Työterveyspainotteinen sairaanhoito – mitä se (parhaimmillaan) on?

Yleislääkäritasoinen sairaanhoito on käsitteenä laaja. Vaikka nimi sisältää termin sairaanhoito, tarkoitetaan sillä kuitenkin koko avoterveydenhuollon tasolla tapahtuvaa prosessia, jonka alussa ihmisen hakeutuu jonkin havaitsemansa oireen tai tarpeen vuoksi yleislääkärin arvioon.

Yleislääkäritasoinen sairaanhoito voi sisältää siis tutkimista, tutkimuksia, seurantaa, sairauden toteamista sekä poissulkua, lääkehoidon aloitusta ja erilaisia hoitotoimenpiteitä. Se voi sisältää myös lähetteen tekemistä erikoissairaanhoitoon jatkoselvittelyjä varten tai ohjauksen muun muassa fysioterapeutille, psykologille tai Kelan kuntoutukseen.

Työterveyshuollossa työnantajan vapaaehtoisesti järjestämä yleislääkäritasoinen sairaanhoito pohjautuu edellä mainittuun kokonaisuuteen. Sen etuliite työterveyspainotteinen sisältää kuitenkin aivan erityisen sisältöä ohjaavan merkityksen.

Työnantajan ensisijainen motiivi järjestää työterveyspainotteista sairaanhoitoa on työntekijöiden pitäminen työkykyisinä. Työnantajan näkökulmasta tämä tarkoittaa sujuvaa diagnostiseen arvioon pääsyä, tarvittavien tutkimusten tekemistä ja edelleen hoidonaloitusta. Tämän tavoitteena on sekä lyhyt- että pitkäaikaisen työkyvyttömyyden ennaltaehkäisy tai lyhentäminen sekä mahdollisimman etupainotteiset työkyvyn tukitoimet. Toisena näkökulmana laadukas työterveyshuolto voi toimia työnantajan merkittävänäkin veto- ja pitovoimatekijänä. Inhimillinen näkökulma on mahdollistaa lääketieteellinen apu sitä tarvitsevalle mahdollisimman pian. Ainahan tilanne ei kuitenkaan oikene parhain päin, vaan vastassa voi olla myös vakava sairaus sekä pysyvä työkyvyttömyys.

Työterveyshuollon näkökulmasta sairaanhoidon sopimus täydentää monelta osin lakisääteistä ennaltaehkäisevää työterveyshuoltoa. Sairausvastaanotoilla luottamuksellisessa ympäristössä saatu hiljainen tieto antaa mahdollisuuden muodostaa täydentävää käsitystä koko työpaikasta. Tämä tarkoittaa tietoa muun muassa tulevista muutoksista, johtamisesta, ilmapiiristä, työsuojelun roolista ja työturvallisuuskulttuurista, kuten henkilösuojainten käytöstä. Tämä tieto auttaa parhaimmillaan suuntaamaan myös yritysyhteistyötä ja nostamaan kehittämiskohtia esiin. Sairausvastaanoton yhteydessä epäily työperäisestä sairaudesta voi syntyä nopeammin, kun työpaikan ja sen altisteet tunteva lääkäri osaa sitä epäillä. Myös työkykyriskit ovat sairausvastaanottojen kautta tunnistettavissa jo varhaisessa vaiheessa, jolloin niihin päästään parhaimmillaan puuttumaan jo ennen kuin työkyvyttömyys on ajankohtainen. Lisäksi sairaanhoidon käyntien ja sairauspoissalotietojen myötä asetetut automaattiset hälytysrajat voivat ohjata tukitoimien käynnistymistä.

Kun työnantaja on mahdollistanut työntekijöilleen työterveyspainotteisen sairaanhoidon, on työkyvyn tuen prosessi ja tiedonkulku sujuvampaa. Tällöin tieto työkykyriskistä ei esimerkiksi edellytä aina työnantajan erikseen työterveyshuoltoon toimittamaa muualla kirjoitettua sairauspoissaolotietoa tai työnantajan erillistä työkykyarviopyyntöä.

Työnantajan työntekijöilleen järjestämä sairaanhoitopalvelu on sisällöltään yleensä jonkin verran rajattu, mikä on tarkoituksenmukaista, kun huomioidaan sen ensisijainen tarkoitus työnantajan näkökulmasta. Ilmeisiä rajauksia ovat esimerkiksi ehkäisyyn liittyvät asiat ja lapsettomuuden alkuselvittelyt, vaikka ne kuuluvatkin yleislääkärin tehtäväkentälle terveyskeskuksessa. Lisäksi on tavanomaista, että jos terveydellinen tilanne vaatii laajempaa selvittelyä, esimerkiksi maksa-arvot ovat kohonneet, voidaan kiireettömässä tilanteessa terveyskeskustasolla edetä pitkälle, mutta työterveyssopimukseen laajat virustestit ja vasta-ainetutkimukset eivät pääsääntöisesti sisälly.

Suurempana kokonaisuutena esimerkiksi tyypin 2 diabeteksen hoito ja seuranta on pääsääntöisesti viisasta ohjata terveyskeskukseen. Tämä johtuu siitä, että Käypä hoito -suositusten mukainen diabeteksen hoito, seuranta ja kontrollit laboratoriotutkimuksineen ja silmänpohjaseurantoineen, hoitotarvikkeiden tarvearvio ja B-lausunnot edellyttävät hoitavalta lääkäriltä paitsi osaamista ylläpitävää kouluttautumista, myös diabetespotilaiden säännöllistä hoitoa unohtamatta moniammatillista tiimiä diabeteshoitajineen. Tällaista osaamiskokonaisuutta ei työterveyshuollolla pääsääntöisesti ole käytettävissään, jolloin diabeetikon pitkäaikaisen hoidon on hyvä toteutua siellä, missä siihen on paras osaaminen – pitkällä tähtäimellä myös työkyvyn tuen näkökulmasta.

Hyvää yhteistyötä tarvitaan työterveyshuollon ja terveyskeskusten välillä potilaan parhaaksi, ja myös tähän tähtääviä hankkeita on jo vireillä. Kehitettävää tällä saralla on, ja molemminpuolisen ymmärryksen lisääminen kummankin toiminnasta ja sen reunaehdoista on tärkeää.

Myös viestintä on tärkeää. Olen saanut toimia STLY:n viestintävastaavana nyt toista vuotta. Tässä roolissa minulla on ollut mahdollisuus päivittää kotisivujen sisältöä, luoda blogisivusto erilaisille näkökulmille ja keskustelun herättäjiksi sekä viedä STLY:n ääntä myös aiempaa aktiivisemmin sosiaaliseen mediaan. Tiedon kulku ja selkeä viestintä on tämänkin kirjoitukseni tarkoitus – lisätä kaikkien ymmärrystä työterveyshuollosta.