Ovatko työterveyshuollon erikoislääkärit erityislääkäreitä?

"On se kumma, kun vaari on joku erityislääkäri", pojantyttäreni totesi minulle yllättäen. Termi herätti aluksi hilpeyttä, mutta jälkeenpäin mietin, miten ovela "erityislääkäri" sanana onkaan. Voisiko työterveyshuollon erikoislääkäri olla myös erityislääkäri?

Kotiin ajellessa pohdin, onko työterveyshuollon erikoislääkäreissä ja heidän koulutuksessaan jotain aivan erityistä. Kun vertaan erikoisalaamme tiedekunnan dekanaatissa viiteenkymmeneen muuhun erikoisalaan, erot sairaalaerikoisaloihin ovat merkittävät.

Osaamisperustainen erikoislääkärikoulutus korostaa kullekin erikoisalalle ominaisia toimintoja (Entrustable Professional Activity, EPA). Anestesiologeilla keskuslaskimokatetrin laitto ja intubaatio ovat toimenpiteitä, joita ilman erikoistuva lääkäri ei valmistu erikoislääkäriksi. Työterveyshuollon erikoislääkärinä intubaatiotaidolla ei pitkälle pötki, mutta työpaikkaselvitys ja työterveyshuollon toimintasuunnitelma pitää osata tehdä.

EPA-aiheiden määrittely on terävöittänyt erikoisalojen koulutusta ja niiden välisiä eroja. Kaikki erikoisalat pitävät itseään korvaamattomina, mikä on ymmärrettävää. Ovatko erikoisalojen lukumäärä ja niiden käytössä olevat resurssit koulutukseen mitoitettu oikeudenmukaisesti? Asiakastarpeen ja sote-uudistuksen tavoitteiden näkökulmasta mielestäni eivät ole.

Työterveyshuolto on halunnut ja saanutkin vahvistua Helsingin yliopiston lääketieteellisessä tiedekunnassa viime vuosina. Tällä hetkellä tiedekunnan perusrahoitusta ohjataan työterveyden opetukseen kohtuullisen hyvin, mutta ei vieläkään riittävästi työterveyshuollon erikoisalalle. Ilman STM:n erillisrahoitusta emme selviäisi erikoislääkärikoulutuksesta. Työterveyshuollon erityisasema työelämän tarpeisiin tunnistettiin 2000-luvun alussa, ja erikoislääkäreiden puute haluttiin korjata erillislailla ja -rahoituksella.

Työterveyshuollon opetussuunnitelma on räätälöity tuottamaan osaavia erikoislääkäreitä jatkuvasti muuttuvan työelämän tarpeisiin. Valmis työterveyshuollon erikoislääkäri tuntee työn ja terveyden väliset yhteydet ja osaa toimia moniammatillisen tiimin jäsenenä. Hän osaa arvioida ja tukea työkykyä, kykenee työterveysyhteistyössä asettamaan tavoitteita sekä arvioimaan työterveystoiminnan vaikuttavuutta. Työterveyshuollon erikoislääkärin osaaminen kohdistuu vahvasti hyvinvointiyhteiskunnan kriittisten tekijöiden tukemiseen.

En väitä, että lääketieteelliset tiedekunnat maassamme kouluttaisivat vääriä erikoislääkäreitä yhteiskunnan tarpeisiin. Totean vain, että resurssien jakautuminen erikoissairaanhoidon ja peruspalveluiden välillä on viime vuosikymmenet suosinut erikoissairaanhoitoa, mikä näkyy myös lääkärikoulutuksen resurssien jaossa tiedekunnissa. Hyvin toimivaa erikoissairaanhoitoa ei tule vaarantaa, mutta jatkossa on syytä vahvistaa peruspalveluita ja niissä toimivien erikoislääkäreiden koulutusta. Työterveyshuolto on kriittinen toimija työelämän rajapinnassa erikoissairaanhoidon ja peruspalveluiden kumppanina. Työterveyshuollon erikoislääkäreillä on erityisosaamista monialaiseen yhteistyöhön, työn aiheuttamien sairauksien ja tapaturmien ehkäisyyn sekä työkyvyn tukemiseen, mikä on osaamista, jota työpaikat sekä keskeiset työmarkkinajärjestöt haluavat.

Voisiko hyvinkin ajatella, että työterveyshuollon erikoislääkäri on todella erityinen lääkäri, jonka toiminta ja osaaminen sopii loistavasti hyvinvointiyhteiskuntamme asiakastarpeisiin?

"Iskä sanoi, että et sinä mikään erityislääkäri olekaan", pojantyttäreni totesi kun viimeksi tapasimme. "Mutta kelpaat sinä kyllä mulle erityisvaariksi. Ehtona on, että sun pitää keskittyä tehtävääsi kunnolla".