Korkea PEth-arvo ei tee kenestäkään alkoholiriippuvaista

On selvää, ettei yksittäinen terveystieto kuulu työnantajalle, ellei tiedon käsittelylle löydy laista perusteita. Yhteinen viesti kaikilta meiltä ammattilaisilta tulee olla se, että kaikista maalailluista uhkakuvista huolimatta työterveydessä voi ja kannattaa puhua omasta päihdekäytöstään, etenkin, jos se vähääkään huolettaa.

PEth on hyvin luotettava osoittamaan alkoholin käyttöä, joka ylittää säännöllisesti ja vähintään yhden–kahden viikon ajan 50 grammaa vuorokaudessa. Se vastaa noin 4–5 keskiolutta, lonkeroa tai 12 cl:n viinilasillista. Viikkotasolla kyse on siis 28–35 annoksesta, mikä ylittää kaikki riskirajat – puhumattakaan sosiaalisista haitoista ja inhimillisestä hinnasta. Tästä näkökulmasta tarkasteltuna tulisi olla kaikille selvää, ettei tämän tasoinen alkoholin käyttö ole vain yksilön asia etenkään riskitehtävissä tai viranomaisvalvonnan piirissä olevissa ammateissa. Toisaalta yksinään PEth:n perusteella ei voi arvioida ihmisen työkykyisyyttä, vaikka sinällään alkoholinkäyttö olisikin jo terveydelle haitallista. Nämä kaksi asiaa on syytä pitää erillään ja työkyvyn kokonaisvaltaisessa arvioinnissa tukeutua työterveyden hyviin käytäntöihin.

Käyty keskustelu on nostanut esiin syvälle juurtuneita alkoholiin liittyviä ennakkoasenteita ja stigmaa. Toisessa ääripäässä korostetaan alkoholinkäytön olevan täysin yksilön oma asia, kun taas toisessa pidetään PEth-arvoa välineenä tunnistaa ja valvoa niitä, jotka eivät kykene hallitsemaan alkoholin käyttöään. Tämä vastakkainasettelu on kuitenkin ongelmallista, sillä se vie keskustelun pois olennaisesta eli PEth-testin järkevästä ja lääketieteellisestä käytöstä. Jos huomio keskittyy liikaa ääripäiden näkemyksiin, jäävät testin hyödyt, kuten erityisesti alkoholin riskikäytön tunnistaminen mahdollisimman varhaisessa vaiheessa, vaille ansaitsemaansa huomiota.

Alkoholi on merkittävä kansanterveydellinen ja -taloudellinen riski Suomelle. THL:n mukaan keskikulutuksen laskusta huolimatta alkoholiin liittyvä sairastavuus on lisääntynyt. Alkoholin käyttö tuntuu Suomessa olevan osalle perusoikeus, minkä vapaata toteuttamista PEth:n kaltainen tutkimus vaikuttaa uhkaavan. PEth-pitoisuuden ollessa koholla yksilö joutuu nimittäin pohtimaan, mitä asialle tekee, sillä kertoohan se säännöllisestä ja runsaasta, terveydelle haitallisesta alkoholin käytöstä. Ei voi olla myöskään pohtimatta, onko yksi PEth-keskustelun taustatekijä huoli siitä, että sen systemaattinen käyttö paljastaisi erityisesti työssäkäyvän väestönosan moninaiset haasteet alkoholin kanssa. Onhan viimeiset vuodet julkisessa keskustelussa painotettu vastuullisen yksilön kykyä ja oikeutta käyttää alkoholia haitattomasti.

PEth on toimiva tutkimus osana työkyvyn arviointia sellaisissa työtehtävissä, joissa alkoholin haitallinen käyttö on arvioitu riskiksi. Tämän rinnalla PEth:lla voisi olla nykyistä laajempi merkitys kansanterveyden edistämisessä. Sen avulla voitaisiin tunnistaa varhain ja luotettavasti alkoholin käytön muuttuminen terveydelle haitalliseksi. Silloin terveydenhuolto voisi tukea yksilöä muutokseen kohti haitatonta alkoholin käyttöä ennen haittojen syntymistä. Tämä vaatisi PEth:n mittaamista säännöllisesti, niin kuin esimerkiksi kolesterolia tai verenpainetta mitataan. Katsomme, että Suomessa tulisi siirtyä tähän suuntaan huomioiden alkoholin laajat yhteiskunnalliset vaikutukset. Työterveydessä tulisi siis systemaattisesti kysyä alkoholin käytöstä ja arvioida sitä kaikissa kontakteissa muiden terveydellisten riskitekijöiden rinnalla. Mikäli esitietojen perustella syntyy huoli kohonneista alkoholiin liittyvistä terveysriskeistä, on PEthin käyttö perusteltua tarkemman arvioinnin, tuen ja hoidon sekä säännöllisen seurannan toteuttamiseksi. Samalla tarjotaan yksilölle ohjausta ja neuvontaa sekä tarvittaessa hoitoa osana työterveyshuollon palveluita – mitä varhaisemmassa vaiheessa, sitä parempi. Tämä muutos vaatii myös aktiivista, avointa yhteistyötä työnantajien kanssa toimivien käytäntöjen luomiseksi, jotta hoidon piiriin hakeutumisen kynnys poistuisi. Keskeinen edellytys haittojen ehkäisylle on muutos suhtautumisessamme alkoholiin. Alkoholin haitallinen käyttö tulisi nähdä samanlaisena kansanterveydellisenä riskinä kuin esimerkiksi korkea kolesteroli – ei siis vain yksilön ongelmana. Tämä muutos olisi välttämätön etenkin terveydenhuollossa, jossa päihteistä tulisi jokaisen voida puhua ilman leimautumisen pelkoa.