Pitäisikö lihavuudesta puhua aiemmin – ylipaino työkyvyttömyyseläkkeiden piilevänä syynä julkisella sektorilla

Aineisto ja menetelmät

Tutkimusaineisto poimittiin Kevan rekistereistä, joissa on kattavat tiedot julkisen sektorin työeläkehakemuksista. Työkyvyttömyyseläkehakemuksista oli käytettävissä vakuutuslääkärin koosteteksti, joka vetää yhteen hakijan B-lausunnot työkyvyn näkökulmasta. Eläkelaitoksen asiantuntija ratkaisee hakemuksen vakuutuslääkärin arvioon ja henkilön kokonaistilanteeseen perustuen. Ratkaisu perustuu muun muassa lääketieteelliseen näyttöön.

Tässä analyysissä ratkaisut olivat käytettävissä marraskuusta 2023 lokakuuhun 2024 (17833 hakijaa). Lausuntoteksteistä poimittiin tekstianalytiikan avulla ylipainoon viittaavaa terminologiaa (muun muassa BMI yli 30, ylipaino, lihavuus), jonka perusteella ylipainomainintoja analysoitiin suhteessa eläkeratkaisun pääasialliseen diagnoosiin tapauskuvausten ja rekisteritutkimuksen avulla.

Ylipaino vakuutuslääkärin lausuntotekstissä

Eläkehakemukseen liittyy pääasiallisen syyn lisäksi joukko toissijaisia syitä, jotka tarkentavat kuvaa hakijan tilanteesta. Taulukosta 1 «»1 nähdään kolme tyypillistä kuvitteellista esimerkkiä pääsairaudesta, joissa ylipaino on ollut myötävaikuttavana sairautena. Kaksi ensimmäistä tapausta kuvaavat tuki- ja liikuntaelinsairauksiin paikantuvia pääasiallisia syitä. Kolmas tapaus kuvaa psykiatrian sairautta, johon verrattain nopeasti on myönnetty määräaikainen työkyvyttömyyseläke (kuntoutustuki). Henkilö pärjää kevyessä työssään toistaiseksi, mutta työkyvyn pysyvän menettämisen riski on suuri.

Tapaukset piirtävät kuvaa tilanteista, joissa ylipaino on edennyt liian pitkälle (vaikea-asteiseksi tai sairaalloiseksi lihavuudeksi), ja vakuutuslääkäri on työkyvyn menettämisen suhteen enää toteajan roolissa. Vakuutuslääkäri voi ehdottaa hakijaa olemaan yhteydessä hoitavaan lääkäriin lihavuuden lääkinnällisen hoidon toteuttamiseksi. Jos tämä informaatio olisi välittynyt, liitännäissairaudet, kuten nivelrikot, eivät mahdollisesti olisi edenneet vaikea-asteisiksi, ja tarvittava leikkaushoito olisi ollut mahdollista toteuttaa.

Esimerkkitapausten yleistettävyyteen eli kysymykseen siitä, mihin sairausryhmiin ylipainomaininnat paikantuvat, saadaan selkoa kuviosta 1 «»2. Sen perusteella valtaosa liittyy tuki- ja liikuntaelinsairauksiin (M1, M4 ja M5 -alkuiset diagnoosit), mutta myös psykiatrisiin häiriöihin, kuten pääryhmän F3 sairauksiin. Tuki- ja liikuntaelinsairauksissa yleisimmät yksittäiset päädiagnoosit liittyvät nivelrikkosairauksiin (M17 ja M16) ja nikamasairauksiin (M47 ja M51). Psykiatrian sairauksista nousivat esiin masennustilat (F33 ja F32).

Nämä tulokset vahvistavat aikaisemmissa tutkimuksissa saatuja tuloksia. On huomion arvoista, että tässä selvityksessä haetuista eläkkeistä sai myönteisen eläkepäätöksen selvästi työkyvyttömyyseläkkeiden vakiintunutta ratkaisulinjaa yleisemmin. Analyysissä saatiin viitteitä myös siitä, että psykiatrian sairauksissa ylipaino-ongelma (BMI) olisi vakavampi kuin tuki- ja liikuntaelinsairauksissa.

Pohdinta

Ylipaino on helposti etenevä tila, joka on yhteydessä moniin vakaviin sairauksiin. Tavallisesti ylipaino liittyy tuki- ja liikuntaelinsairauksiin, mutta yhteys laajaan kirjoon muita sairauksia (esimerkiksi diabetes ja uniapnea) on ilmeinen.

Analyysin tulosten mukaan ylipaino mainittiin noin seitsemässä prosentissa julkisen sektorin työkyvyttömyyseläkeratkaisujen taustalla olevissa B-lausunnoissa. Osuus ei vaikuta suurelta, mutta asiassa puhutaan vuositasolla yksinomaan julkisella sektorilla noin 1200 henkilöstä. Yksityiseltä sektorilta ei ole saatavilla vastaavia lukuja, mutta voidaan arvioida, että ilmiön suuruusluokka kaksinkertaistuu. Tulos on merkityksellinen.

Työterveyshuollon keskeisin tavoite on ehkäistä pysyvä työkyvyttömyys varhaisessa vaiheessa, kun merkkejä työkyvyn riskeistä alkaa ilmaantua. Jos ylipainoon puututtaisiin ennen kuin ylipaino tai sen liitännäissairaudet aiheuttavat sairauspoissaoloja, voitaisiin osa pysyvistä työkyvyn menetyksistä välttää. Tällä olisi myönteisiä seurauksia terveydenhuollon kuormitukselle ja työeläkejärjestelmälle, puhumattakaan yksilön elämänlaadusta. Avainhenkilöitä tässä ennaltaehkäisevässä työssä ovat työterveyslääkärit, joilla on ennakkotietoa työkykyä uhkaavista riskeistä. Käypä hoito -suositus linjaa selkeästi ylipainon hoidosta. Ylipainon hoidosta tulisi keskustella verrattain nopeasti ja ilman häpeäleimaa, osana tavanomaista terveysneuvontaa tai sairaanhoitoa.