Sukeltajan työ ja terveystarkastukset
Ammattisukeltaja on henkilö, joka tekee ammatikseen sukellusalan töitä ja jolla on ammattisukeltajatutkinto. Sukellusalan erityispiirteenä on henkilön altistuminen kehon ulkoisen paineen vaihteluille ja ylipaineisten kaasujen hengittämiselle. Sukellussyvyyden muuttuessa hengitysteissä oleva supistuva ja laajeneva kaasu voi aiheuttaa yli- ja alipainevammoja, esimerkiksi keuhkojen ilmarinnan ja valtimopuolen ilmaembolian. Kehoa ympäröivän paineen kasvaessa hengityksen kautta elimistöön liukenevalla kaasulla on useita vaikutuksia, jotka altistavat henkilön sukellussairauksille. Näitä ovat esimerkiksi sukeltajan tauti ja typpihumala. Sukeltaja altistuu työssään myös kylmälle ja kehon nesteen menetykselle. Näistä syistä sukeltajaan kohdistuu terveydellisiä erityisvaatimuksia, joiden tunnistaminen ja terveydellisten tilojen merkityksen arviointi vaatii erityisosaamista. Osa sairauksista on ehdottomia sukellusesteitä, koska ne saattavat johtaa sukeltajan pysyvään vammautumiseen tai jopa kuolemaan.
Sukelluslaitetekniikan kehittyminen on mahdollistanut yhä syvempiä ja pidempikestoisia sukelluksia sekä työskentelyä yhä haasteellisemmissa sukellusympäristöissä. Perinteisesti sukeltaja on työskennellyt tavallisella paineilmalaitteella paineilmasäiliöt selässään tai pintasyöttölaitteella, jossa hengityskaasu johdetaan sukeltajalle pinnalta tuodulla painekaapelilla. Valtaosa sukellustyöstä tapahtuu matalassa vedessä alle 10 metrin syvyydessä. Nykyisin esimerkiksi merikaapelityöt vaativat myös selvästi syvempiä työsukelluksia Suomenlahdella. Uusimmilla suljetun kierron seoskaasulaitteilla kyetään sukeltamaan helposti 100 metriin ja viettää sukelluksissa aikaa useita tunteja. Pintadekompressio-menetelmällä raskaskin työsukellus voidaan turvallisesti suorittaa kypärä- ja pintasyöttösukelluksena, jolloin sukeltaja siirtyy sukelluksen jälkeen suorittamaan paineentasauksen laivan kannella olevaan painekammioon. Sukelluslaitetekniikan kehittyminen vaatii myös sukelluslääkäreiltä enenemässä määrin kovaa ammattitaitoa ja ymmärrystä laitetekniikoista, sukellusmenetelmistä, sukelluskaasuista, sukellustaulukoista, kuplan muodostukseen liittyvistä tekijöistä, painekammiojärjestelmistä ja ylipainehappihoidoista sekä näihin liittyvistä terveydellisistä vaikutuksista.
Koulutuslaitokset
Suomessa varsinaisia ammattisukeltajia kouluttaa ainoastaan Luksia (Lohja). Nykyisin pelastusalan ja Rajavartiolaitoksen vesisukeltajia kouluttavat Etelä-Suomen alueelliset pelastuslaitokset ja Rajavartiolaitos yhteisellä kurssillaan. Samoin muullakin Suomessa alueelliset pelastuslaitokset ja Kuopion pelastusopisto järjestävät pelastajien vesisukelluskoulutuksia. Sotilassukeltajia kouluttaa Merivoimat. Puolustusvoimat ja Rajavartiolaitos jatkokouluttavat itse omat sukeltajansa (mukaan lukien työsukeltajat) joko organisaationsa sisällä tai ulkomailla, esimerkiksi Norjassa, Ruotsissa tai Ranskassa.
Sukeltajan terveystarkastukset
Sukeltajan terveystarkastuksissa noudatetaan European Diving Technology Committeen (EDTC) ja Diving Medical Advisory Committeen (DMAC) lääketieteellisiä vaatimuksia sekä Työterveyslaitoksen vaatimuksia ammattisukeltajan sukelluskelpoisuudelle. EDTC:n vaatimuksista julkaistaan uusi versio vuoden 2025 aikana.
Sukelluskelpoisuustarkastuksen tarkoituksena on selvittää henkilön sopivuus ammattisukeltajan tehtävään ja kykeneekö hän terveytensä puolesta suoriutumaan tehtävästään vaarantamatta omaa tai muiden turvallisuutta. Tarkastuksessa selvitetään, onko henkilöllä sairauksia tai tiloja, jotka voivat
- aiheuttaa hetkellisenkin toimintakyvyn tai tajunnan menetyksen (esimerkiksi epilepsia, migreeni, rytmihäiriökohtaukset, hypoglykemia).
- pahentua sukeltamisen vuoksi (esimerkiksi astma tai sepelvaltimotauti, jossa kylmän/kuivan hengityskaasun hengittäminen fyysisessä rasituksessa sukelluksen aikana johtaa keuhkoputkien supistumiseen, astmakohtaukseen tai sepelvaltimokohtaukseen).
