Pakomatka arjesta voi päätyä riippuvuuteen

Miltä tuntuu olla ihminen tässä ajassa?

Kaiken lisäksi vaikuttaisi siltä, että kohtaamme modernin elämän paineet yhä enemmän omillamme. Kasvokkainen vuorovaikutus siirtyy sosiaaliseen mediaan tai uudenlaisiin yhteisöihin. Yhdistys-, seura-, puolue- ja seurakuntatoiminnassa laskevia jäsenmääriä on jo vuosikymmeniä seurattu huolestuneina, eivätkä identiteettipolitiikka, julkisen keskustelun kärjistyminen tai yksilöllisen kokemuksen asettaminen yhteisön edelle ainakaan lisää yhteyttä toisiimme.

Vähän synkäksi menee, mutta on tärkeää tehdä näkyväksi nykyaikaisen elämäntapamme syvävirtoja, jotka vaikuttavat siihen, miltä tuntuu olla ihminen tässä ajassa. Mielenterveyden aikakaudella olemme oppineet tunnistamaan mielen kuormitustekijöitä ja tulleet yhä tietoisemmiksi yksilön traumahistoriasta tai erilaisista mielenterveyden häiriöistä. Sitä vastoin teknologia, markkinatalous ja mureneva yhteisöllisyys ovat ihmisen elinympäristöön liittyviä tekijöitä, joiden vaikutus tajuntaamme on tapahtunut enemmänkin hiipimällä. Teknis-taloudellinen kehitys ja keskinäinen vuorovaikutus määrittävät tapaamme olla olemassa, joten emme voi valita niitä pois arjestamme emmekä kovin helposti edes pienentää niiden vaikutusta.

Psyyke ja ympäristötekijät aiheuttavat paineita, joita on vaikea kestää, jos ahdistavasta todellisuudesta ei saa edes välillä pientä taukoa tai ulospääsyä.

Jotain on pakko käyttää

Kokemuksesta tiedämme, että voimakkaat mielihyväkokemukset ovat tehokas tapa tyhjentää mieli hetkellisesti stressitekijöistä. Siinä missä ryyppy tai hermosauhut ovat kuuluneet keinovalikoimaan jo vuosisatojen ajan, tänä päivänä saatavillamme on moninkertainen määrä nopeita mielihyvän lähteitä kuten sosiaalinen media tykkäyksineen, suoratoistosarjat, rahapelaaminen, nettiporno, verkko-ostokset, makeat tai suolaiset välipalat ja huumausaineet. Kuten ystäväni, joka kuului vaihtaneen ylettömän suklaansyönnin pitkänmatkan juoksuun, totesi: "jotain on pakko käyttää". En tiedä, menevätkö maratonit hänellä riippuvuuden puolelle, mutta jos ne antavat hengähdystauon kuormittavasta todellisuudesta, kannatan yli-innokasta lenkkeilyä enemmän kuin liiallista suklaansyöntiä.

Jos totumme käyttämään nautintoja tai huippukokemuksia todellisuuspakoisesti, tapa voi johtaa riippuvuuden kehittymiseen. Addiktion syntyminen on ymmärrettävissä myös välineellisen ehdollistumisen keinoin. Kun aivomme oppivat, että tietty toiminta johtaa mielihyväntunteeseen, se vahvistaa motivaatiotamme palata saman toiminnan pariin yhä uudestaan. Riippuvuustilassa aivojen palkitsemisjärjestelmä on häiriintynyt ja ylläpitää toistokäyttäytymistä, vaikka se ei enää johda vastaavaan huippukokemukseen kuin aiemmin. Todellisuuspakoisuus toimii tehokkaana alustana riippuvuuksien synnylle, koska silloin vaikutusmekanismissa on kaksi puolta: hankalien tunteiden tai pahan olon välttäminen toimii negatiivisena vahvistajana, ja itse toiminnasta saatava hyvänolontunne vahvistaa toistokäyttäytymistä positiivisesti.

On totta, että lääketieteellisessä mielessä luokitellut riippuvuussairaudet rajoittuvat alkoholin, huumausaineiden tai nikotiinin käyttöön, rahapelaamiseen ja viime vuosina myös digi- eli videopelaamiseen. Koska myös muut addiktiivisen käyttäytymisen muodot ovat läsnä arjessamme niin vahvasti, on addiktion käsite käyttäytymisen selittäjänä hyvä ymmärtää laajasti, kunhan emme patologisoi kaikkia elämään kuuluvia nautintoja. Kun kyse ei ole diagnosoitavasta riippuvuussairaudesta, on parempi käyttää ilmaisuja kuten riippuvuuskäyttäytyminen tai addiktiivinen toiminta.

