Muistisairausepäilyt työterveyshuollossa: miten tutkin ja milloin ohjaan erikoissairaanhoitoon jatkotutkimuksiin?

Perustutkimukset alkavat huolellisella haastattelulla

Työikäisen muistisairauden tunnistaminen vaatii jo perustasolla laaja-alaisen ja systemaattisen lähestymistavan. Selvitykset käynnistyvät työntekijän haastattelulla, jolla selvitetään kognitiivisten, motoristen, tunne-elämän ja käyttäytymisen oireiden luonnetta ja alkuajankohtaa, kestoa, vaikeusastetta ja laajuutta (taulukko 1 «»1). Ensimmäisten oireiden selvittäminen on diagnostiikan kannalta tärkeää. Alkava muistisairaus voi ilmetä esimerkiksi uuden oppimisen vaikeutena, sovittujen asioiden unohteluna, ajattelun hidastumisena tai ongelmina laitteiden käytössä. Nimien unohtelu on puolestaan ainoana oireena harvoin huolestuttava, sillä terveillekin uusien ihmisten nimien muistaminen on usein vaikeaa. Oireita tulee arvioida huomioiden yksilön primaari toimintakyky, elämäntilanne ja kuormitustekijät. Mitä vaikeampia kognitiiviset oireet ovat, sitä todennäköisemmin niiden taustalla on tunnistettavissa jokin syy. Muistisairauden lisäksi taustalla voi olla esimerkiksi masennus, kivut, unettomuus tai monen kuormitustekijän vyyhti. Strukturoituja oirekyselyjä kannattaa hyödyntää, jotta koetut oireet ja taustatekijät tulevat systemaattisesti ja riittävän tarkasti selvitetyksi. Tunnistettu kuormitustekijä ei kuitenkaan poissulje muistisairauden mahdollisuutta. Esimerkiksi jos yli 50-vuotias henkilö alkaa oireilla psyykkisesti ilman selkeää syytä tai aiempaa vastaavaa sairaushistoriaa, tulee muistisairauden mahdollisuus pitää mielessä.

Aina kun on mahdollista, tutkimuksiin ohjautuneen läheistä kannattaa haastatella. Työntekijän luvalla myös esihenkilöltä tai työkaverilta voi kerätä tietoa. Tavoitteena on selvittää, miten henkilön nykytilanne poikkeaa hänen aiemmasta toimintakyvystään ja onko tiedossa tekijöitä, jotka voisivat olla muutoksen taustalla. Arvioiminen voi olla haastavaa, koska oireet tulevat hiljalleen ja saattavat sekoittua olemassa oleviin piirteisiin. Erityistä huomiota tulisi kiinnittää tilanteisiin, joissa henkilö ei itse niinkään havaitse ongelmia, mutta huoli tulee työyhteisöltä tai läheisiltä. Oiretiedostuksen puute on yksi muistisairauden tunnuspiirteistä. Toisaalta etenkin työssä olevat muistisairaat saattavat tunnistaa oireitaan varsin hyvin. Tämä johtunee siitä, että oireet aiheuttavat työssä suoriutumiseen ongelmia, joita voi olla vaikea sivuuttaa. He saattavat myös ohjautua tutkimuksiin taudin varhaisemmassa vaiheessa, koska oireet näkyvät helpommin kognitiivisesti vaativimmissa työelämän tilanteissa. Oiretiedostus on yleensä sitä parempaa, mitä varhaisemmasta taudin vaiheesta on kyse.

Kognition arviointi

Keskustelun ja havainnoinnin tasolla ei kognitiivisesta toimintakyvystä saada riittävästi tietoa, ja siksi kognitiota tulee muistisairausepäilyissä aina arvioida testimenetelmin. Kognitiivisen suoriutumisen arvioinnin voi suorittaa yksilöarviointiin perehtynyt työterveyspsykologi. Mahdollisuuksien mukaan voidaan myös hyödyntää jo työterveyshuollossa muistisairauksiin perehtyneiden neurologin ja neuropsykologin tekemiä tutkimuksia. Lähetteeseen tulee kirjata kysymyksenasettelu selkeästi, jotta psykologi osaa valita tilanteeseen sopivat testimenetelmät. Oleellista on selvittää, poikkeaako kognitiivinen suoriutuminen henkilön odotetusta primaaritasosta ja ovatko tarkemmat erotusdiagnostiset tutkimukset tarpeen.

