Työterveyslääkäri

Selkeyttä ja varmuutta ajoterveyden arviointiin

Työterveyslääkäri
2025;43(2):10-13
Matleena Näppilä, Heta Lindblom ja Marja-Liisa Huuskonen

Onko potilaani ajokykyinen? Mitä lomakkeita pitikään täyttää? Ajoterveyttä arvioidaan kaikilla vastaanottokäynneillä, ja lakimuutoksen myötä myös varsinaiset ajokorttitarkastukset tulevat lisääntymään työterveyshuollossa. Ajoterveyden arviointiin kannattaa panostaa.

Ajoterveyttä arvioidaan perinteisesti ajokorttitarkastusten yhteydessä. Niiden määrää on vuosien saatossa karsittu, ja nykyään R1-korttia haettaessa ei lääkärintarkastusta tarvita. Kortin saa, jos vakuuttaa olevansa terve eikä esimerkiksi kärsi päihdeongelmasta. Ensimmäinen ajokorttitarkastus tuleekin eteen vasta yli 70-vuotiaana. R2-korttia eli kuorma-auton ja sitä raskaamman ajoneuvon: sekä taksikuljettajan korttia haettaessa vaaditaan edelleen lääkärintarkastus. Kun kortin on saanut, tulee ensimmäinen ikäperusteinen ajokorttitarkastus eteen 45- tai 50-vuotiaana riippuen siitä, milloin ensimmäisen kortin on ajanut.

Onnettomuustietoinstituutin (OTI) vuoden 2021 ajoterveysraportin mukaan riskialttein ikä saada sairauskohtaus ratissa on 66 vuotta. Terveydentila voi olla syynä ajoneuvon hallinnan menetykselle ja onnettomuudelle myös ilman sairauskohtausta. Tällaisia taustasairaudesta johtuvia kuolonkolareita ajetaan selvästi nuorempana: OTI:n selvityksen perusteella mediaani-ikä on 40 vuotta. Ajoterveyttä on siis syytä arvioida myös ajokorttitarkastusten ulkopuolella, ja siihen meillä lääkäreillä on myös lakiin kirjattu velvollisuus.

Onko ajoterveys riittävä?

Ajoterveyteen tulisi suunnata ajatus jokaisella vastaanottokäynnillä. Onko tämä potilas ajokykyinen, kun hänellä on tällaisia sairauksia? Täyttyvätkö ajoterveysvaatimukset, kun hoitotasapaino on tämä? Entä lääkitys, vaikuttaako se ajokykyyn?

Suuntaviivoja ajoterveyden arviointiin voi löytää Traficomin ajoterveysohjeista, joiden tuorein versio on vuodelta 2021. Ohjeet ovat oivallisena apuna, mutta on hyvä muistaa, ettei niitä voi aina tulkita kuin keittokirjaa. Sairausryhmäkohtaiset ohjeet vaihtelevat. Ne voivat olla joko hyvin yksityiskohtaisia tai sitten vain otsikkotasoisia muistutuksia jonkin oireen tai löydöksen huomioimisesta. Vielä monimutkaisempia ovat tilanteet, joissa potilaalla on useita sairauksia ja monia eri lääkkeitä käytössään – silloin lääkärin on arvioitava kokonaisuutta. Erityistä huomiota kannattaa käyttää ammattikuljettajiin, joilla kyseessä ei ole vain ajokortti, vaan myös työkyky ja toimeentulo.

Systemaattisesti ja ajan kanssa

Ajoterveystarkastusta helpottaa, kun toimii järjestelmällisesti. Ensin on tärkeä selvittää, millainen ajokortti potilaalle on myönnetty ja onko ajo-oikeuden suhteen asetettu joitakin ehtoja. Yleisimmät ja huomioon otettavat ehdot ovat silmälasit ja alkolukko. Ajokortti kannattaa siis pyytää nähtäväksi ja tarkistaa, mitä kirjaimia ja numeroita siihen on merkitty.

