Poliisin uralle soveltuvuuden mittaaminen ja haasteet
Poliisin työ on tutkimusten mukaan fyysisesti matalakuormitteista, mutta työhön sisältyy hetkellisiä raskaita kuormitushuippuja. Poliisin ammatissa edellytetään lakiperusteisesti oman fyysisen kunnon ylläpitoa, mutta myös stressinsieto on tärkeä ominaisuus. Valintakokeissa, joissa testataan sekä fyysisiä että psyykkisiä ominaisuuksia, vain alle 10 prosenttia hakijoista täyttää pääsyvaatimukset.
Nykyisessä hallitusohjelmassa on maininta siitä, että hallituskauden aikana poliisien määrää nostetaan asteittain 8000 henkilötyövuoteen (htv). Tämä tarkoittaa nykyiseen tasoon verrattuna 500 htv:n lisäystä, ja tämä resurssi on ohjelman mukaan osoitettava operatiiviseen toimintaan. Hallitusohjelman mukaisesti myös poliisikoulutuksen uudistamistarpeet selvitetään ja varmistetaan, että poliisikoulutukseen on myös tulevina vuosina riittävästi sopivia hakijoita. Miten sitten määritellään sopiva hakija ja miten hänen soveltuvuutensa vaativaan ammattiin määritellään ja mitataan? Valintaperusteet pohjautuvat ammatissa vaadittaviin ominaisuuksiin ja valmiuksiin. Keskeisiä selvitettäviä valmiuksia ovat vuorovaikutus- ja yhteistyötaidot sekä kyky ottaa vastuuta käytännön tilanteiden ohjaamisesta ja johtamisesta. Valintaprosessissa on mukana sekä Poliisiammattikorkeakoulun asiantuntijoita että kokeneita poliiseja kaikista Suomen 11 poliisiyksiköstä. Näin mahdollistetaan sekä opiskelun että ajantasaisen toimintaympäristön näkökulmien painoarvo valintapäätöstä tehtäessä.
Poliisiammattikorkeakoulu vastaa peruskoulutuksesta
Sisäisen turvallisuuden alalla Poliisiammattikorkeakoulu vastaa kaikesta oman alansa opiskelijarekrytoinnista, -valinnoista, johtamis- ja täydennyskoulutuksesta sekä tutkimus- ja kehittämistoiminnasta. Valmistumisensa jälkeen poliisin on kyettävä sekä osaamisensa että terveydellisten ominaisuuksiensa puolesta suoriutumaan kaikenlaisista poliisitehtävistä. Tämä asettaa tiettyjä vaatimuksia myös poliisiammattikorkeakoulun valintaprosessin sisällölle. Prosessi on rakennettu siten, että sillä pystytään mahdollisimman hyvin arvioimaan hakijan fyysisiä ja psyykkisiä valmiuksia suoriutua sekä kuormittavasta opiskeluajasta että valmistumisen jälkeisistä vaativista työtehtävistä. Valintaprosessia kehitetään säännöllisesti siten, että se vastaa alati muuttuvan toimintaympäristön ja työtehtävien vaatimuksiin. Opiskelupaikkaa hakevien ikäluokkien pieneneminen ja nuorten keskimääräisen suorituskyvyn muuttuminen asettavat omat haasteensa valintaperusteiden ja työn asettamien vaatimusten yhteensovittamiselle. Toisaalta opiskelupaikkaa Poliisiammattikorkeakoulusta hakevat ovat jo lähtökohtaisesti profiililtaan alalle soveltuvia. Tässä asiassa iso merkitys on opiskelijarekrytoinnin ja siihen liittyvän viestinnän onnistumisella. On sekä hakemista harkitsevan että organisaation etu, että opiskelun ja ammatin vaatimat valmiudet esitellään riittävän avoimesti oppilaitoksen ulkoisilla sivuilla sekä rekrytointitapahtumissa.