Työikäisille suunnattuja Suomessa normitettuja seulontatyyppisiä testimenetelmiä alkavan muistisairauden tunnistamiseen ei ole toistaiseksi saatavilla. CERAD-tehtäväsarjan viitearvot mahdollistavat vain yli 60-vuotiaiden arvioinnin, joten tätä nuoremmille on suositeltavaa käyttää ensisijaisesti muita menetelmiä. CERAD:n käytössä tulee huomioida, että normaali tulos ei yksinään poissulje jatkotutkimusten tarvetta. Esimerkiksi lähtökohtaisesti kognitiivisilta kyvyiltään hyvätasoinen henkilö voi saada normaalin tuloksen, vaikka kognitio olisi heikentynyt. Lisäksi CERAD ei kata riittävän laajasti kognition osa-alueita, ja siksi työikäisten muistisairauksissa yleiset toiminnanohjauksen vaikeudet voivat jäädä tunnistamatta. Myös puheen tuoton, kielellisen ymmärtämisen tai visuaalisen hahmottamisen heikentyminen sekä muutokset käyttäytymisessä tai persoonallisuudessa ovat lähes poikkeuksetta syy lähettää erikoissairaanhoidon muistipoliklinikalle jatkotutkimuksiin, joihin kuuluu erotusdiagnostisena tutkimuksena laaja neuropsykologinen tutkimus.

Milloin ohjata jatkotutkimuksiin?

Muistisairauksien diagnostisella polulla työterveyshuolto toimii usein ensivaiheen kontaktina, ja siksi sen rooli on keskeinen. Yleispätevää läheteohjetta ei ole mahdollista laatia, mutta ainakin seuraavat tilanteet edellyttävät neurologisia ja neuropsykologisia jatkotutkimuksia, jotka toteutuvat tyypillisesti erikoissairaanhoidon muistipoliklinikoilla:

• epäsuhta itse koettujen oireiden ja työpaikan/läheisen huolen välillä tai muu viite oiretiedostuksen puutteeseen
• itse koetut kognitiiviset oireet ovat lievemmät kuin testein todettu kognitiivinen heikentymä
• kognitiivinen heikentymä ilman selkeää syytä oireille
• oireet ovat alkaneet muutamien viime vuosien aikana ja tuntuvat vähitellen etenevän
• oireet painottuvat puheen tuoton, puheen ymmärtämisen tai visuaalisen, hahmottamisen vaikeuksiin, tai oireiluun liittyy parkinsonismin löydöksiä, kuten lepovapinaa, hammasratasmaista jäykkyyttä tai liikkeiden hidastumista, toistuvaa kaatuilua ja tasapainovaikeuksia, silmien liikehäiriöitä tai tahdonalaisten liikkeiden säätelyn ongelmia
• masennuksen, työuupumuksen tai unihäiriöiden hoito ei vähennä oireita, tai kognitiivinen heikentymä on kyseiseen tilaan joko yllättävän vaikea-asteinen tai kognitiivinen heikentymisprofiili on epätyypillinen
• sairausloma tai työn keventäminen ei vähennä oireilua,
• persoonallisuuden tai käyttäytymisen muutokset
• psykoottiset oireet, kuten yksityiskohtaiset näköharhat tai harhaluulot, jolloin ensin on syytä ohjata psykiatrin arvioon
• yölliset käytöshäiriöt, unen ja valvetilan sekoittumiset ja yölliset harhanäyt.

Vaikka yksittäinen oire ei vielä vahvista diagnoosia, on jokainen huoli syytä ottaa vakavasti, ja epäselvissä tilanteissa on parempi lähettää jatkotutkimuksiin kuin jättää lähettämättä. Erikoissairaanhoidon muistipoliklinikat ovat erikoistuneet työikäisten muistisairausdiagnostiikkaan, ja siellä voidaan tarvittaessa toteuttaa kattavampia biomarkkeritutkimuksia.