- aiheuttaa sukellussairauden (esimerkiksi keuhkosarkoidoosi, COPD, keuhkofibroosi, joissa keuhkovaurioalueen taakse jää hengityskaasua ansaan altistaen keuhkojen painevammalle).
Sukeltajan iällä on huomattava merkitys sukeltamista rajoittaville sairauksille. Nuoremmilla henkilöillä sukellusuran alkuvaiheessa eniten sukelluskelpoisuutta rajaavat mielenterveyshäiriöt, krooniset keuhkosairaudet, krooniset suolistosairaudet, harvinaiset kardiomyopatiat tai anomaliat. Iäkkäämmillä sukeltajilla (50-vuotiailla ja sitä vanhemmilla) puolestaan sukelluskuolemiin johtavat syyt ovat sydänperäisiä (rytmihäiriöt ja sepelvaltimotauti).
Ammattisukeltajan työterveystarkastuksiin kuuluvat alkutarkastus, määräaikaistarkastus ja välitarkastus. Näistä tärkein on alkutarkastus, jossa määritetään sukellusuraa aloittavan henkilön sopivuus alalle. Tässä tarkastuksessa sukelluskelpoisuuden terveydelliset perusteet pidetään tiukassa, ja sairaudet tulkitaan herkästi karsivaksi. Alkutarkastuksessa tehdyt väärät arviot johtavat myöhemmin uralla hankaliin tilanteisiin sekä henkilön terveyden vaarantumiseen.
Määräaikaistarkastus suoritetaan 1–3 vuoden välein iästä, työn vaativuudesta ja sairauksista riippuen. Ammattisukeltajilla ja pelastusalan vesisukeltajilla määräaikaistarkastukset suositellaan tehtäviksi alle 40-vuotiaille henkilöille kolmen vuoden välein, 40–50-vuotiaille kahden vuoden välein ja yli 50-vuotiaille vuoden välein, mutta lääkäri voi määrätä tarkastuksen tehtäväksi aikaisemminkin. Maksimaalisen hapenkulutuksen suositellut minimiarvot ovat vesisukellustehtävissä 3,0 l/min ja 36 ml/kg/min. Sotilassukeltajilla hapen kulutuksen minimiarvo on 45 ml/kg/min ja suositus 50 ml/kg/min. Määräaikaistarkastuksissa tuetaan myös ennakoivasti sukelluskelpoisuuden ylläpitoa ja puututaan sukelluskelpoisuutta uhkaaviin tekijöihin.
Välitarkastus tehdään pitkän sairausjakson, uuden pitkäaikaisen sairauden diagnosoinnin ja merkittävien toimenpiteiden jälkeen (esimerkiksi leikkaukset, sydämen rytmin siirrot, sepelvaltimotoimenpiteet, nenän sivuonteloiden laajennukset) sekä aina sukellusonnettomuuden ja sukeltajantaudin jälkeen. Välitarkastuksessa arvioidaan onnettomuuteen johtaneita altistavia tekijöitä sekä sitä, voiko kyseisiin tekijöihin vaikuttaa. Jos sukellussairauteen johtavia olosuhteita ei voida tunnistaa ja syitä poistaa, sairastuminen tulee uusiutumaan sukeltamisen yhteydessä samankaltaisten olosuhteiden toistuessa. Välitarkastuksissa määritetään myös mahdolliset seurantakäynnit sekä sukellus- ja lentokiellot.
Työterveyshuollon järjestelyt
Ammattisukeltajilla ei ole yhteisesti järjestettyä työterveyshuoltoa, ja varsinaisia alan lääkäriosaajia on erittäin vähän. Suomessa on useita pieniä ja muutama isompi sukellusalan palveluita tarjoava yritys. Nämä hankkivat sekalaisella tavalla työterveyshuollon ja sukelluslääkärin palveluita usein suurimmilta lääkäriketjuilta. Puolustusvoimat ylläpitää omaa sukelluslääketieteellistä asiantuntijakeskusta, joka palvelee Puolustusvoimien ja Rajavartiolaitoksen sukeltajia. Suomessa on 21 Suomen Lääkäriliiton myöntämää sukellus- ja ylipainehappilääketieteen erityispätevyyden omaavaa lääkäriä, joista korkeintaan neljännes pitää varsinaista sukelluslääkärin vastaanottoa. Suomen Sukelluslääketieteen yhdistys (SSLY) koordinoi sukelluslääketieteellistä osaamista Suomessa ja järjestää vuosittain alan peruskoulutuksia sekä noin joka toinen vuosi myös sukellusonnettomuuden hoitoon liittyvän koulutuksen (ADALS, advanced dive accident and life-support). Suomalainen ADALS-kurssi järjestetään tammikuussa 2025 Indonesiassa. SSLY järjestää myös Euroopan sukelluslääketieteellisen (EUBS) kongressin Helsingissä kesällä 2025.
LT, kliinisen fysiologian ja isotooppilääketieteen erikoislääkäri
sukellus- ja ylipainehappilääketieteen erityispätevyys
ylilääkäri, Rajavartiolaitos
tomi.wuorimaa@raja.fi
14 vuoden kokemus sukeltavien erikoisjoukkojen lääkärinä Suomessa