Valintakoe jakautuu kahteen vaiheeseen. Ensimmäisessä vaiheessa testataan hakijan fyysisiä valmiuksia sekä suoritetaan psykologisia ja kirjallisia testejä. Toiseen vaiheeseen kutsutaan ensimmäisen vaiheen menestyksen perusteella riittävä määrä hakijoita, jotka suorittavat lisää psykologisia testejä sekä yksilö- ja ryhmätehtävän. Lopuksi kaksi kokenutta poliisia haastattelee hakijan ja arvioi haastattelutilanteessa saatujen vaikutelmien perusteella hänen soveltuvuuttaan koulutukseen ja myöhempiin poliisitehtäviin. Valintakokeen läpäisseet hakijat valitaan ehdollisesti opiskelemaan. Valintapäätös on ehdollinen, kunnes Poliisiammattikorkeakoulun osoittama terveydenhuollon ammattihenkilö on suorittanut koulutukseen valitulle terveystarkastuksen ja huumausainetestauksen, joiden perusteella hänen terveytensä todetaan poliisin tehtävään soveltuvaksi. Terveystarkastus suoritetaan erityisesti poliisikoulutukseen hakevan henkilön terveydentilan sopivuuden arvioimiseksi laadittuun Terveystarkastusohjeeseen perustuen. Terveystarkastuksen lisäksi ehdollisesti valitun on vielä läpäistävä Suojelupoliisin tekemä turvallisuusselvitys.
Poliisin moninainen arki
Kaikki poliisit suorittavat samansisältöisen ammattikorkeakoulutasoisenperuskoulutuksen, jonka aikana he saavat valmiudet työskennellä kaikenlaisissa poliisin tehtävissä. Myöhempi poliisi (ylempi ammattikorkeakoulu) -tutkinto valmistaa kokeneita poliiseja päällystötehtäviin. Yleensä vastavalmistuneet poliisit työskentelevät valvonta- ja hälytystoiminnan tai rikostorjunnan perustehtävissä. Valvonta- ja hälytystehtävät ovat säännöllistä kolmivuorotyötä, ja työvuoron kesto on 12 tuntia. Työvuoroon kuuluu paljon autossa istumista, mutta usein myös ulkona vaativissa sääolosuhteissa tai erilaisissa sisätiloissa suoritettavia poliisitehtäviä. Perustehtäviin kuuluva partiointi sisältää joko ennalta suunniteltuja valvontatehtäviä tai hätäkeskuksen välittämiä kiireellisiä tai kiireettömiä hälytystehtäviä. Tehtävien määrää tai luonnetta ei voida ennen työvuoroa arvioida. Kiireellisimpinä aikoina poliisipartiolla saattaa olla niin sanotusti piikissä ja odotuksella useampia tehtäviä, joiden kiireellisyys ja suorittamisjärjestys perustuvat ammattitaitoisen poliisin arvioon. Luonnollista on, että näissä tilanteissa poliisin omat lepohetket jäävät taka-alalle, ja taukoja pidetään vain työtehtävien niin salliessa.
Yksittäisenä tehtävänä vaarallisen henkilön tai tilanteen rauhoittaminen saattaa vaatia voimankäyttöä, jonka yhteydessä täytyy pystyä nopeaan päätöksentekoon ja toimintaan. Toimintamallit ja niiden lakiperusteet on oltava hyvin tiedossa ja harjoiteltuina. Poliisin sekunnin sadasosissa tekemä päätös hätävarjelutilanteessa saattaa johtaa vakaviin seurauksiin, joita sitten puidaan useammissa oikeusasteissa jopa vuosia. Odottelu ja asian saaminen lopulliseen päätökseen kuormittaa henkisesti ja vaikuttaa työhyvinvointiin. Poliisin toimintamallina on kuitenkin lievimmän keinon periaate, joka edellyttää tehtävän hoitamista ensisijaisesti neuvoin, kehotuksin ja käskyin. Tämä edellyttää usein hyviä sosiaalisia taitoja ja etenkin pitkää pinnaa.