Eskapismi ja riippuvuuskäyttäytyminen

Sosiaalipsykologian alaan kuuluvassa väitöskirjassani tutkin todellisuuspakoisuuden eli eskapismin yhteyttä alkoholin kulutukseen, tupakointiin, huumeiden käyttöön, rahapelaamiseen, digipelaamiseen ja internetin käyttöön. Eskapismi määriteltiin kielteisessä mielessä todellisuuden tai tosielämän ongelmien välttelyksi. Tutkimusten aineistoina käytettiin THL:n juomatapatutkimus 2016:n dataa sekä Tampereen yliopistossa toteutetun Rahapelit digiajassa 2021–2024 -hankkeen kyselyaineistoa. Molemmat aineistot edustivat suomalaista aikuisväestöä, ja jälkimmäisessä hyödynnettiin usean vaiheen pitkittäisanalyyseja.

Eskapismin mittari tilastoanalyysin tarkoituksiin muodostettiin ensimmäisessä tutkimuksessani alkoholinkulutukseen liittyvien kysymysten pohjalta, toisin sanoen missä määrin ja millä tavoin henkilö käyttää alkoholia välttääkseen ajattelemasta tosielämän ongelmiaan. Kahdessa muussa osajulkaisussa eskapismin asteikkona toimi online-toimintaan kehitetty Motivation to Play in Online Games – Revised -mittari (MTPI-R).

Riippuvina muuttujina alkoholin kulutusta mitattiin AUDIT-C-kyselyllä, ja ongelmajuomisen mittaamiseen sovellettiin täyden AUDIT-kyselyn asteikkoa. Päivittäistä tupakointia ja huumeiden käyttöä viimeisen 30 päivän aikana mitattiin yksinkertaisella kyllä/ei-kysymyksellä, rahapelaamista tutkittiin Problem Gambling Severity Index -testillä (PGSI), digipelaamista Internet Gaming Disorder Test -mittarilla (IGDT-10) ja liiallista internetin käyttöä Compulsive Internet Use Scale -asteikolla (CIUS).

Tutkimusmenetelminä sovellettiin lineaarista ja logistista regressioanalyysia sekä hybridimalleja, jotka mahdollistivat yksilön sisäisen ja henkilöiden välisten muutosten analysoinnin samanaikaisesti.

Tutkimuksen tulokset osoittavat, että todellisuuspakoisuudella on yhteys kaikkiin tutkittuihin riippuvuuskäyttäytymisen muotoihin. Pitkittäisasetelma ja henkilön sisäisten muutosten analysoiminen lisäsivät mallien ennustevoimaa. Löydökset antavat vahvaa näyttöä siitä, että todellisuuspakoisuus ennustaa erilaisten addiktioiden ja riippuvuuskäyttäytymisen muotoja.

Riippuvuudet työelämässä

Työelämäkontekstin kannalta kiinnostavana lisätuloksena havaittiin, että koettu psykologisten perustarpeiden vaje yhdistettynä todellisuuspakoisuuteen lisäsi riippuvuuskäyttäytymisen riskiä. Esimerkiksi rahapelaamisen riski kasvoi entisestään, kun todellisuuspakoisuuteen yhdistettiin tunne tehokkaan työskentelyn ja kykenevyyden rajoittamisesta. Ongelmallisen digipelaamisen riski puolestaan kasvoi eskapismin ja autonomiavajeen sekä eskapismin ja kykenevyyden vajeen yhteisvaikutuksista. Tältä osin tulokset vahvistavat tietouttamme autonomian ja kompetenssin tunteen merkityksestä henkisen hyvinvoinnin osatekijöinä.

Emme ehkä voi muuttaa todellisuuspakoisuuden suuria ajureita, kuten teknologisen kehityksen, markkinavetoisuuden ja heikkenevän yhteisöllisyyden kehityssuuntaa. Työelämässä voimme kuitenkin vahvistaa psykologisten perustarpeiden täyttymistä ja työterveydessä kiinnittää huomiota riippuvuuksiin laajana yhteiskunnallisena ilmiönä.