metamfetamiinin kokeilijoiden osuus on kasvanut. Vuonna 2022 noin viisi prosenttia vastaajista oli elämänsä aikana kokeillut tai käyttänyt kokaiinia. Ruotsissa on tutkittu huumeiden käytön yleisyys työssäkäyvillä 25 vuoden ajalta huumausainenäytteillä. Positiivisten näytteiden määrä kasvoi vuoden 1994 1,3 prosentista vuoden 2019 5,6 prosenttiin. Suomen tilanne lienee samansuuntainen. THL:n jätevesitutkimusten mukaan suomalaisten huumeiden käytön kasvu on jatkunut aina vuoden 2021 alkupuoleen asti. Esimerkiksi amfetamiinin, metamfetamiinin, MDMA:n ja kokaiinin yhteenlasketut käyttömäärät ovat olleet noin kolminkertaisia verrattuna jätevesitutkimuksen aloitusvuoteen 2012.

Väestökyselyiden mukaan seitsemän prosenttia 15–69-vuotiaista suomalaisista on joskus elämänsä aikana käyttänyt rauhoittavia lääkkeitä, unilääkkeitä tai vahvoja kipulääkkeitä ei-lääkinnälliseen tarkoitukseen. Noin 15 prosenttia työssäkäyvistä on ilmoittanut käyttäneensä lääkkeitä työtehon ja työssä jaksamisen parantamiseksi.

Työterveyshuollon paikka auttaa on jo ennen hoitoonohjauksen tarvetta

Pitkäaikainen päihdekäyttö heikentää informaation käsittelyä, tarkkaavuutta ja oppimiskykyä. Sopeutumiskyky ja ongelmienratkaisukyky heikentyvät. Muistihäiriöt ja toiminnanohjauksen häiriöt, erityisesti sujuvuuden ja joustavuuden häiriintyminen, ovat yleisiä. Tästä seuraa nopeasti haittoja työ- ja toimintakyvylle.

Päihteiden riskikäyttö tulisi työterveyshuollossa tunnistaa ja tilanteeseen puuttua ennen hoitoonohjauksen tarvetta. Työterveyshuollon tukea tarvitaan riskikäyttäjän pyrkiessä muuttamaan päihdekäyttöään terveyden ja hyvinvoinnin parantamiseksi, päihderiippuvuuden hoitamiseen ja päihderiippuvaisen työntekijän työkyvyn tukemiseen. Ennaltaehkäisy, tuki ja hoito toteutetaan monialaisena yhteistyönä ottaen huomioon työntekijän yksilölliset tarpeet ja työolosuhteet.

Nykyisissä työterveyden toimintamalleissa on parantamisen varaa. Päihdekäytön selvittäminen saattaa unohtua, ja vaikka siitä kysytään, strukturoitu kirjausmenetelmä voi puuttua. Kun päihdeongelma tulee ilmi, se tuntuu peittävän alleen kaiken muun, kuten työelämän ja henkilökohtaiset taustasyyt, vaikutukset muuhun sairastavuuteen ja työkykyyn. Hoidammeko enemmän päihdeongelmaa kuin itse potilasta ja hänen hyvinvointiaan tai työkykyään? On liian yksinkertaista ajatella, että päihdeongelman loppuminen ratkaisee kaikki hyvinvoinnin ja työkyvyn haasteet. Tarjottu tuki ja hoito eivät aina vastaa potilaan todellisia tarpeita.

Asetettujen hoitotavoitteiden tulee olla realistisia

Päihdehäiriön hoito tulee suunnitella sen vaikeusasteen ja aiheuttamien haittojen mukaan. Asetettujen tavoitteiden tulee olla realistisia, kuten kohtuukäyttö, raittius tai työ- ja toimintakykyhaittojen vaikeutumisen estäminen. Tavoitteiden tulisi olla myös rajattuja, konkreettisia ja yksiselitteisiä. Vain siten kaikki pystyvät niihin sitoutumaan. Hoidon etenemisen tulee tapahtua potilaan omaan tahtiin. Tavoitteiden saavuttaminen tunnistetaan, ja potilas saa myönteistä palautetta toiminnastaan ja onnistumisen kokemuksia. Tämä lisää hallinnan tunnetta ja sitoutumista hoitoon.

Stigma voi vaikuttaa sekä potilaan että ammattilaisten toimintaan, minkä vuoksi on tärkeää, että kaikki ammattilaiset suhtautuvat neutraalisti ja luovat uskoa muutoksen mahdollisuuteen. Tavoitteiden asettaminen yhdessä potilaan kanssa mahdollistaa tarkoituksenmukaisen hoidon. Kattava hoitosuunnitelma auttaa kaikkia osapuolia työskentelemään yhdessä halutun muutoksen saavuttamiseksi, ja selkeät kirjaukset takaavat keskeisen tiedon välittymisen sekä mahdollistavat nopean reagoinnin muuttuviin tilanteisiin. Ymmärrettävä viestintä potilaalle on avainasemassa, jotta potilas tietää, mitä ja milloin on odotettavissa sekä mistä hänen on huolehdittava. Tämä on erityisen tärkeää erityisryhmien, kuten ammattiliikenteen, lentoliikenteen, merenkulun ja rautatieliikenteen kohdalla. Potilaat kokevat usein häpeää ja ovat huolissaan itsestään, läheisistään sekä työpaikastaan. Siksi on ensiarvoisen tärkeää, että hoitohenkilökunta kohtaa heidät ymmärtäväisesti ja tukee heitä muutoksen matkalla.

Monialaisen hoidon perusta on strukturoitu arviointi, jonka pohjalta laaditaan hoitosuunnitelma. Koordinaatio on työterveystiimin vastuulla, ja tiimillä on keskeinen rooli myös yhteydenpidossa työantajan edustajiin esimerkiksi työolosuhteiden selvittelyssä. Työterveystiimi vastaa erityisesti kysymyksenasettelusta ja tavoitteiden määrittämisestä työkyvyn osalta. Jokaisen yksittäisen ammattilaisen tai asiantuntijan on sitten sovitettava oma työskentelynsä osaksi laajempaa kokonaisuutta, jotta hoito olisi tehokasta. Nykyaikaisessa työterveyshuollossa päihdehoidossa hyödynnetään monilaisesti ammattilaisia ravitsemusterapeutista psykiatriin riippuen potilaan oireista ja tarpeista.

Lopuksi

Vaikuttavuus syntyy koordinoidusta, samanaikaisesta tai lomittaisesta hoidosta, jossa ei enää noudateta vanhaa ajattelutapaa "raitistu ensin", vaan pyritään kokonaisvaltaiseen ja yhtäaikaiseen tukeen työntekijän eri ongelmien ratkaisemiseksi. Päihteet ovat merkittävä riski työ- ja toimintakyvylle, työturvallisuudelle sekä koko yhteiskunnalle. Vain yhdessä voimme auttaa parhaiten päihteiden uhatessa työkykyä.