Yksityisen turvallisuusalan työterveyshuolto

Vartija vai järjestyksenvalvoja

Vartijan tehtävänä on valvoa ja suojata omaisuutta sekä ehkäistä rikoksia ja häiriötilanteita. Vartijat työskentelevät usein esimerkiksi teollisuusalueilla, kauppakeskuksissa tai muissa suljetuissa tiloissa. Järjestyksenvalvojat keskittyvät ensisijaisesti valvomaan järjestystä julkisissa tiloissa, kuten tapahtumissa ja ravintoloissa. Heidän tehtävänään on varmistaa yleinen turvallisuus ja ehkäistä häiriökäyttäytymistä.

Vartijalla on oikeus käyttää voimakeinoja, jos se on tarpeellista omaisuuden suojelemiseksi tai rikoksen estämiseksi. Heillä on usein myös laajemmat oikeudet seurata ja tutkia henkilöitä. Järjestyksenvalvojien valtuudet rajoittuvat yleensä järjestyksen ylläpitoon. He voivat pyytää henkilöitä poistumaan tapahtumasta tai alueelta, mutta heillä ei aina ole oikeutta käyttää voimakeinoja.

Vartijana ja järjestyksenvalvojana toimiminen edellyttää poliisin myöntämää lupaa. Väliaikaisen vartijan kortti on voimassa neljä kuukautta, ja vakinaisen vartijan kortti on voimassa viisi vuotta. Väliaikaisen vartijan on pitänyt suorittaa vartijan työn perusteet, joka on 40 tunnin koulutus. Vakinaisen vartijan tulee suorittaa edellä mainitun lisäksi vartijan peruskurssi (80 tuntia). Vartijaksi tai väliaikaiseksi vartijaksi voidaan hyväksyä 18–67-vuotias henkilö, joka tunnetaan rehelliseksi ja luotettavaksi ja joka on henkilökohtaisilta ominaisuuksiltaan sopiva vartijaksi. Järjestyksenvalvojakortin saadakseen on suoritettava järjestyksenvalvojan peruskoulutus (vähintään 40 tuntia).

Alan töihin voi siis hakeutua lyhyen koulutuksen jälkeen. Vartijan ja järjestyksenvalvojan työssä työskentelee vakinaisten työntekijöiden lisäksi paljon nuoria esimerkiksi opintojen ohella. Opintoja voi jatkaa suorittamalla turvallisuusalan ammattitutkinnon, usein työn ohessa. Ala tarjoaa myös jatkokouluttautumismahdollisuuksia ja mahdollisuuden pitkään työuraan vaihtelevissa ja kehittyvissä tehtävissä.

Työn terveydelliset vaatimukset

Yksityisen turvallisuusalan työtehtävät ovat monipuolisia ja työn terveydelliset vaatimukset vaihtelevat. Työn vaaratekijöitä ovat väkivallan uhka ja yötyö. Lisäksi työssä saatetaan altistua työkohteen altisteille, kuten melulle. Fyysinen kuormitus vaihtelee toimistotyöstä jatkuvasti jalkeilla tehtävään työhön. Kiinnipito- ja voimankäyttötilanteissa edellytetään hyvää fyysistä toimintakykyä.

Väkivallan uhka vaihtelee merkittävästi tehtävän mukaan. Aulavartijan työssä väkivallan uhka voi olla lähinnä teoreettinen, kun taas julkisen liikenteen, terveyden- ja sosiaalihuollon ja ravintola-alan järjestyksenvalvojien työssä jopa kiinnipito- ja voimankäyttötilanteet ovat tavallisia.

Työn psykososiaalinen kuormitus voi kuormittavimmissa tehtävissä nousta korkealle. Työntekijät kohtaavat työssään sekä henkistä että fyysistä väkivaltaa. Lisäksi he ovat tekemisissä päihteiden tai mielenterveydellisten ongelmien vuoksi arvaamattomasti käyttäytyvien ihmisten kanssa sekä kohtaavat sairauskohtauksen saaneita ja itsetuhoisia henkilöitä.

Sopivuuden arviointi ja määräaikaistarkastukset

Laki yksityisistä turvallisuuspalveluista ei ota kantaa terveysvaatimuksiin kuin yhdellä lauseella: "(hakija) tunnetaan rehelliseksi ja luotettavaksi ja on henkilökohtaisilta ominaisuuksiltaan sopiva vartijaksi". Kun arvioidaan soveltuvuutta yksityisen turvallisuusalan tehtäviin, käytössä ei ole vastaavaa ohjeistoa kuin puolustusvoimien tai poliisin työhön liittyvissä terveystarkastuksissa. Ohjeistoa voi kuitenkin osittain soveltaa myös vartijan ja järjestyksenvalvojan tehtäviin. Yötyön osalta noudatetaan samaa käytäntöä kuin muussakin yötyössä (Altistelähtöinen työterveysseuranta).