Rikostorjunta ja -tutkinta
Rikostorjunnan perustehtäviä on vaikeampi kuvailla, ja ne vaihtelevat yksiköittäin. Poliisilaitokset ovat organisoineet rikostorjuntayksikkönsä parhaaksi katsomallaan tavalla. Yleensä vakavampien rikoslajien torjunta on eriytettynä ja niin sanottu yleistutkinta omassa yksikössään. Esimerkiksi vakavien väkivaltarikosten, talousrikosten ja lapsiin kohdistuvien rikosten selvittämiseen ja torjuntaan halutaan erityisesti panostaa resursseja. Rikostorjunta painottuu sisätiloissa tapahtuvaan tekemiseen, mutta esimerkiksi erilaiset rikospaikoilla käynnit ja kotietsinnät ovat arkipäivää.
Rikostutkijan työssä vaaditaan pitkäkestoisen ja kumuloituvan stressin sietämistä. Työvuoron aikana mikään ei yleensä tule täysin valmiiksi, ja työtehtävät jäävät odottamaan seuraavaa työvuoroa. Esimerkiksi epäiltyjen tekijöiden kohtaaminen kuulustelutilanteissa ja lapsiin kohdistuvaa seksuaalista hyväksikäyttöä sisältävän materiaalin pitkäkestoinen läpikäynti vaatii tekijältään erityistä osaamista ja paineensietoa. Voidaan sanoa, että rikostorjunnassa poliisi joutuu kohtaamaan ihmismielen kaikki ne pimeät puolet, joita tavallinen kansalainen ei välttämättä tunnista olevan olemassakaan. Jatkuva pahan kanssa tekemisissä oleminen voi altistaa liialliselle kyynistymiselle, jos asioihin ei osaa suhtautua oikealla tavalla. Laadukas johtaminen sekä työnantajan ja työyhteisön tuki ovat erittäin tärkeässä roolissa varsinkin tilanteissa, joissa työtehtäviin sisältyy raskasta ja pitkäkestoisia psyykkistä rasitusta.
Yksi ammatti, sata tehtävää
Aiemmin mainitut poliisitehtävät niin rikostorjunnassa kuin valvonta- ja hälytystoiminnassakin kuvaavat vain esimerkkeinä poliisityön sisältöjä. Työ sinällään on monipuolista ja palkitsevaa. Rekrytointisloganin mukaan poliisi on yksi ammatti, mutta sata erilaista tehtävää. Tämä pitääkin paikkansa, ja ammatin sisällä on mahdollista kouluttautua erilaisiin poliisitehtäviin ammatillisen täydennyskoulutuksen kautta. Erilaiset uramahdollisuudet osaltaan lisäävät työhyvinvointia ja mahdollistavat työskentelyn erilaisissa elämän- ja terveystilanteissa.
Lain mukaan poliisin on ylläpidettävä työtehtäviensä edellyttämää kuntoa ja ammattitaitoa. Jokaiselle pakollinen työkyvyn fyysinen testaus suoritetaan kahden vuoden välein. Näin varmistetaan, että kaikki ovat työtehtäviensä edellyttämässä kunnossa. Testien suorittamisessa ja mahdollisissa jatkotoimenpiteissä on työterveyshuollolla merkittävä rooli. Prosessiin sisältyvät käynnit työterveyshoitajalla, työterveyslääkärillä ja fysioterapeutilla. Poliisin työkyvyn arviointi peilataan siihen toimintakykyyn, jolla selviydytään työn ruumiillisista, henkisistä, sosiaalisista ja eettisistä vaatimuksista kuormittumatta tai väsymättä liikaa. Työkyvyn ylläpitämiseen jokainen poliisi voi käyttää tietyn tuntimäärän työaikaa viikossa. Tämä on kuitenkin mahdollista vain, kun muut työtehtävät sen sallivat. On selvää, että monipuolista työkuntoa on ylläpidettävä myös vapaa-ajalla. Poliisin töitä ja tehtäviä voidaan edelleenkin pitää kutsumusammattina. Voimakas yhteisöllisyyden tunne sekä kutsumus huolehtia kaikkien turvallisuudesta ovat erinomainen perusta työhyvinvoinnille ja jaksamiselle.
Ylikomisario | Koulutuspäällikkö
Poliisiammattikorkeakoulu
jyrki.j.haapala@poliisi.fi