Työterveyslääkäri

Jalkapöytäluiden murtumat ja niiden ei-leikkauksellinen hoito

Työterveyslääkäri
2025;43(2):40-42
Sasu Hyytiä

Ihmisen jalkaterä on herkkä ja toisaalta mielettömän vahva kehon osa. Jalkaterä mukautuu jokaisen askeleen aikana alustaan, pyrkii vaimentamaan alustasta välittyviä tärähdyksiä ja taas muuttumaan vipuvarren kaltaiseksi tukevaksi rakenteeksi ponnistusta vaativissa tilanteissa. Nämä kaikki hienovaraiset ja monimutkaiset toiminnot tapahtuvat huomaamattamme jokaisen askeleen aikana. Työympäristöstä ja työtehtävän vaatimuksista riippuen jalkaterään kohdistuu valtava määrä kuormaa päivittäin. Mitä jos jalkaterän rakenteeseen kohdistuu trauma?

Jalkaterä koostuu 26 luusta, 33 nivelestä, 19 pienestä lihaksesta ja yli sadasta nivelsiteestä. Jalkapöytäluiden murtumat ovat yksi yleisimmistä murtumatyypeistä jalkaterän alueella kattaen noin 35 prosenttia kaikista jalkaterään kohdistuneista murtumista. Viidennen jalkapöytäluun murtumia on 60 prosenttia kaikista jalkapöytäluumurtumista, 2.–4. jalkapöytäluiden murtumia on yhteensä 36 prosenttia ja 1. jalkapöytäluun murtumia neljä prosenttia (kuva 1 «»1). Suurin osa näistä murtumista (80 prosenttia) voidaan hoitaa ei-leikkauksellisin menetelmin.

Ei-leikkauksellisen hoitolinjan valintaan päädytään, mikäli jalan arkkitehtuuri ja toimintakyky voidaan säilyttää ilman leikkaushoitoa. Kuvantamisen perusteella arvioituna hoitolinjan valintaan vaikuttaa se, kuinka suuri rakenteellinen muutos murtumassa on. Ei-leikkauksellisen hoitolinjan valinta soveltuu ihmiselle, jolla jalkapöytäluun murtuman aiheuttaman luurakenteen siirtymä on alle 3–4 millimetriä ja alle 10 astetta virheasennossa anatomisesta sijainnistaan. Hoitolinjan valinnan yhteydessä huolellinen kliininen tutkiminen ja tarkoituksenmukainen kuvantamistekniikan valinta pienentävät myös riskiä, että muut murtumat ja vauriot, kuten lihas-, jänne- ja nivelsidevauriot, jäisivät huomaamatta.

Ei-leikkauksellinen hoito käytännössä

Hoitolinjan keskiössä on immobilisaatio, kevennyshoito ja kuormituksen säätely murtuman luutumisen turvaamiseksi. Tyypillisimmät apuvälineet hoidon alkuvaiheessa ovat avattava kipsi, saapasmallinen puettava walker-ortoosi, etukeventeinen post-operatiivinen hoitojalkine tai kyynärsauvat. Kirjallisuudessa on kuitenkin löydettävissä lukuisia erilaisia hoitointerventioita ja apuvälineitä, joilla on päästy hyviin hoitotuloksiin. Tärkeintä on kuormituksen keventäminen, luurakenteen turvaaminen, jalkaterän toimintakyvyn ylläpitäminen ja selkeä ohjeistus kevennyshoidon kestosta.

Pääsääntöisesti murtumakuntoutuksen kevennysterapian ja murtumaluun immobilisaation kesto on vähintään kolme viikkoa, ja se voi kestää korkean riskin murtumien kohdalla jopa kahteentoista viikkoon asti. Tärkeää turvallisen työhön paluun suunnittelun, toimintakyvyn ja työkyvyn ylläpitämisen turvaamiseksi on tunnistaa korkean riskin jalkapöytäluumurtuma-alueet ja niiden hoidon kesto.

Viidennen jalkapöytäluun murtumat

Viidennen jalkapöytäluun murtumat ovat yleisin yksittäinen jalkapöytäluun murtuma-alue. Viidennen jalkapöytäluun tyvessä sijaitsee korkean riskin murtuma-alue. Viidennen jalkapöytäluun tyven anatominen alue jaetaan diagnoosin tarkentamiseksi kolmeen alueeseen (kuva 2 «»2), joista 1–2-alueen murtumat ovat korkeamman riskin alueita. Jonesin murtuma on tyypillisin kirjallisuudessa mainittu korkean riskin murtuma-alue. Jonesin murtuma-alueen heikon verisuonituksen takia murtuman paraneminen voi kestää kauemmin, ja se on suuremmassa riskissä jäädä luutumatta verrattuna muihin jalkapöytäluihin.

Kevennyshoito

Keskimmäisten jalkapöytäluiden murtumien kevennyshoito kestää kolmesta kuuteen viikkoon. Viidennen jalkapöytäluun tyven murtuman luutuminen voi pitkittyä heikon verenkierron ja anatomisen sijaintinsa vuoksi. Sen vuoksi kevennyshoidon tulee usein jatkua pidempään. Samoin ensimmäiseen jalkapöytäluuhun kohdistuvan luontaisesti suuren arkikuormituksen takia kevennyshoidon tulee jatkua pidempään komplikaatioriskien minimoimiseksi. Ensimmäisen ja viidennen jalkapöytäluun murtuman kevennyshoitoa suositellaan kahdeksasta viikosta aina kahteentoista viikkoon asti tarkasti luutumisen edistymistä seuraten.