Aikaa ajoterveyden arvioon on hyvä varata riittävästi, sillä se harvoin onnistuu vartissa muiden asioiden ohessa. Kuten muissakin tarkastuksissa, käydään läpi kaikki potilaan sairaudet, niiden hoitotasapaino ja käytössä oleva lääkitys. Myös Kanta-arkisto on hyvä avata, sillä toisinaan sieltä löytyy yllättäviäkin kirjauksia sairauksista tai hoitokontakteista, joita potilas ei joko muista tai halua tuoda spontaanisti esille. Onko esimerkiksi jollakin erikoisalalla jo otettu kantaa ajoterveyteen? Etenkin kardiologit, neurologit ja silmälääkärit ovat yleensä aktiivisia tässä asiassa. Erittäin tärkeää on myös löytää mahdolliset päihdeongelmista kertovat kirjaukset, sillä ne ovat suurin onnettomuuksia aiheuttava sairausryhmä.

Päihteiden ohella vireystilan ongelmat ovat erityisen suuri ajoterveyttä heikentävä ja onnettomuusriskiä lisäävä kokonaisuus. Uniapneaa kannattaa aktiivisesti seuloa ja tutkia. Myös uniajan pituutta ja käytössä olevia väsyttäviä lääkkeitä kannattaa kartoittaa. Vireystilaa voi selvittää kysymällä päiväaikaisesta väsymyksestä, torkahtelusta tylsissä tilanteissa ja väsymyksen vuoksi sattuneista läheltä piti -tilanteista liikenteessä. Nämä ovat selkeitä varoitusmerkkejä, jolloin väsymysonnettomuuden riski on erityisesti koholla. Jos potilaalla on useita vireystilaa uhkaavia tekijöitä, kuten vaikkapa ylipainoa, kuorsausta, hyperglykemiaa, alle kuuden tunnin yöunia ja väsyttäviä lääkkeitä, kannattaa tilannetta selvittää tarkemmin ja koettaa puuttua näihin tekijöihin. Niin kuin lääketieteessä usein, myös ajoterveyden suhteen kahden riskitekijän yhteenlaskettu vaikutus ajokykyyn on enemmän kuin osiensa summa.

Hankala ajokielto

Aina ajoterveyskriteerit eivät täyty, ja lääkärin velvollisuus on tällöin rajoittaa ajo-oikeutta. Tehtävä ei ole ehkä helppo ja harvoin mieluinen kummallekaan osapuolelle. Tämä on kuitenkin velvollisuus, joka meille lääkäreille on lainsäädännössä annettu. Tilannetta kannattaa lähestyä jämäkästi perustellen, mutta positiivisen kautta: kun nyt hoidetaan ongelmat ja sairaudet kuntoon, voi ajoterveys vielä palautua.

Kun lääkäri arvioi ajoterveyden olevan heikentynyt tilapäisesti eli alle puoli vuotta, annetaan suullinen ajokielto. Se kirjataan potilastietojärjestelmään, ja kirjaus tulostetaan potilaalle mukaan. Kun ajoterveyskriteerien ei arvioida täyttyvän puolen vuoden sisällä, tulee annettavaksi pysyvä ajokielto. Tieto kirjataan Traficomin lomakkeelle F203 ja lähetetään suoraan poliisille salassapidon estämättä. Lomake on selkeä, ja siihen valitaan rastilla myös se erikoisala, jonka lausunnolla potilas voi myöhemmin ajolupansa saada palautetuksi.

Kun kyseessä on varsinainen ajokorttitarkastus, täytetään aina Traficomin lomake F122. Lomake on hiljattain digitalisoitu, ja se siirtyy Kanta-arkistoon, josta Ajovarma saa sen näkyviin, kun potilas on antanut siihen luvan. Poliisilla ei kuitenkaan toistaiseksi ole pääsyä Kanta-arkistoon, joten R2-luokan tarkastuslausunnot tulee edelleen tulostaa, allekirjoittaa ja lähettää viranomaiselle. Myönteisen lausunnon voi antaa myös potilaan matkaan, mutta kielteiset lausunnot tulee aina lähettää poliisille suoraan ja laatia samalla F203 eli ilmoitus ajoterveydentilan muutoksesta poliisille. Ammattikuljettajien kohdalla tulee mietittäväksi myös sairauspoissaolon tai korvaavan työn tarve sekä jatkossa ehkä ammatillisen kuntoutuksen toimet.

Aikaistettu tarkastus vai ajokoe?

