Käsitärinän aiheuttamat sairaudet ammattitautina

Tärinätautiepäilyn syntyminen

Mikäli tutkittava on altistunut työurallaan merkittävästi käsitärinälle ja ilmaantuu valkosormisuusoire, syntyy epäily vaskulaarisesta tärinätaudista. Jos taas käsiin ilmaantuu puutumista, pistelyä, voimattomuutta tai kömpelyyttä, voi kyseessä olla sensorineuraalinen tärinätauti. Sensorineuraalisen tärinätaudin tutkimukset voidaan käynnistää riippumatta vaskulaarisen tärinätaudin oireista. Työterveyshuollossa toteutettavien perusselvitysten jälkeen tutkittava lähetetään jatkoselvityksiin joko alueelliselle työlääketieteen poliklinikalle tai Työterveyslaitoksen työlääketieteen poliklinikalle Helsinkiin. Mahdollisuuksien mukaan jo työterveyshuollossa tehdään erotusdiagnostisia tutkimuksia. Vakuutusyhtiö korvaa perustellun ammattitautiepäilyn vuoksi tehdyt tutkimukset, vaikka ammattitautia ei tutkimuksissa lopulta todettaisikaan. Perusteltu epäily edellyttää pitkäkestoista käsitärinäaltistumista. Työlääketieteen poliklinikan lähetekriteerit ja -tiedot on kuvattu taulukossa 1 «»1.

Vaskulaarisen tärinätautiepäilyn tutkimukset

Ammattitautiepäilyn herätessä työterveyshuollon tehtäviin kuuluu tutkittavan käsitärinälle altistavien työtehtävien selvittäminen nykytyössä ja aiemmissa työpaikoissa sekä käsitärinää aiheuttavien työkalujen käytön, tärinäkiihtyvyysarvojen ja liipaisinajan selvittäminen. Käsitärinäaltistumisen arvioinnin tukena hyödynnetään työpaikkaselvitysraporttia, jossa on arvioitu työntekijöiden käsitärinäaltistuminen ja sen terveydellinen merkitys.

Valkosormisuusoire voi esiintyä vain yhden sormen päässä tai laajemmin useassa sormessa. Oireen aikana sormissa voi ilmetä värimuutoksina valkoisuutta (spasmi), sinerrystä (syanoosi) ja punoitusta (hyperemia). Vaskulaarisen tärinätaudin osoituksena aiemmin käytetty sormipletysmografiatutkimus on korvautunut valokuvilla, jotka otetaan käsistä valkosormisuuskohtauksen aikana. Tutkittava ohjeistetaan ottamaan valokuvia oireiden aikana molemmista käsistä sekä kämmen- että selkäpuolelta. Vähintään yhdessä valokuvassa tulee näkyä samanaikaisesti oireinen käsi ja kasvot, jotta henkilö voidaan tunnistaa. Tutkittava esittää ottamansa kuvat lääkärille, ja ne tallennetaan värillisinä potilaskertomusjärjestelmään. Mikäli valkosormisuusoire ilmenee lääkärin vastaanotolla, otetaan kuvat käynnin yhteydessä. Vastaanotolla ei pidä tehdä kylmäprovokaatiota oireen esilletuomiseksi, sillä se voi aiheuttaa verenkierron salpaantumisen ja johtaa äärimmillään kudoskuolion kehittymiseen. Mikäli tutkittavalla ilmenee myös valkovarpaisuutta, tai oirekuvan (esimerkiksi nivelkivut, nivelten turvotus, nivelten aamujäykkyys, pitkäaikaiset lihaskivut) tai statuksen perusteella herää epäily reuma- tai sidekudossairaudesta, suositellaan reumatologisia selvityksiä ennen ammattitautitutkimuksia.

Valkosormisuusoire luokitellaan työlääketieteen poliklinikan tutkimusten yhteydessä (taulukko 2 «»2). Kumulatiivisen käsitärinäaltistumisen ja valkosormisuusoireyhtymän välinen yhteys arvioidaan tarkkojen työanamnestisten tietojen avulla tarvittaessa työhygieenikkoa konsultoiden. Lisäksi työlääketieteen poliklinikalla täydennetään erotusdiagnostisia tutkimuksia, joissa huomioidaan muun muassa tuki- ja liikuntaelin-, reuma- ja sidekudossairaudet sekä aiemmat traumat. Reumatologia tai fysiatria konsultoidaan tarpeen mukaan huomioiden oirekuva, statuslöydökset ja laboratoriokokeiden tulokset.