Väkivallan uhan osalta olennaista on selvittää työntekijän taustatiedot ja kiinnittää erityistä huomiota mahdollisiin psykiatrisiin sairauksiin ja fyysiseen toimintakykyyn sekä poissulkea päihdeongelma. Lisäksi on tunnettava tuleva työkohde ja työn vaatimukset. Alan työhön soveltumattomia saattavat olla henkilöt, joilla on merkittävä mieliala- tai ahdistuneisuusoireisto, posttraumaattinen stressihäiriö tai päihdeongelma. Koska yksityisen turvallisuusalan tehtäväkenttä on laaja, on sopivuus arvioitava yksilöllisesti.

Väkivallan uhan kokemuksen hallinnassa olennaista on riittävä koulutus ja perehdytys tehtävään, selkeät toimintatavat ja mahdollisuuksien mukaan yksin työskentelyn välttäminen kohteissa, joissa väkivallan uhka on ilmeinen. Kun työntekijällä on kokemus siitä, että hän hallitsee työnsä ja työympäristönsä mahdolliset uhat, ei hän koe levotontakaan työympäristöä kuormittavaksi. Tämän näkee käytännössä esimerkiksi julkisen liikenteen järjestyksenvalvojien kanssa keskustellessa: vaikka työ edellyttää jatkuvaa valppautta ja nopeaa reagointia, ja voimankäyttöäkin vaativia tilanteita tapahtuu säännöllisesti, työntekijät eivät koe väkivallan uhkaa työssään merkittäväksi haittatekijäksi.

Mahdollisista kiinnipito- ja voimankäyttötilanteista on lainkin mukaan tehtävä tapahtumailmoitus. Lisäksi on tärkeää, että työnantajalla on hyvät käytännöt kuormittavien tilanteiden käsittelyyn työyhteisössä ja tarvittaessa mahdollisuus ohjata työntekijät ripeästi työterveyshuoltoon.

Käytännön kokemuksia työterveyshuollosta

Aloittaessani valtakunnallisen turvallisuusalan yrityksen vastaavana työterveyslääkärinä oli turvallisuusalaa koskeva mediahuomio kuumimmillaan. Työterveyshuolto tarjosi yrityksen johdolle tukea tilanteen käsittelyyn, ja yhteinen infotilaisuus järjestettiin nopeasti. Seuraavina viikkoina ja kuukausina tapahtuma nousi esiin vastaanotoilla säännöllisesti. Eniten kuormitusta koettiin "silmätikkuna" olemisesta, ja työntekijät saivat paljon negatiivisia kommentteja. Tämä aiheutti ahdistusta osalla työntekijöistä. Kohun laajuuteen suhteutettuna asia näkyi työterveyshuollossa kuitenkin odotettua vähemmän.

Turvallisuusalalla esihenkilötyö on tärkeässä roolissa. Haasteita tähän tuo työn monipaikkaisuus – esihenkilö ei välttämättä työskentele fyysisesti samassa paikassa työntekijöiden kanssa, ja kasvokkain tapaamisia voi olla harvoin. Monet työkohteet ovat yhden työntekijän kohteita, ja työ on hyvin itsenäistä. Työterveyshuollon ja henkilöstöhallinnon tehtävänä on tukea esihenkilöitä työssään muun muassa säännöllisillä tapaamisilla ja koulutuksilla.

Työterveyshuollon palveluihin sisältyy myös työkykyvalmentajan tuki. Terveydellisten haasteiden ohella tärkeäksi on osoittautunut tuki tilanteissa, joissa työntekijä on havainnut olevansa "väärällä alalla". Turvallisuusalalle hakeutuminen onnistuu lyhyen koulutuksen jälkeen, ja joskus työntekijä jää alalle vuosiksi, vaikka tarkoitus oli olla vain hetken. Työterveyshuollon tapaamisissa on tärkeää keskustella myös työn palkitsevuudesta ja työmotivaatiosta.

Vartijan sijoittuminen häntäpäähän arvostettujen ammattien asteikolla on mielestäni harmillista. Turvallisuusalan työntekijät ovat oma-aloitteisia, usein pitkiä työvuoroja epämukavina vuorokauden aikoina tekeviä ja hankalia tilanteita pelkäämättömiä ihmisiä. Toivottavasti arvostus alaa kohtaan tulevaisuudessa nousee.