Hallitsematon syöminen ja ruokariippuvuus

Heidin kokemus

Olen kärsinyt hallitsemattomasta syömisestä lapsuusiästä lähtien. Pikkuhiljaa se kehittyi ruokariippuvuudeksi, joka on aina vaikuttanut tekemisiini vahvasti ja kontrolloivasti. Nuorempana työkykyni pysyi hyvänä ylipainosta huolimatta. Muutos huonompaan alkoi pikkuhiljaa. Tuli kaikenlaisia kolotuksia, kipuja, flunssakierteitä ja masennus. Työterveydestä saatu apu oli siihen aikaan vain masennukseen määrätty pilleripurkki, joka vaikutti kiputiloihini keskushermoston kautta. Enempää asiaa ei tuolloin tutkittu, enkä itsekään ollut tietoinen, mistä mikäkin johtui. Vaikka ymmärsin painon nousun vaikuttavan negatiivisesti terveyteeni, en pystynyt hallitsemaan syömisiäni lainkaan.

Olin vahvasti koukussa runsasrasvaisiin ja hiilihydraattipitoisiin ruokiin sekä sokeriin, vaikka en silloin sitä ymmärtänytkään riippuvuudeksi. Mietin vain, miksi en pystynyt pitämään terveellistä elintapaa yllä. Kaikki terveellisen elämäntavan tavoitteluyritykset päätyivät poikkeuksetta pitkiin syömiskausiin, jolloin ajatuksiini ei mahtunut mitään muuta kuin ruoka ja herkut. Kärsin tilanteesta valtavasti. Terveydenhuolto ohjeisti laihduttamaan, minkä ymmärsin itsekin olevan tarpeen, mutta laihduttamisyritykset menivät aina överiksi: pahimmillani laskin kauraryynejä, jotta en söisi liikaa puuroa. Nyt tuntuu aivan järjettömältä ajatukselta, että olen joskus ajatellut puuron lihottavan, jos söisin sitä liikaa.

Kaikki tämä vuosien nälkiinnyttämis-ylensyöntikierre päätyi lopulta henkiseen ja fyysiseen uupumiseen. Tuli se aamu, jolloin avasin työkoneen kotonani ja putosin mustaan tyhjyyteen. Tätä ennen olin saanut runsaasti apua silloiselta työnantajaltani, jotta työkykyni olisi pysynyt yllä. Olin saanut monitahoista apua: työajan lyhentäminen, osa-aikainen kuntoutustuki, mahdollisuus etätyöhön, terapia-apua kahdelta eri taholta, loistava tuki työterveydestä, työnkiertoa kesätyön muodossa vähemmän kuormittavalla osastolla, asiantuntijoiden ja esihenkilöni vankkumatonta tukea ja todellista halua auttaa minua tilanteessani.

Ikävä kyllä ruokariippuvuuteni oli jo kerennyt tuhota terveyteni lähes kokonaan, minkä vuoksi mikään tukitoimi ei enää auttanut. Tässä vaiheessa olin itse ollut tietoinen riippuvuudestani neljän vuoden ajan ja päässyt syömishäiriöpoliklinikalle asiakkaaksi. Sieltä saatu tuki oli hyvää mutta ei riittävää tapauksessani. Sitten koitti se aamu, jolloin putosin mustaan. Pääsin samana päivänä työterveyslääkärilleni, joka oli kulkenut matkassani mukana jo parin vuoden ajan. Hänen loistavan ymmärryksensä vuoksi sain ensin useamman kuukauden sairausloman, joka jatkui puoleen vuoteen, vuoteen ja lopulta vielä toiseen kokonaiseen vuoteen. Olin äärettömän kiitollinen, että en joutunut sinnittelemään muutaman viikon sairauslomilla, koettamaan jälleen työssäjaksamista jäädäkseni uudelleen muutaman viikon sairauslomalle.

Sain reilusti aikaa parantua, ja aika on ollut tässä tapauksessa kaiken A ja O. Olen oikeasti saanut keskittyä hoitamaan riippuvuuttani sekä massiivisesta ylipainosta johtuvia sairauksiani. Ruokariippuvuus eroaa muista riippuvuuksista siten, että ainetta tai toimintaa ei pysty lopettamaan kokonaan, kuten pääosin muissa riippuvuuksissa. Näin ollen minun piti tulla kohtuukäyttäjäksi aineelle, johon olin riippuvainen. Ilman ymmärtäviä sekä asiantuntevia ihmisiä en olisi ikinä päässyt näin pitkälle kuin nyt olen. Olen elämäni takaisin saamisesta äärettömän kiitollinen. Haluan omalta osaltani levittää tietoutta hallitsemattomasta syömisestä ja ruokariippuvuudesta, jotta yhä useampi tunnistaisi mistä on kyse ja saisi apua jo aikaisessa vaiheessa.

Riippuvuusasiantuntijan näkökulma aiheeseen

Kuten Heidin kokemustarinasta saamme lukea, asian tunnistamisella ja pääsemisellä avun piiriin voi olla merkittävä vaikutus työkyvylle, työssä jaksamiselle ja ennen kaikkea ihmisen elämänlaadulle. Hallinnan tunne vahvistaa toimintakykyä ja auttaa organisoimaan omaa toimintaa. Riippuvuudesta kärsivän ihmisen toiminta on kuitenkin hallitsematonta, ja hallinnan tunne katoaa. Voi olla, että ihminen kykenee hoitamaan työnsä käyttämällä kaikki voimavaransa siihen. Työpäivän jälkeen kuitenkin odottavat arjen askareet, sosiaaliset suhteet ja harrastukset, jotka vaatisivat myös voimavaroja.

Usea toimintaamme osallistunut on kuvannut, että juuri illan viimeisinä hetkinä syöminen on hallitsematonta. Taustalla voi olla liian vähäinen syöminen päivän aikana, kiire, stressi, makean himo tai yksinkertaisesti väsymys. Tuona hetkenä hallinnan tunne voi mennä, ja toiminta on hallitsematonta. Seurauksena on syyllisyys ja häpeä, usein myös univaikeudet. Kuten muidenkin riippuvuuksien kohdalla, hallitsemattoman syömisen tai ruokariippuvuuden jatkuessa pitkään se vaikuttaa väistämättä myös työssä jaksamiseen ja elämän muihin alueisiin. Hyvä on muistaa, että ruokaan ja syömiseen kohdistuva riippuvuus ei välttämättä näy ulospäin, eikä sen vakavuutta voi arvioida henkilön painon perusteella.

Olen työskennellyt erilaisten riippuvuuksien parissa kuntoutusyksikössä yli kymmenen vuoden ajan ennen järjestöpuolelle siirtymistä. Tämän lisäksi työympäristönä tutuksi ovat tulleet työllisyyspalvelut ja siellä erityisesti työkykyyn liittyvät haasteet. Riippuvuuksia hoidettaessa huomio tulisi kiinnittää toiminnan taustalla oleviin tekijöihin, joita voivat olla esimerkiksi tunnesäätelyn vaikeudet, traumatausta, sukurasite tai toiminnanohjauksen haasteet. Samat taustatekijät vaikuttavat myös ruokaan ja syömiseen kohdistuvan riippuvuuden taustalla. Työn muokkauksella ja lyhyillä sairaslomilla voi tarjota ensiapua tilanteeseen, mutta pysyvämmän hoitotuloksen saamiseksi tärkeää olisi ohjata ihminen myös avun piiriin, jossa hän voi tarkastella toimintansa juurisyitä ja saada apua ja tukea niihin.

Lisätietoa: «https://www.ahky.fi»1