Miten arvioin masentuneen toiminta- ja työkykyä?

Masennuksen asteen arviointi

Masennuksen aste vaikuttaa toimintakykyyn, hoitotoimien valintaan ja työkykyarvioon. Masennuksen aste arvioidaan ICD-10 kriteerien mukaisesti (Taulukko 1 «»1), ja kriteerien täyttymisen arvioi hoitava lääkäri mieluiten läsnätapaamisessa. Masennuksen oireita kartoitettaessa tulisi pyytää potilasta tarkentamaan käytännön esimerkein, miten kyseinen oire näkyy arjessa. Itsearviointilomakkeen merkitys on oireiden seuranta, eikä sen perusteella voida tehdä masennuksen asteen arviota.

Masennuksen sairauspoissaolon tarpeen arviointi

Sairauspoissaolon tarpeen arvioinnista on käytettävissä Käypä hoito -suositus. Depression Käypä hoito -suosituksen mukaan lievässä masennuksessa hakija on usein työkykyinen. Työssä käyvän depressiopotilaan osalta arvioidaan, onko työpaikalla tarvetta ja mahdollisuuksia työkykyä edistäviin työjärjestelyihin. Niitä voivat olla esimerkiksi tilapäinen siirtyminen vuorotyöstä päivätyöhön tai asiakastyöstä taustatyöhön tai muut työhön liittyvät tukitoimet. Keskivaikeassa masennuksessa sairauspoissaolon tarpeeseen ja pituuteen vaikuttavat toimintakyky, työn vaatimukset ja työpaikan mahdollisuudet tarvittaviin työhön liittyviin tukitoimiin tai työjärjestelyihin. Osasairauspäiväraha tai työterveyshuollon työkokeilu voivat olla myös vaihtoehtoja täydelle työkyvyttömyydelle. Vaikea-asteisessa ja psykoottisessa masennuksessa jäljellä oleva toimintakyky ei yleensä riitä minkään työn vaatimuksiin.

Masennus ja toimintakyvyn arvio

Toimintakyky on esitietoihin, havaintoihin ja tutkimustietoihin perustuva arvio siitä, kuinka potilas selviytyy jokapäiväisen elämän vaatimuksista. Depressiopotilas voi kokea toimintakykynsä huonommaksi kuin se todellisuudessa on. Toimintakyvyn arviointia tehdessä potilas itse kuvaa omaa jokapäiväistä toimintaansa. Kuvauksen olisi hyvä kattaa keskeiset arkielämän toiminnot ja niissä tapahtuneet muutokset. Toimintakyvyn haastattelun tukena on suositeltavaa käyttää myös SOFAS-asteikkoa (Social and Occupational Functioning Scale) (Taulukko 2 «»2). SOFAS-asteikon täyttää terveydenhuollon ammattilainen, ja se perustuu haastatteluun ja havainnointiin.

Kuva 2.

Taulukko 2. SOFAS-asteikko.

Käytä mahdollisuuksien mukaan tarkkoja lukuja, esimerkiksi 45, 68 tai 72. Tarkastele sosiaalista ja ammatillista toimintakykyä jatkumolla erinomaisesta toimintakyvystä huomattavasti heikentyneeseen toimintakykyyn. Ota huomioon toimintakyvyn heikentymät, jotka johtuvat fyysisistä tai henkisistä rajoitteista. Vain suoraan henkisistä tai fyysisistä terveysongelmista johtuvat rajoitteet tulee ottaa huomioon. Mahdollisuuksien puutteen ja muiden ympäristöseikkojen aiheuttamia rajoituksia ei oteta huomioon.

SOFAS

SOFAS-asteikko antaa kokonaisarvion sosiaalisesta ja ammatillisesta (tai opiskeluun liittyvästä) toimintakyvystä. SOFAS-asteikossa voidaan ajankohtainen toimintakyky tiivistää numeroarvoksi asteikolla 0–100. Yksinomaan SOFAS-pisteiden kuvaaminen ei anna riittävää kuvaa potilaan toimintakyvystä, vaan toimintakyvyn rajoitteita on tärkeä kuvata tarkemmin kirjallisesti.

Tavanomaisesti SOFAS-haastattelussa potilaan toimintakykyä arvioidaan edellisen viikon ajalta. Arvioinnissa kartoitetaan toimintakyvyn kannalta neljä keskeistä elämänaluetta: vapaa-aika, työ tai opiskelu, perhe-elämä ja ihmissuhteet sekä itsestä huolehtiminen. Arvioinnissa tarkastellaan potilaan toimintakykyä hänen elämäntilanteensa kannalta keskeisiä osa-alueita painottaen. Potilaan kyky huolehtia omasta hyvinvoinnistaan ja itsenäisestä elämästään arvioidaan aina. Saatuja pistemääriä voidaan käyttää lähtökohtana kokonaispistemäärää arvioitaessa olennaisia alueita painottaen.

