Työterveyslääkäri

Työterveyslääkäri ja tekoälyn käyttö

Työterveyslääkäri
2024;42(4):47-48
Marko Luhtala

Keskeinen haaste on määrittää, kuka on vastuussa tekoälyn avulla toimivan järjestelmän aiheuttamista vahingoista. Esimerkiksi jos tekoälyn ohjaama auto ajaa kolarin, kuuluuko kulujen korvaaminen i) auton omistajalle, ii) valmistajalle vai ehkä iii) ohjelmiston kehittäjälle? Samaa voi ehkä soveltaa tulevaisuudessa lääketieteelliseen teköälyyn, joka tekee diagnooseja lääkärin apulaisena. Tekoäly on lääketieteessä vähän kuin itse ajavat autot. Virheitä ei tietenkään saisi tulla tekoälylle tai lääkäreille, mutta tosimaailmassa kaikki lääkärit tekevät virheitä. Siksi on tärkeää ymmärtää, miksi ja miten virheitä syntyy, ja minimoida ne virheet, joilla voi olla vakavia seurauksia.

Tuoreessa Mediuutisten jutussa (6.11.2024) kollega Aleksi Reito referoi amerikkalaista tutkimusta, jossa lääkärien käsissä tekoäly-kielimalli ei toiminut, mutta yksin se oli parempi kuin lääkärit. Hän kuitenkin tuo esille muutamia seikkoja, jotka ovat este tai haaste sille, että tekoälystä olisi aito hyöty diagnosoinnissa: i) Kielimallit ja tekoäly voisivat avustaa hyvin kapea-alaisen, jo valikoidun potilasjoukon diagnostisessa päättelyssä erikoissairaanhoidossa, kun taas valikoimattomassa potilasmateriaalissa kielimallien käytettävyys on luultavasti huono. ii) Tekoälyssä on usein oletus, että potilastapauksille on aina olemassa joku oikea vika, vamma tai sairaus. Jokainen varsinkin valikoimattoman potilasaineksen kanssa työskennellyt lääkäri tietää, että potilasta voi kutittaa, särkeä, polttaa, kirveltää, kolottaa, huimata tai harmittaa ilman, että mitään varsinaista diagnoosia voidaan asettaa. Kyse on vakavampien sairauksien poissulkemisesta. iii) Potilaskohtaamisen taika: varsin usein potilaskohtaamisessa on jokin sosiaalinen, psyykkinen, psykologinen tai taloudellinen ulottuvuus, joka edelleen vaikuttaa diagnostiikkaan ja potilaan sairaus- ja oirekokemukseen. Rohkenen väittää, että näitä ulottuvuuksia on liki mahdoton mallintaa tekoälyllä.

Kun kirjoittaa juttua Työterveyslääkäri-lehteen, vastuu mahdollisesta virheestä on tietysti allekirjoittaneella. Seurauksena voi on henkilökohtainen harmitus, mikäli juttu on huono. Tämä sinällään ei ole kovin vakava seuraus vaan itse asiassa normaalia Työterveyslääkäri-lehden toimittajan tunnereaktiokirjoa. Mutta jos lukijoille ei kerrota, että juttu on tehty tekoälyn avulla, on siinä suuri eettinen ongelma. Se on itse asiassa eettinen petos.

Tekoälyn tuottamat tulokset riippuvat siitä, miten se on suunniteltu ja millaista dataa se käyttää. Sekä suunnittelussa tai käytetyssä datassa voi olla tarkoituksellisia tai tahattomia vääristymiä. Esimerkiksi jotain tärkeää asiaa ei ole huomioitu algoritmissa, tai se on ohjelmoitu niin, että se edustaa rakenteellista vinoumaa tai ennakkoasennetta. Lisäksi monimutkaisen yhteiskunnallisen todellisuuden esittäminen numeroina voi saada tekoälyn näyttämään faktoihin perustuvalta ja täsmälliseltä, vaikka se ei sitä olisikaan.

