Valinnanvapaudella nopeampaan työhön paluuseen

Sote-uudistus on jo noussut lähtökuopista, ja hyvinvointialueet tasapainoilevat talouden ja toiminnallisuuden nuoralla vaikeaa tanssia. Ongelmat perusterveydenhuollon saavutettavuudessa ja erikoissairaanhoidon jonoissa eivät tunnu edelleenkään helpottaneen. Poliittiset intohimotkin liittyvät vaalien alla lähinnä hyvinvointialueiden rahoitukseen ja miksei myös työterveyshuollon asemaan palvelujärjestelmän osana. Näistä käytävä keskustelu junnaa paikallaan eikä suoranaisesti auta yhtäkään potilasta.

Terveydenhuollon osaajat tuntevat erityisen hyvin pitkittyvien jonotusaikojen vaikutukset yksilön toimintakykyyn, elämänlaatuun ja vaikutukseen mahdollisesti myös hoidon lopputulokseen. Lisäksi erityisesti me työterveyshuollon osaajat tunnemme ja koemme leikkausjonojen vaikutuksen yksilön ja yhteiskunnan taloudellisiin menetyksiin menetetyn työkyvyn kautta. Nämä faktat tarkemmin esitettynä on kuvattu kollegan ja hyvän ystäväni Marko Luhtalan Näkökulma-artikkelissa Erikoislääkärilehdessä (1).

Ainakin itselleni aihe on viime aikoina aiheuttanut käytännön työssä suurta turhautumista ja tarvetta luoda ratkaisuja tilanteelle. Kuten yllä on kuvattu, ei terveydenhuollon rakenteiden uudistamisessakaan tunnu erottuvan systemaattisia rakenteita, vaan palvelukokonaisuuksia pyritään parantamaan 22 alueen kautta. Kysyin asiaa tekoälyltä, mutta en siltäkään saanut yksiselitteistä vastausta kysymykseen, miten saisin potilaani nopeimmin leikkaushoitoon. Asioilla on kuitenkin tapana organisoitua itsekseen. Kollegoiden huhupuheissa on jo pidempään kerrottu tietyistä paikkakunnista ja alueista, joissa kirurgisten operaatioiden jonotusaika on selvästi lyhyempi. Toki tässä tilanteessa jonot usein pitenevät mainetta niittävillä paikkakunnilla. Koen kuitenkin velvollisuudeksemme niin yksilölle kuin yhteiskunnalle tukea tätä potilaan oikeutta terveydenhuollon yksikön valintaan seuraavien lakien perusteella.

Terveydenhuoltolaki säätelee potilaan oikeutta valita terveydenhuollon yksikkö. Lain mukaan potilaalla on oikeus valita perusterveydenhuollon yksikkö mistä tahansa Suomen kunnasta. Erikoissairaanhoidossa potilas voi valita hoitopaikan yhdessä hoitavan lääkärin kanssa. (2)

Potilaslaki tukee potilaan oikeutta valita hoitopaikkansa ja saada tietoa eri hoitovaihtoehdoista. Laki korostaa potilaan itsemääräämisoikeutta ja tiedonsaantioikeutta. (3)

Tätä valintaa tukemaan todennäköisesti kätevin työkalu on THL:n tilastotyökalu, jonka avulla voi esimerkiksi todeta, että 31.12.2024 lonkan- ja polven tekonivelleikkaukseen yli 180 vuorokautta jonottaneita oli Keski-Pohjanmaan hyvinvointialueella kaksi, Etelä-Karjalan hyvinvointialueella yksi ja Pohjanmaan hyvinvointialueella nolla henkilöä. Toisesta päästä HUSissa leikkaukseen jonotti 1493, Pohjois-Pohjanmaan hyvinvointialueella 661 ja Pohjois-Savon hyvinvointialueella 315 henkilöä. (4)

Kuten jo edellä on kuvattu, terveydenhuollon yksikön valinnassa tullaan sisämarkkinoiden saturaation ongelmaan. Tähän ongelmaan on esitetty ratkaisuna palveluseteliä, mutta toistaiseksi se on hyvin hajanaisesti ja satunnaisesti yksittäisen hyvinvointialueen toteuttama toimintatapa.

Aiemmin esille nostettu laaja valinnanvapaus näyttää poliittisesti kuopatulta. Tämä kuitenkin toteutuu jo tällä hetkellä suomalaisille kansainvälisessä hoidossa: EU:n potilasdirektiivin myötä potilaalla on oikeus hakeutua sairaanhoitoon toiseen EU- tai Eta-maahan, Sveitsiin, Iso-Britanniaan tai Pohjois-Irlantiin ja saada hoidosta korvausta. Direktiivi edellyttää, että potilas saa samanlaista korvausta kuin jos hoito olisi annettu kotimaassa. (5)

EU:n potilasdirektiivi on toimeenpantu Suomessa lailla rajat ylittävästä terveydenhuollosta. Tämä laki implementoi EU:n potilasdirektiivin Suomeen. Se määrittelee, miten suomalaiset voivat hakeutua hoitoon muihin EU-maihin ja miten korvaukset hoitokustannuksista toimivat. Laki muuttui 1.5.2023. (6)

Hoitoon hakeutumiseen erikoissairaanhoitoon tarvitaan normaali lähete perusterveydenhuollosta. Tämän jälkeen potilas on yhteydessä haluamaansa ulkomaiseen hoitopaikkaan. Jos potilaalla on Kelan myöntämä ennakkolupa, maksaa hän hoidostaan ainoastaan paikallisen asiakasmaksun hinnan. Jos potilaalla ei ole ennakkolupaa, maksaa hän ensin itse koko laskun ja hakee korvausta myöhemmin Kelasta. (7)

Edellä on esitelty keinot yksilön kohdalla vaikuttaa leikkaukseen pääsyyn nopeutetusti. Systemaattisen ratkaisun edellytys lienee poliittinen lainsäädännön muutoksen jaettu tahtotila. Nyt näyttää kuitenkin siltä, että ilman potilaiden ja lääkäreiden valveutuneisuutta ja vaatimusta paremmasta ei muutoksia vallitsevaan tilanteeseen ole näkyvillä. Tästä syystä tulee tiedostaa tärkeä roolimme niin potilaillemme kuin yhteiskunnalle.

Kirjallisuutta

1. Marko Luhtala Erikoislääkärilehti NÄKÖKULMA 8.1.2024 - Erikoissairaanhoidon pitkittyneet hoitojonot pitää nopeasti ja hallitusti purkaa
2. Terveydenhuoltolaki (1326/2010)
3. Potilaslaki (785/1992)
4. «https://thl.fi/tilastot-ja-data/tilastot-aiheittain/terveyspalvelut/hoitoonpaasy-erikoissairaanhoidossa»1 (Erikoissairaanhoidon kiireetöntä hoitoa odottavien tiedot kuukausittain - Hoitoa odottavat ja odotusajat jonoryhmittäin)
5. EU:n potilasdirektiivi (2011/24/EU)
6. Laki rajat ylittävästä terveydenhuollosta (1201/2013)
7. https://www.kela.fi/hoitoon-hakeutuminen-ulkomaille-tai-suomeen «https://www.kela.fi/hoitoon-hakeutuminen-ulkomaille-tai-suomeen»2