Varhainen tuki on yhä vieras käsite pienyrityksissä

Moniosaaja pienyrittäjän tukena

Pienissä yrityksissä resurssit ovat rajalliset, eikä ylimääräisiin palveluihin ole varaa. Siksi työterveyslääkärin rooli korostuu.

– Lääkärillä pitää olla laaja osaaminen, koska pienyrittäjät harvoin haluavat ostaa esimerkiksi työkykyvalmentajan palveluita. On tunnettava eri kuntoutusvaihtoehdot ja etuudet, jotta työn jatkumista voidaan tukea järkevästi. Jos työssä ei ole muokkausmahdollisuuksia ja tilanne pitkittyy, kannattaa jo varhaisessa vaiheessa harkita ammatillisen kuntoutuksen ennakkopäätöksen hakemista, Henrietta kuvailee.

Kaikki ei kuitenkaan ole pelkkää selviytymistä. Henrietta kertoo myös esimerkeistä, joissa työkykyjohtaminen toimii hienosti.

– Yhdessä pienessä tehtaassa työntekijät tekevät monenlaisia fyysisiä tehtäviä, ja siellä esihenkilöt puuttuvat työkyvyn alenemaan varhaisessa vaiheessa. Ratkaisuja mietitään heti, eikä ketään jätetä yksin. Työhön paluu onnistuu lähes aina esimerkiksi osasairauspäivärahalla tai pienillä työnkuvan muutoksilla. Se on malliesimerkki siitä, miten asioita voidaan hoitaa hyvin myös pienessä yrityksessä.

Yhteistyön kulmakivenä luottamus

Työterveysyhteistyötä haastaa kustannuspaineet.

– Pienyrittäjällä ei ole suuria taloudellisia resursseja, joten jokainen käynti ja lausunto merkitsee. Siksi on tärkeää miettiä, mihin panostetaan ja kuka on oikea asiantuntija missäkin vaiheessa. Työterveyshuollon moniammatillisuus voi auttaa: esimerkiksi työfysioterapeutti voi vetää neuvottelun fyysisissä haasteissa ja psykologi henkilöristiriitatilanteissa, Henrietta sanoo.

Työpaikkaselvityksissä näkyy usein sama ilmiö – asiat tehdään vasta, kun on pakko.

– Esitietoja on joskus vaikea saada, ja riskinarvio tehdään monesti vain sen vuoksi, että sitä vaaditaan. Selvityksen yhteydessä käydään kyllä läpi varhaisen tuen mallit ja korvaavan työn mahdollisuudet, mutta harvoin niihin tartutaan myöhemmin, hän harmittelee.

Silti työ on palkitsevaa. Henrietta on saanut paljon kiitosta siitä, että hän ottaa tilanteet kokonaisvaltaisesti haltuun.

– Erityisesti silloin, kun yrittäjä ei ole tiennyt, miten pitkittyneen työkyvyttömyyden tilanteessa tulisi toimia. Nopeasta reagoinnista ja sujuvasta yhteistyöstä on tullut paljon hyvää palautetta.

Ja vaikka vaikeitakin hetkiä on, ne opettavat.

– Kerran työnantaja olisi halunnut, että annan lausunnon, joka mahdollistaisi työntekijän irtisanomisen toistuvien poissaolojen vuoksi. Mutta työntekijän työkyky ei ollut olennaisesti ja pitkäaikaisesti alentunut, joten en voinut toimia niin. Se ei ollut työnantajan toiveiden mukaista, mutta se oli lääketieteellisesti ja eettisesti oikein.

Lopuksi Henrietta pohtii, että pienyritysten ja työterveyshuollon yhteistyöhön tarvittaisiin enemmän selkeyttä ja luottamusta.

– Moni pienyrittäjä kokee työterveyshuollon lähinnä laskuna, ei kumppanina. Toivoisin, että tulevat säädösmuutokset toisivat tähän selkeämmät pelisäännöt. Meidän kaikkien tavoite on kuitenkin sama: että sekä työntekijä että yrittäjä pysyvät työkykyisinä.