Esidiabetes – ajoissa härkää sarvista!

Tunnistaminen ja diagnosointi

Työterveyshuollolla on tärkeä rooli esidiabeteksen tunnistamisessa. Diabetesriskitesti on edelleen käypä työkalu seulonnan suuntaamiseen. Diabetesriski on kohonnut erityisesti ylipainoisilla ja liikuntaa harrastamattomilla potilailla, joilla on sukurasite diabetekselle. Kahden tunnin sokerirasituskoe on toistaiseksi diagnosoinnin kultainen standardi. Yhden tunnin koe tekee tuloaan, ja osaavissa käsissä paastosokeri+HbA1c antaa riittävän kuvan sokeriaineenvaihdunnan tilasta.

Hoidon tärkeys

Esidiabeteksen aktiivisella hoidolla voidaan estää tai viivästyttää tyypin 2 diabeteksen kehittymistä. Esimerkiksi Diabetes Prevention Program -tutkimus (DPP) osoitti, että intensiivinen elintapainterventio vähensi diabeteksen riskiä 58 prosenttia. Samoilla terveellisillä elintavoilla voidaan vähentää valtimotautiriskejä. Terveelliset elintavat parantavat sydänterveyttä laskemalla korkeaa verenpainetta ja kolesterolia. Taustalla tapahtuu muun muassa matala-asteisen tulehduksen rauhoittumista ja maksan rasvoittumisen vähenemistä.

Hoitomenetelmät

1. Elintapamuutokset: painonhallinta, terveellinen ruokavalio ja säännöllinen liikunta ovat keskeisiä esidiabeteksen hoidossa. Potilasta tulisi kannustaa tekemään pieniä, mutta merkittäviä ja pysyviä muutoksia elintapoihinsa.
2. Lääkehoito: metformiini on hyvä ja halpa lääke, jolla sokereiden nousua voidaan pitää kurissa. Mahdollisia lisähyötyjä voivat olla painon lasku ja munasarjojen monirakkulaoireyhtymän lievittyminen. Tablettimuodolla ja annoksella voidaan hallita metformiinin suolistosivuvaikutuksia. Jos elämäntapamuutokset eivät tunnu tehoavan, paastosokeri jatkaa nousuaan kohti seitsemää ja potilaalla ei ole varaa kalliimpiin lääkehoitoihin, niin metformiini-hoitoa kannattaa ainakin kokeilla. Liraglutudilla (Saxenda) on B-lausunnolla haettavissa Kela-peruskorvattavuus esidiabeteksen hoidossa, jos BMI, on yli 35 ja potilaan käytössä on verenpaine ja/tai kolesterolilääkitys. Mikäli potilaalla on merkittävää ylipainoa, kannattaa harkita uudempien ja tehokkaampien inkretiinimimeettien käyttöä (semaglutidi ja tirzepatidi). Suurin este näiden käytölle on ollut korkea hinta. Myös painovaikutus hiipuu, jos lääkkeen käyttö lopetetaan. Bupropioni+naltreksoni (Mysimba) on kokeiltavissa oleva vaihtoehto, jos inkretiinipohjaiset lääkkeet eivät ole tehonneet. Yleinen kokemus on, että erityisesti "tunnesyöjistä" löytyy Mysimballe respondoivia potilaita. Mysimban korvattavuuskriteeri täyttyy, kun potilaalla on lääkehoitoa aloitettaessa painoindeksi vähintään 35 ja lääkehoito tyypin 2 diabetekseen, dyslipidemiaan tai kohonneeseen verenpaineeseen.
3. Lihavuuskirurgia on kaikkein tehokkain keino ehkäistä diabetesta, laskea painoa ja vähentää valtimotautien riskitekijöitä. Mikäli konservatiiviset hoitokeinot eivät ole olleet riittäviä, niin kannattaa kirurgiaa harkita leikkaukseen motivoituneilla ja siihen soveltuvilla potilailla.
4. Säännöllinen seuranta: potilaan tukeminen on tärkeää elintapa- ja lääkehoidon onnistumiselle. Jokaisessa työterveyshuollon yksikössä olisi hyvä olla hoitopolku esidiabeteksen seulomisen lisäksi hoidon jatkuvuuden varmistamiseen. Apuna voi käyttää digitaalisia työkaluja ja moniammatillista tiimiä.

Työterveyslääkärin rooli

Työterveyslääkäreillä on ainutlaatuinen asema edistää työikäisten terveyttä. Työterveyshuolto voi asiakasyrityksen työterveyshuollon sopimuksen sallimissa rajoissa järjestää seulontoja, tarjota koulutusta ja tukea elintapamuutoksissa. Lisäksi he voivat tehdä yhteistyötä yritysten työhyvinvointivastaavien ja muiden terveydenhuollon ammattilaisten kanssa tarjotakseen kattavaa hoitoa.

Lopuksi

Esidiabeteksen hoito on kriittinen osa tyypin 2 diabeteksen ennaltaehkäisyä ja valtimotautiriskien hallintaa. Työterveyslääkäreillä on keskeinen rooli esidiabeteksen tunnistamisessa ja hoidossa. Varhainen puuttuminen ja tehokkaat hoitostrategiat voivat merkittävästi parantaa potilaiden toimintakykyä ja ennustetta sekä vähentää terveydenhuollon ja työnantajan kustannuksia.