Tutkittavalla voidaan todeta vaskulaarinen tärinätauti, kun käsitärinäaltistuminen on ollut riittävää aiheuttamaan tärinätautia, valkosormisuusoire on osoitettu valokuvilla vähintään yhdessä sormessa tai sen osassa ja erotusdiagnostisesti ei todeta muuta syytä valkosormisuudelle.

Sensorineuraalisen tärinätautiepäilyn tutkimukset

Altistumisanamneesi kerätään kuten vaskulaarisen tärinätautiepäilyn kohdalla. Oireanamneesissa kiinnitetään erityistä huomiota siihen, esiintyvätkö oireet pelkästään medianushermon alueella, jolloin kyseessä voi olla rannekanavaoireyhtymä. Mikäli tällaisia oireita ilmenee, suositellaan yläraajojen ENMG-tutkimuksen tekemistä perustasolla. Jos oireita ilmenee myös medianushermon alueen ulkopuolella, käynnistetään tärinätautiepäilyn tutkimukset mahdollisesta rannekanavapinteestä riippumatta.

Sensorineuraalisen tärinätaudin oireita ovat muun muassa sormien ja käsien puutuminen, pistely, tunnon alenema, kömpelyys ja voimattomuus. Tärinätautiin viittaavat oireet ovat jatkuvia, mutta niiden intensiteetti voi vaihdella.

Työlääketieteen poliklinikalla arvioidaan kumulatiivinen käsitärinäaltistuminen yläraajan ääreishermosto-oireiden alkamiseen saakka tarkkojen työanamnestisten tietojen avulla, tarvittaessa työhygieenikkoa konsultoiden.

Sensorineuraalisen tärinätaudin toteaminen edellyttää riittävän käsitärinäaltistumisen ja oireiden lisäksi objektiivisesti todettavia löydöksiä sormien tunnon heikentymisestä vähintään yhdessä sormessa kahdella eri menetelmällä, kuten monofilamenttitestillä, kylmä- ja lämpötuntokynnysmittauksella tai värinätuntokynnysmittauksella. Poikkeavat löydökset useammassa kuin yhdessä sormessa useamman ääreishermon alueella tukevat entisestään diagnoosia. Mikäli poikkeavia löydöksiä todetaan vain yhden ääreishermon alueella, on varmistettava, että kädestä proksimaalisesti sijaitseva mononeuropatia on luotettavasti poissuljettu. Tutkimustulosten tulkinnassa on huomioitava, että ihon paksuuntuminen voi vaikuttaa monofilamenttitestin tuloksiin. Sensorineuraalinen tärinätauti luokitellaan oireiden ja löydösten perusteella (taulukko 2 «»2). Tärinätaudin vaikeusasteen määrittämiseksi arvioidaan hienomotorista suoriutumista Purdue Pegboard -testillä sekä tarvittaessa toimintaterapeutin tutkimuksissa.

Riittävä erotusdiagnostiikka on välttämätöntä ennen sensorineuraalisen tärinätaudin toteamista. Erotusdiagnostisesti huomioidaan muun muassa rannekanavaoireyhtymä, kyynärhermon pinnetilat, TOS-oireyhtymä ja kaularangan juuriaukkoahtauma. Jos oireet rajoittuvat yläraajoihin, ei seulontaluontoisia laboratoriokokeita tarvita. Kuitenkin, jos tutkittavalla on yläraajojen oireiden lisäksi vastaavia oireita myös alaraajoissa, tulee laboratoriokokeissa tutkia muun muassa kilpirauhasen toiminta, pitkäaikaissokeri, B12-vitamiinitaso, kreatiniini ja fosfatidyylietanoli (PEth). Neurologiset tutkimukset tulee näissä tapauksissa tehdä ennen työlääketieteen poliklinikan tutkimuksia, sillä oireiden esiintyminen kaikissa raajoissa viittaa ensisijaisesti muuhun syyhyn kuin tärinätautiin. Työlääketieteellisen arvion yhteydessä tehdään kaikkien raajojen ENMG-tutkimus paksujen säikeiden polyneuropatian poissulkemiseksi. Mikäli kaikkien raajojen tuntokynnysmittauksissa todetaan ohutsäieneuropatiaan viittaavaa, neurologisissa jatkoselvityksissä arvioidaan ihobiopsian tarve ohutsäieneuropatian poissulkemiseksi. Neurologia ja fysiatria konsultoidaan tarpeen mukaan. Kaularangan magneettikuvantaminen on tarpeellinen epäiltäessä kaularankaperäistä oireiden syytä.