Koska kevennyshoito ja immobilisaatio kestävät useita viikkoja ja jalkaterää kuormitetaan normaalia vähemmän, on kuntoutujan jalkaterä pahimmillaan kuin vuodelevossa. Tällöin jalan toimintakyky voi laskea. Kuormituksen räikeä lisääntyminen kevennyshoidon loputtua voi olla osalle kuntoutujista liian suuri. Paluu kivuttomuuteen, normaaliin työelämään ja fyysisesti aktiiviseen arkeen voi kestää hoidon loputtua pitkään. Viidennen jalkapöytäluun murtumista kärsivistä ihmisistä 38 prosenttia kokee kipua jalassa vielä neljä kuukautta vamman jälkeen, ja 28 prosentilla on kipuoireita vielä vuosi murtumasta.

Kuntoutus

Työn vaativuuden arviointi ja toimintakyvyn arviointi kuntoutuksen aikana on merkittävässä roolissa. Kuntoutujan näkökulmasta jalan päivä ei lopu työpäivän loppumiseen. Päivittäinen ja viikottainen kokonaisrasitus on selvitettävä kuntoutujalta tarkasti, sillä kodin ja vapaa-ajan vaatimat arkitoimet, kuten hyötyliikunta ja harrastustoiminta, lisäävät merkittävästi jalkaterään kohdistuvaa kokonaiskuormitusta. Alaraajakuntoutuksen ammattilaiset lääkäristä jalkaterapeutteihin ja fysioterapeutteihin ovat tärkeässä roolissa heti murtumahoidon alussa, sillä jalkaterämurtumista kärsineillä ihmisillä on kokemus liian vähäisestä tiedosta liittyen vammaan, hoidon kestoon ja kuntoutukseen.

Alaraajakuntoutuksen ammattilaisen tehtävänä on huolehtia kuntoutujan toimintakyvyn ylläpitämisestä ja luoda turvallisia toimintamalleja kevennyshoidon ajalle sekä kevennyshoidon päättymisen jälkeisen vaiheeseen. Kuntoutuksen tärkeänä tehtävänä on turvata optimaalinen luutuminen sekä nousujohteisesti haastaa jalkaterää toimintakyvyn laskemisen välttämiseksi. Luurakenteen paraneminen edellyttää hyvää verenkiertoa, tarkoituksenmukaista kevennysterapiaa sekä jalkaterän toimintaa ylläpitävien lihasten normaalin toiminnan ylläpitämistä. Jalkaterän liikelaajuuksien, voimantuoton ja tasapainon ylläpitämiseksi jalkaterapeutit ja fysioterapeutit suunnittelevat turvalliset harjoitteet yksilöllisesti pitäen mielessä työn sekä vapaa-ajan vaatimukset. Kuntoutujan kannalta jalkaterämurtuman hoitolinjan selkeällä kuvauksella, toimintakyvyn ja murtuma-alueen seurannalla sekä yhdessä sovittujen kuntoutustoimien toteutuksella luodaan hyvä pohja murtuman parenemiselle, oireettomuudelle ja jalkaterveyden edistämiselle – myös hoitosuhteen päätyttyä.

Sasu Hyytiä
Jalkaterapeutti (AMK, MSc), väitöskirjatutkija
TMPL Health, Turun yliopisto
sasu.hyytia@tmplhealth.com

Kirjallisuutta

  1. Agrawal U, Tiwari V. Metatarsal Fractures. StatPearls Publishing 2023.
  2. Albloushi M, Alshanqiti A, Qasem M, ym. Jones type fifth metatarsal fracture fixation in athletes: A review and current concept. World J Orthop 2021;12(9):640-650 «PMID: 34631448»PubMed
  3. Baumbach SF, Prall WC, Kramer M. ym. Functional treatment for fractures to the base of the 5th metatarsal - influence of fracture location and fracture characteristics. BMC musculoskeletal disorders, 2017; 18(1):534.
  4. Bigsby E, Halliday R, Middleton RG, ym. Functional outcome of fifth metatarsal fractures. Injury 2014;45(12):2009-12 «PMID: 25150752»PubMed
  5. Bica D, Sprouse RA, Armen J. Diagnosis and Management of Common Foot Fractures. Am Fam Physician 2016;93(3):183-91 «PMID: 26926612»PubMed
  6. Gray AC, Rooney BP, Ingram R. A prospective comparison of two treatment options for tuberosity fractures of the proximal fifth metatarsal. Foot (Edinb) 2008;18(3):156-8 «PMID: 20307430»PubMed
  7. Lawrence SJ, Botte MJ. Jones' fractures and related fractures of the proximal fifth metatarsal. Foot Ankle 1993;14(6):358-65 «PMID: 8406253»PubMed
  8. Ponkilainen VT, Mattila VM, Laine HJ, ym. Nonoperative, open reduction and internal fixation or primary arthrodesis in the treatment of Lisfranc injuries: a prospective, randomized, multicenter trial - study protocol. BMC Musculoskelet Disord 2018;19(1):301 «PMID: 30126393»PubMed
  9. Sharma T, Farrugia P. Early versus late weight bearing & ankle mobilization in the postoperative management of ankle fractures: A systematic review and meta-analysis of randomized controlled trials. Foot Ankle Surg 2022;28(7):827-835 «PMID: 35337752»PubMed
  10. Stockwell E, Thomas P, Grossman L, ym. Successful Outcomes With Nonoperative Treatment and Immediate Weightbearing Despite Stress-Positive Radiographs in Isolated Distal Fibula (OTA/AO 44B) Fractures. J Orthop Trauma 2024;38(1):e20-e27 «PMID: 37853554»PubMed