Anteeksi ja hyvää jatkoa

Terveyshyötyä vai asiakastyytyväisyyttä?

Erikoisala-aseman kyseenalaistaa myös yleinen mielikuva. Kun työterveyshuoltoa kehutaan, kyse on nopeasta pääsystä työnantajan kustantaman laajan sairaanhoidon pariin. Pääsy on hoidettu niin sujuvaksi, että sairaanhoidosta ei enää vastaakaan oma työterveystiimi, kuten aikoinaan on pidetty suotavana, vaan lääkärikeskuksen yleislääkärit ilman pätevyyttä työterveyshuoltoon. Tämän ratkaisun takana ei ole pyrkimys tuottaa mahdollisimman paljon terveyshyötyä. Päätavoite on ylläpitää asiakastyytyväisyyttä ja vähentää reklamaatioiden määrää. Olin aikoinaan kehittämässä käsitettä "työterveyspainotteinen sairaanhoito" – ja käsitteeksi se taisi jäädäkin.

Mikä on sellainen erikoisala, jonka vaikuttavuuden tärkein mittari on asiakaskokemus ja NPS (Net Promoter Score)? Tehdäänpä mielikuvaharjoitus. Kuvittele, että ehdotat asiakasyritykselle työnjakoa omalääkärin ja työterveyshuollon välillä niin, että kansansairaudet ohjataan seurantaan julkiselle puolelle. Perustelusi on se, että yleislääketieteen erikoislääkärillä on niiden hoitamiseen paremmat edellytykset moniammatillista tiimiä hyödyntäen kuin työnantajan kustantamassa työterveyshuollossa. Todennäköisesti ehdotukseesi suhtaudutaan varsin nihkeästi – ei työterveyshuollon osaamisen vaan asiakasyrityksen henkilökunnan vastustuksen vuoksi.

Onko työterveyshuolto nähtävä enemmänkin henkilöstöetuna kuin lääketieteellisenä erikoisalana? Palveluiden kehittämisessä tärkeimpänä on nähty niiden saatavuuden parantaminen. Siinä missä omat työterveysasemat toimivat päiväaikaan maanantaista perjantaihin, lääkärikeskusympäristössä palveluita tuotetaan työnantajan kustannuksella jopa 24/7. Lisäksi rinnalle on kehitetty matalan kynnyksen etäpalveluita, jotta työterveyshuolto (tai oikeastaan työnantajan kustantama yleislääkäritasoinen sairaanhoito) olisi yhtä lähellä kuin lähin älypuhelin. Saatavuus on tärkein kriteeri myös sille, että palveluita tarjotaan ensisijaisesti lääkärikeskuspuolelta. Ettei vaan henkilöstö valittaisi liian hitaasta hoitoon pääsystä!

Kuka päättää työterveyshuollon sisällöstä?

Mikä se on sellainen erikoisala, jonka toiminta ei perustu tutkimuksissa saatuun näyttöön? Työterveyshuollon vaikuttavuus on ripustettu lakiin kirjoitettuihin ja kolmikannassa sovittuihin toimintatapoihin. Enää ei kuitenkaan työhyvinvointia edistetä tai työkykyä palauteta työpaikkaselvityksin, terveystarkastuksin eikä yksilöitä hoitamalla. Niihin liittyvä ongelma on työelämän ahdinkojen ja kehittämistarpeiden katsominen liiaksi lääketieteen avaimenreiästä. Tarvitaan entistä enemmän moni- ja poikkitieteellistä näkemystä, jotta suomalainen työelämä kehittyisi ja kukoistaisi myös työntekijöiden näkökulmasta.

Lain mukaan työterveyshuolto kartoittaa tarpeet ja asiantuntemuksensa pohjalta laatii yhdessä työnantajan ja työntekijöiden edustajien kanssa toimintasuunnitelman, jolla tavoitteet saavutetaan. Kuitenkaan erikoisalan osaaminen ei ratkaisekaan, korvataanko suunniteltu toiminta työterveyshuoltona. Lopullinen päätös toiminnan korvattavuudesta on Kelalla, joka voi jättää korvaamatta työterveyshuollon erikoislääkärin osaamisella suunniteltua toimintaa. Korvattavuus ei ole tärkeämpää kuin vaikuttava yhteistyö, mutta tietyn viestin korvaamatta jättäminen lähettää.

Entä voiko kutsua erikoisalaksi sellaista lääketieteen osaa, joka palvelee vain työsuhteessa olevia? Syystä tai toisesta työelämän ulkopuolella olevat voivat vain haaveilla työterveyshuollon palveluista. Työvoima on perustuslain nojalla valtiovallan erityisessä suojeluksessa. Siksi on täysin perusteltavissa se positiivinen syrjintä, jota työterveyshuollon ennakoivat ja työkykyä tukevat palvelut edustavat. On välttämätöntä ja kansainvälisten sopimusten mukaista, että työhön liittyvien riskien torjumiseksi työterveyshuolto kohdentuu nimenomaan työssäkäyville. Sen sijaan työkyvyn tukemisen näkökulmasta on kestämätöntä, etteivät työttömät saa työkyvylleen sitä tukea, jota työterveyshuolto voisi heille parhaimmillaan tarjota.

Saat suuttua, mutta älä loukkaannu!

Otsikon mukaisesti pyydän anteeksi, jos olen tullut loukanneeksi sinua tällä kritiikilläni. Olen varma, että jokainen lukija on tehnyt työterveyshuollossa parhaansa, eikä näistä kummallisuuksista voi ketään syyttää henkilökohtaisesti. Iän mukana minulle on tullut yhä voimakkaampi tarve nousta helikopterilla puiden yläpuolelle ja nähdä metsä puilta laajemmin. Tuosta näkökulmasta työterveyshuollon erikoisala ei näyttäydy ihan ongelmattomana.

Joku voi jopa suuttua tästä tekstistä. Sen sallin mielelläni, koska "mikään ei muutu, jos kukaan ei suutu." En tosin usko yhden kirjoituksen vielä muuttavan mitään sen enempää kuin tämän työterveyshuollon superkevääksi mainitun vuosipuolikkaankaan. Konsensukseen tähdäten päivitettävä hyvä työterveyshuoltokäytäntöasetus ja sen pohjalta laadittava opas eivät tule kokonaisuutta muuttamaan. Muutama yksityiskohta voi tarkentua, puhumisen tapa muuttuakin, mutta edellä mainitsemani kipukohdat pysyvät.

Toivotan hyvää jatkoa kaikille teille työterveyshuollossa toimiville, niin kollegoille kuin muillekin ammattilaisille. Vaikka et olisi samaa mieltä kanssani, älä kuitenkaan lopeta pohtimasta esille nostamiani kysymyksiä. Takaan, että sinulla tulee huomattavasti helpompi jatkaa työterveyshuollossa, jos ymmärrät, että tämä erikoisala ei ole vielä valmis. Toivon meiltä lääkäreinä samanlaista itsekritiikkiä kuin mitä ortopedit ovat osoittaneet todistaessaan yhden kirurgisen toimenpiteen toisensa jälkeen olevan hyödytön.

Tämä on siis viimeinen kirjoitukseni Työterveyslääkäri-lehteen ennen eläköitymistäni. Suunnitelmissa ei ole kuitenkaan eläkkeellä jäädä kokonaan pois työelämästä. Pidätän siksi oikeuden jatkaa keskustelua jatkossakin.