Keskusteleva puheentunnistus on tulossa jo lääkärin vastaanotolle. Tekoäly pystyy tallentamaan lääkärin ja potilaan välisen keskustelun, muuttaa sen tekstiksi ja luo kirjauspohjan. Lääkäri tarkistaa tekstin ja käyttää sitä oman kirjauksensa pohjana. Tämä kuulostaa hyvin näppärältä ja tarpeelliselta sovellukselta. Kirjausten tekeminen nopeutuu. Toinen ehkäpä piankin lääkärin työssä näkyvä tekoälyratkaisu on tiedon louhiminen vapaasta tekstistä, ja nyt tälläkin hetkellä eräs tekoälysovellustuote louhii jo dataa yhdellä Suomen hyvinvointialueella.

Tekoäly voi valitettavasti myös hallusinoida, eli tuottaa vastauksia, joissa on selkeästi virheellistä tai harhaanjohtavaa tietoa. Tekoälyn hallusinointia ilmiönä ei vielä ymmärretä täysin. Erittäin tärkeää on ymmärtää, että tekoälyn käyttö lääketieteessä tai työlääketieteessä aiheuttaa riskejä, joita emme ehkä täysin vielä tunnista. Kaikki tekoälyn tuottama data vaatii asiantuntijan arvion, onko se totta vai hallusinaatiota. Tekoälymallien tekemien suosituksien täytyy olla ymmärrettäviä, jotta niihin voidaan luottaa.

Tarvitaanko tulevaisuudessa enää työterveyslääkäriä, jos tekoäly tekee diagnoosit ja antaa näyttöön perustuvat hoitosuositukset? Kyllä tarvitaan. Työterveyslääkärin työ on harvinaisen monimutkaista ja vaikeaa, koska toimimme lääketieteen, työelämän ja sosiaalivakuutusjärjestelmän rajapinnoilla.

Työterveyslääkärien on hyvä olla tietoisia tekoälyalan kehityksestä, jotta voimme hyödyntää uutta teknologiaa eri tavoilla diagnostiikkaan, hoitopäätöksiin tai työkykyriskien analysointiin. Työterveyslääkäriä korvaavaa tekoälyrobottia ei ole eikä tule. On kuitenkin varmaa, että saamme yhä enemmän erilaisia tekoälyä hyödyntäviä työkaluja, jotka parantavat toimintamme tehokkuutta ja tuovat todellista kustannusvaikuttavuutta suomalaiseen työkykytyöhön.

Marko Luhtala
LT, työterveyshuollon erikoislääkäri
vastaava lääkäri (suurasiakkuudet), Aava Pasila
marko.luhtala@aava.fi

Kirjallisuutta

  1. Mediuutiset: 6.11.2024. Tekoäly diagnosoi yksin paremmin kuin ryhmä lääkäreitä – Jäävätkö lääkärit työttömiksi, ortopedi Aleksi Reito? «https://www.mediuutiset.fi/uutiset/mu/d1dedc76-2a31-4dc2-beca-9ea4d1b0eca1?ref=newsletter%3A12b9&utm_source=Postiviidakko&utm_medium=email&utm_campaign=MU-Uutiskirje-laakari»1
  2. Goh E, Gallo R, Hom J. et al. Large Language Model Influence on Diagnostic Reasoning A Randomized Clinical Trial. JAMA Network Open October 28, 2024. «https://jamanetwork.com/journals/jamanetworkopen/fullarticle/2825395»2
  3. Tekoäly tulee vasta kun ehtii. Lääkärilehti: 4.3.2024. «https://www.laakarilehti.fi/terveydenhuolto/tekoaly-tulee-vasta-kun-ehtii/»3
  4. Mirtti T, Lahdenne P, Pitkänen E. Tekoälyä ja älytekoja. Lääketieteellinen Aikakauskirja Duodecim 2020;136(17):1945-7 «https://www.duodecimlehti.fi/duo15752»4
  5. Tekoäly mullistaa terveydenhuollon: 5 asiaa, jotka tällä hetkellä on syytä ymmärtää «https://www.aalto.fi/fi/uutiset/tekoaly-mullistaa-terveydenhuollon-5-asiaa-jotka-talla-hetkella-on-syyta-ymmartaa»5
  6. Luhtala M. Onko tekoäly työterveydessä arkipäivää, hypetystä vai tulevaisuuden kehityssuunta. Työterveyslääkäri 2022;40(2):34-37