Yleiset jalkaterän kiputilat työikäisillä

Jalkaterän perustutkimus

Jalkateräkipuisen potilaan tutkimuksessa riisutaan kengät ja sukat ja aloitetaan inspektiolla, ja kirjataan tavalliset rakennepoikkeavuudet, kuten kaarijalka ja lattajalka. Näillä on vaikutusta alaraajojen linjaukseen ja jänteiden ja nivelten kuormitukseen. Usein kipu on toispuoleinen, joten tutkittaessa on tärkeä verrata oireilevaa jalkaa oireettomaan ja testata sekä aktiiviset että passiiviset liikkuvuudet. Aktiivisen liikkuvuuden tutkimisen voi aloittaa esimerkiksi testaamalla varpaille nousun ja kävelyn sekä kantakävelyn. Nilkkojen ja jalkaterien asennon hallintaa arvioidaan yhdellä jalalla seisomisessa ja kyykistymisessä. Asentoa ja sen hallintaa on tärkeää havainnoida sekä edestä että takaa ja kiinnittää huomiota nilkan ja alaraajan linjaukseen sekä mahdollisiin puolieroihin. Passiivinen liikkuvuus on helpointa tutkia potilaan ollessa makuuasennossa, jolloin tutkitaan nilkan ja jalkaterän sivuttaisliikkeet sekä plantaari- ja dorsifleksio. Makuuasennossa on myös helppo tarkistaa mahdollinen selkäperäinen oire (esimerkiksi SLR ja Lasequen testi) sekä alaraajan ylempien lihasten ja jänteiden toiminta.

Jalkaterän alueen nivelrikot

Isovarpaan tyviniveleen voi tulla primaarinen tai sekundaarinen nivelrikko (hallux rigidus), joka aiheuttaa kivuliaan liikerajoituksen erityisesti dorsifleksion suuntaan. Tyypillisiä etiologisia tekijöitä ovat esimerkiksi tulehdukselliset nivelsairaudet, kihti tai vammat. Alkuvaiheessa konservatiivinen hoito on tehokasta. Siinä pyritään vähentämään MTP 1 -niveleen kohdistuvaa kuormitusta kävelyn päkiäponnistusvaiheessa. Tukevapohjainen kenkä ja tarvittaessa kaariholvin pohjallinen voivat vähentää kuormitusta. Pitkälle edennyt nivelrikko tyvinivelessä hoidetaan luudutuksella.

Ylemmän tai alemman nilkkanivelen nivelrikko kehittyy tyypillisesti lähinnä vain vamman seurauksena ja aiheuttaa kivuliaan lattajalan. Yleensä kyseessä on tela- ja kantaluun pronaatio, joiden vuoksi jalan sisäosa painuu kohti lattiaa, valgukseen. Luudutus on tavallinen toimenpide kivuliaan ja jäykän ylemmän nilkkanivelen nivelrikon hoidossa. Jalkineeseen täytyy silloin tehdä pyöristystä puuttuvan liikelaajuuden vuoksi. Reumapotilailla toistuvat niveltulehdukset voivat aiheuttaa nivelten ja nivelkapselien tuhoutumista. Tehokas perussairauden hoito on tärkein ennaltaehkäisy.

Diabeettinen alaraajojen neuropatia

Jalkaterän neuropatian selvästi yleisin syy on diabetes. Etenevä motorinen neuropatia voi johtaa säären lihasten heikkouteen ja jopa molemminpuoliseen peroneuspareesiin. Sensorisen neuropatian takia jalkojen ihotunto ja nivelten asentotunto heikkenevät. Nivelten tunnon heikkenemiseen voi liittyä kivuttomia nivelmuutoksia, ja jalkaan kehittyy neuroartropatia ja tunnottomia niin sanottuja Charcot'n niveliä. Akuutissa vaiheessa jalkaterä on usein turvonnut ja punoittava ja tuo mieleen erysipelaksen, jollaisena sitä usein ensin hoidetaan antibiootilla, jolloin oikea hoito viivästyy. Myös alkoholin liikakäyttö voi johtaa neuropatiaan. Metaboliseen oireyhtymään voi liittyä myös korkea uraattipitoisuus, jolloin kihdin mahdollisuus on hyvä muistaa ja hoitaa.

Plantaarifaskiitti

Jalkapohjan lihasten jänteiden muodostaman plantaarifaskian kiinnityskohdan insertiotendinopatia kantaluussa on hyvin tavallinen jalkaterän kiputila. Erityisen usein vaivasta kärsivät keski-ikäiset ja ylipainoiset naiset. Estrogeenin aineenvaihdunnan heikkeneminen aiheuttaa jännerakenteiden kimmoisuuden vähenemistä, ja vaiva liittyy varsin usein vaihdevuosioireiden alkuun. Plantaarifaskiitti voi liittyä myös Reiterin tai Crohnin tautiin. Pitkittyessään tulehduksen seurauksena voi kehittyä kantaluun alueelle luupiikki, joka ei kerro kivusta vaan on usein sivulöydös jalkaterän röntgenkuvauksessa.

Hoidon perustana on kuormituksen vähentäminen ja keventäminen kantaluun alueella: geelikantalappu, tarvittaessa jalkaterän asentoa korjaava pohjallinen, kävelyn vähentäminen. Vaivan taustalla on usein pohjelihasten kireys, jolloin pohkeen venytys päivisin ja myös yön aikainen venytys yösukkaa tai yölastaa käyttäen on suositeltavaa. Paikallista kortisonipuuduteinjektiota voi myös kokeilla, mutta useat injektiot voivat huonontaa kantapohjan rasvapatjan ominaisuuksia ja johtaa oireiden vaikeutumiseen. Erityinen ilmatyynyside (aircast airheel) voi pitkittyvässä oireistossa olla tehokas, ja sitä on hyvä kokeilla ainakin ennen leikkaushoidon harkintaa. Pitkään kestävissä ja hoidolle tehoamattomissa tilanteissa voidaan faskiainsertion tilannetta selvittää ultraäänellä tai magneettitutkimuksella.