1. Vapaa-aika

Masentuneen vapaa-ajan toimintakykyä haastatellessa kiinnitä huomiota siihen, onko potilaan vapaa-ajan viettämisessä tapahtunut muutoksia vai jaksaako hän vapaa-ajalla harrastaa samoja asioita kuin ennen. Onko kotitöistä suoriutumisessa esiintynyt ongelmia?

2. Työ tai opiskelu

Mikäli potilas opiskelee tai käy työssä, tulisi haastatella, onko suoriutumisessa tapahtunut merkittävää muutosta. Jaksaako potilas entiseen tapaan tehdä työt, mutta kaikki vapaa-aika käytetään palautumiseen? Onko työssä selviytymisessä tullut haasteita? Onko töiden tekeminen hidastunut, työtehtäviä jäänyt tekemättä, onko sattunut unohduksia tai onko esihenkilö huomauttanut muuttuneesta työn jäljestä?

3. Perhe-elämä ja ihmissuhteet

Masennus voi vaikuttaa ihmissuhteisiin siten, että voimavaroja ihmissuhteiden ylläpitoon ei enää ole, ja masentunut välttelee ihmisten tapaamista. Kysy, onko ihmissuhteissa tapahtunut muutoksia tai miten puoliso tai läheiset ovat kommentoineet potilaan vointia.

4. Itsestä huolehtiminen

Itsestä huolehtiminen tulee aina haastatella. Haastattelussa tulee kartoittaa arjen eri osa-alueiden sujuminen: nukkuminen, ruokailut, arjen rytmi, kotitöistä suoriutuminen, henkilökohtaisesta hygieniasta huolehtiminen. Miten arkipäivä konkreettisesti sujuu? Viettääkö hakija koko päivän kotona, eikä saa huolehdittua suihkussa käymisestä tai hampaiden pesemisestä? Haastattelussa tulee saada selkeä kuva arjen toimintakyvystä ja sen muutoksesta. Tulee myös havainnoida potilaan vointia vastaanotolla: vastaako hänen kertomansa kuvaus toimintakyvystä ja muistista käsitystä, jonka vastaanotolla saa. Huolittelematon olemus voi tukea hakijan kertomusta siitä, että hänen arjen toimintakyvyssään on ollut haasteita muun muassa oman hygienian hoidon osalta.

Kognitiivinen toimintakyky

Masennukseen voi liittyä kognitiivisia oireita, jotka korjautuvat usein muita oireita hitaammin. Työkykyyn liittyen on tärkeä saada kuva, onko henkilöllä merkittäviä muistin ja keskittymisen ongelmia. Potilaalta on hyvä tarkentaa, miten muistin ongelmat tulevat esiin arjessa. Kykeneekö hän lukemaan ja muistaako lukemaansa? Onko hänellä merkittäviä konkreettisia ongelmia, jotka ovat aiheutuneet muistin ja keskittymisen ongelmista? Onko hänellä vaikeuksia suorittaa joitain arkisia toimintoja, onko unohtelu merkittävää, käyttääkö hän muistin tukena apuvälineitä tai onko hänellä esiintynyt ongelmia työvälineiden käytössä? Vaikeat kognitiiviset oireet näkyvät myös vastaanotolla: asioiden unohtelu ja samojen asioiden kysely tai ohjeiden varmistelu voivat liittyä muistin haasteisiin.

Tilakuvaus

Potilaan toimintakyvyn haastattelun aikana havainnoidaan, tuleeko esiin hakijan itse kuvaamia toimintakyvyn haasteita. Vastaanotolla nähdään, millainen hakijan ulkoinen olemus on: esiintyykö psykomotorista hidastuneisuutta ja millaiset hänen eleensä, mielialansa ja tunnereaktionsa ovat. Miten ajatustoiminta vastaanotolla toimii, onko ajattelu loogista, tuleeko muistikatkoksia? Miten hän orientoituu, miten toimii vuorovaikutuksessa, ottaako katsekontaktia, onko itkuinen, alakuloinen vai vuorovaikutuksessa ilmeikäs? Joskus tilakuvaus ja masennuksen aste ovat ristiriidassa: ilmeikäs, huoliteltu ja virkeä olemus on ristiriidassa sen kanssa, jos potilaalla kuvataan olevan vaikea-asteinen masennus. Usein tällainen tilanne voi syntyä, jos masennuksen aste on arvioitu itsearviointilomakkeen pistemäärien avulla tai jos tilakuvaus on tehty etävastaanotolla.

Lopuksi

Masennuspotilaan asianmukainen diagnostiikka sekä tila- ja toimintakyvyn arviointi ja kuvaus ovat edellytyksenä asianmukaisen hoitosuunnitelman laatimiselle ja työssä jatkamisen arvioinnille.