F122-lomakkeessa rastien kanssa kannattaa olla tarkkana, ettei kertaalleen tehtyyn tarkastukseen tarvitse jälkikäteen palata. Lomakkeeseen merkataan erikseen ajoterveysvaatimusten täyttyminen R1- ja R2-luokissa ja tieto siitä, onko ajo-oikeudelle ehtoja, kuten silmälasit, kuulolaite tai alkolukko. Lomakkeeseen voi myös ehdottaa aikaistettua ajoterveystarkastusta ja sille erikoisalaa. Tätä mahdollisuutta kannattaa hyödyntää etenkin, kun sairauksia on paljon tai niiden hoitotasapaino on huono, eikä ole varmuutta, että määrävälin aikana ajoterveys säilyy riittävänä. Esimerkiksi hyperglykeemisellä diabeetikolla sisätautilääkärin arvio voi olla tarpeellinen. Hiljattain toipuneen päihderiippuvaisen ajokorttia ei koskaan kannata suoraan uusia viideksi vuodeksi, vaan seurata tilannetta ensin puolen vuoden ja sitten vuoden sykleissä.

Jos potilaalla on kognitiossa tai toimintakyvyssä jotain poikkeavaa, ja lääkäri epäilee potilaan ajotaitoa, hän voi ehdottaa ajokokeen eli perinteisemmin inssiajon suorittamista.

Ajonäyte taas tarvitaan uuden hallintalaitteen tai apuvälineen käyttöönottoa varten. Tällainen on esimerkiksi käsikaasu. Sen sijaan terveysperusteinen ajokoe pyydetään osana ajoterveysarviota esimerkiksi riittävän vireystilan selvittämiseksi tai iäkkään ajokognition riittävyyden tarkentamiseksi. Terveysperusteinen ajokoe suoritetaan autokoulussa, jossa ajonäytteen arvioi tähän asiaan erityisen koulutuksen saanut ajo-opettaja. Terveysperusteiseen ajokokeeseen laaditaan vapaamuotoinen lähete, josta käyvät ilmi potilaan sairaudet, joiden lääkäri arvelee vaikuttavan ajokykyyn. Ajo-opettaja taas laatii palautteen, jonka perusteella lähettävä lääkäri voi lausua ajoterveysvaatimusten täyttymisestä tai täyttymättömyydestä.

Laatua arviointiin

Maantieliikenteessä ajoterveyttä arvioidaan kaikkialla terveydenhuollossa, ja toistaiseksi myös ammattikuljettaja voi hankkia ajokorttilausuntonsa keneltä tahansa lääketieteen lisensiaatilta. Tämä asettaa koko lääkärikunnalle ison vastuun. Jos olet lääkärinä epävarma potilaan ajoterveyden suhteen, voit aina ottaa aikalisän, konsultoida ja selvittää lisää. Joskus auttaa myös, kun kysyy itseltään, haluaisiko ajaa pikatiellä tämän potilaan ajamaa säiliöautoa vastaan tai päästäisikö lapsensa tämän taksikuskin kyytiin.

Kaikille ammattikuljettajia hoitaville työterveyslääkäreille suosittelen lämpimästi osaamisen aktiivista päivittämistä ja liikennelääketieteen erityispätevyyttä, joka vahvistaa ammatillista osaamista ja selkeyttää omaa työtä.

Matleena Näppilä
LL, työterveyshuollon erikoislääkäri, liikennelääketieteen erityispätevyys
Terveystalo, Tampere
matleena.nappila@terveystalo.com
Heta Lindblom
LL, Työterveyshuollon erikoislääkäri, liikennelääketieteen erityispätevyys,
Pihlajalinna Lääkärikeskus, Helsinki
Kliininen opettaja, Helsingin yliopisto, lääketieteellinen tiedekunta, Clinicum
heta.lindblom@pihlajalinna.fi
heta.lindblom@helsinki.fi
Marja-Liisa Huuskonen
Apulaisylilääkäri, TYKS Ajopoli,
Liikennelääketieteen osaamiskeskus, Turku
Suomen Liikennelääketieteen yhdistyksen pj
marja-liisa.huuskonen@tyks.fi

Kirjallisuutta

  1. Tarficom, ajoterveyden arviointiohjeet (2021)
  2. Onnettomuustietoinstituutti OTI, Ajoterveysraportti 2021
  3. Kalsi J, Tervo T, Bachour A, ym. Sleep versus non-sleep-related fatal road accidents. Sleep Med 2018;51():148-152 «PMID: 30179735»PubMed