Akillestendiniitti ja kantapään bursiitti

Akillesjänteen ja sen vieruskudoksen tulehdus johtuu liiallisesta rasituksesta ja usein liiallisesta liikunnan harrastamisesta. Erityisesti juoksu ylämäessä, hiekalla tai epätasaisessa maastossa voi aiheuttaa oireita. Kantapään limapussitulehdusten syyt ovat usein samat. Pitkään jatkuvat oireet voivat liittyä myös niin sanottuun Haglundin deformiteettiin, jolloin luinen uloke hiertää akillesjänteen ja limapussin reunaa aiheuttaen tulehduksen ja kivun. Kireiden pohjelihasten venyttely, akillesjänteen venyttely ja mahdollisesti kortisoni-injektio limapussiin ovat vaivassa käytettyjä hoitomuotoja. Haglundin deformiteetissa voidaan harkita luisen ulokkeen poistoa leikkauksella.

Mortonin metatarsalgia

Jalkaterän etuosan yleinen kiputila aiheutuu digitaalihermojen joutumisesta puristuksiin metatarsusten päitä yhdistävää ligamenttia vasten. Yleisin paikka on 3. ja 4. varpaan välissä. Iän myötä jalkaterässä tapahtuvat muutokset, kuten poikittaisen kaariholvin madaltuminen, altistavat tämän alueen kivulle. Myös jalkaterän nivel- ja asentomuutokset altistavat pinteelle, ja tyypillisiä syitä ovat korkeakorkoisilla kengillä kävely ja pitkät kyykkyasennot. Kipu on usein terävää ja voimakkainta aamuisin. Liian kapea jalkine voi lisätä painetta ja pahentaa kipua ja puutumisen tunnetta. Jalkaterää tutkittaessa 3. ja 4. varpaan välissä on arkuus painettaessa hiukan päkiän distaalipuolelta. Myös jalan painaminen samanaikaisesti ulko- ja sisäsivulta voi provosoida oireet. Kortisonipuuduteinjektion kokeilu voi varmentaa diagnoosia, mutta ei ole riittävä hoito. Jalan poikittaiskaarta kohottava korjaava tukipohja ja etuosasta riittävän leveä jalkine ja enintään 2–3 cm korkea korko edistävät hoitoa. Leikkaushoitoa tarvitaan hyvin harvoin (lähinnä vasaravarpaiden oikaisu tai känsien poisto).

Potilasohjauksen kulmakivet jalkaterän kiputiloissa

Lääkärinä voit ohjata potilasta huomioimaan seuraavat seikat jalkaterän kiputilojen hallinnassa:

1. Korosta potilaalle varhaisten kipusignaalien merkitystä ja ohjaa häntä vähentämään jalkaterän ylikuormitusta mahdollisuuksien mukaan. Työperäisissä vaivoissa voi olla tarpeen muokata työasentoja (seisomisen, kävelyn tai kyykistelyn vähentäminen) ja tarkistaa jalkineiden sopivuus (riittävä tila, tuki ja iskunvaimennus). Lisäksi venyttelyt ja muut alaraajan toiminnallisuutta tukevat harjoitteet voivat olla hyödyllisiä.
2. Suosittele potilaalle alaraajaa vähemmän kuormittavia liikuntamuotoja, kuten vesiliikuntaa, pyöräilyä, kuntosaliharjoittelua, joogaa tai pilatesta. Lisäksi jalkaterän lihasten vahvistaminen pienillä, jalkaterän keskiosaa aktivoivilla liikkeillä sekä tasapainoharjoittelu voivat edistää toimintakykyä ja ehkäistä uusien kiputilojen syntymistä.
3. Voit rohkaista potilasta hakeutumaan jalkaterävaivoissa myös suoraan työfysioterapeutin vastaanotolle. Vaivan pitkittyessä voi olla tarpeen pidempikestoinen fysioterapeutin ohjauksessa tapahtuva harjoittelu ja esimerkiksi pohjallistarpeen arvio.
4. Jos potilaalla on turvotusta, kuumotusta tai arkuutta jänteen tai nivelen alueella, voi paikallishoito tulehduskipugeelillä tai kylmägeelillä olla hyödyllistä. Tarvittaessa voidaan käyttää myös lyhytkestoisesti suun kautta tulehduskipulääkkeitä, ellei niiden käytölle ole vasta-aiheita.
5. Mikäli oireet eivät helpotu itsehoidolla, kehota potilasta hakeutumaan uudelleen vastaanotolle ja ottamaan myös työnantajan kanssa puheeksi työnkuvan tilapäinen muokkaus.

Lopuksi

Jalkaterän ongelmat työikäisillä ovat varsin yleisiä. Fysioterapeutti on erinomainen ammattilainen kivun syyn arvioinnissa ja itsehoidon ohjauksessa. Jos terveydentilassa on viitteitä perussairauteen viittaavista oireista tai ilmenee kuvantamisen tarvetta, tarvitaan työterveyslääkärin arviota.

Harkitse kuvantamista ja verikokeita sekä konsultoi erikoislääkäriä, jos kävely muuttuu ontuvaksi, jatkuu ontuvana pidempään tai jos potilaalla on jatkuvaa turvotusta, voimakasta kipua tai yleisoireita.