Sensorineuraalinen tärinätauti voidaan todeta ammattitautina, mikäli tutkittavalla on tähän viittaavia oireita, käsitärinäaltistuminen on ollut riittävää aiheuttamaan tärinätautia, tutkittavalla todetaan vähintään 2SN-tason löydökset eikä erotusdiagnostisesti todeta muuta syytä löydöksille.

Käsitärinäaltistumisen aiheuttaman rannekanavaoireyhtymän tutkimukset

Kun työntekijällä todetaan ENMG-tutkimuksessa rannekanavaoireyhtymä, arvioidaan ammattitaudin mahdollisuutta ensi sijassa toistotyön ja rannekanavaa ahtauttavien työliikkeiden perusteella. Mikäli nämä kriteerit eivät täyty, ja tutkittava on altistunut käsitärinälle pitkäkestoisesti ja merkittävästi, voi herätä epäily käsitärinän aiheuttamasta rannekanavaoireyhtymästä. Erotusdiagnostisissa selvittelyissä huomioidaan merkittävä ylipaino rannekanavaoireyhtymän riskitekijänä sekä kilpirauhaskokeiden ja pitkäaikaissokerin tulokset.

Työlääketieteen poliklinikoilla tutkitaan vain merkittävän käsitärinäaltistumisen aiheuttamiksi epäillyt rannekanavaoireyhtymät. Toistotyöhön, ranteen poikkeaviin asentoihin ja voimankäyttöön ilman merkittävää käsitärinäaltistumista liittyvät ammattitautiepäilyt tutkitaan kokonaisuudessaan työterveyshuollossa aiempaan tapaan.

Rannekanavaoireyhtymää voidaan esittää ammattitaudiksi, mikäli käsitärinäaltistuminen on ollut riittävää rannekanavaoireyhtymän syntyä ajatellen, ENMG-tutkimuksessa on osoitettu rannekanavapinne eikä erotusdiagnostisesti todeta muuta työhön liittymätöntä rannekanavaoireyhtymälle merkittävästi altistavaa tekijää. Käsitärinän aiheuttaman rannekanavaoireyhtymän osalta korvauskäytäntö on ajankohtaisesti vakiintumaton.

Toimenpiteet diagnoosin jälkeen

Kun henkilöllä on todettu käsitärinän aiheuttama ammattitauti, on käsitärinäaltistumisen olennainen vähentäminen välttämätöntä työntekijän, työpaikan ja työterveyshuollon yhteistyönä. Mikäli työkyvyn tukitoimet, kuten työnkuvan muuttaminen, eivät ole mahdollisia tai riittäviä, tulee selvittää ammatillisen kuntoutuksen mahdollisuudet ensisijaisesti tapaturmavakuutusyhtiön kautta. Todetun ammattitaudin jälkeen tutkittavalle järjestetään useimmiten seurantakontakti työlääketieteen poliklinikalle vuoden päähän, jolloin arvioidaan oirekuva ja toteutuneet työkyvyn tuen toimet.

Käsitärinäaltistumisen vähentäminen on suositeltavaa myös niissä tilanteissa, joissa työuranaikainen käsitärinäaltistuminen on arvioitu merkittäväksi käsitärinän aiheuttamaa sairastumista ajatellen ja tutkittavalla on yläraajaoireita, vaikkei tutkimuksissa todettaisi ammattitautia. Kun työpaikalla todetaan käsitärinän aiheuttama ammattitauti, on tärkeää arvioida työterveysyhteistyössä myös muiden työntekijöiden käsitärinäaltistuminen ja sen hallintakeinot ammattitautien ehkäisemiseksi jatkossa.