Työterveysneuvottelu ja muut työpaikan työkyvyn tukitoimet osana vaikuttavaa työkykyjohtamista
Vaikuttava työkykyjohtaminen edellyttää työkyvyn tukitoimia. Työpaikan ja työterveyshuollon yhteistyönä toteutettava työterveysneuvottelu on yksi keino tukea työntekijän työkykyä ja työhön paluuta. Artikkelissa tarkastellaan työkyvyn tukitoimia ennen ammatillista kuntoutusta sekä niiden yhteyttä kuntoutuksen onnistumiseen.
Vaikuttava työkykyjohtaminen on työpaikan johtamaa strategista, ennakoivaa ja oikea-aikaista toimintaa työntekijöiden työkyvyn edistämiseksi. Työpaikalla on useita tutkitusti vaikuttavia keinoja tukea työntekijöiden työkykyä. Esimerkiksi fyysinen työergonomia, hyvä psykososiaalinen työympäristö, työaikajoustot, sairauspoissaolojen seuranta- ja omailmoituskäytännöt sekä terveelliset elintavat tukevat työkykyä. Myös työn muokkaus tukee työhön paluuta sairauspoissaolon jälkeen. Muutokset työaikajärjestelyissä, työtehtävien rajaaminen tai työn keventäminen sekä työn uudelleenorganisointi voivat mahdollistaa työssä jatkamisen työkyvyn alentuessa.
Työkykyjohtaminen edellyttää sujuvaa yhteistyötä
Hyvä työkykyjohtaminen edellyttää sujuvaa yhteistyötä työkyvyn tuen kaikilta toimijoilta.
Työterveyshuolto on työpaikan keskeinen kumppani työntekijöiden työkyvyn edistämisessä sekä työhön paluun tuessa. Kun työntekijän työkyky on heikentynyt, on työterveyshuollon tehtävänä muun muassa seurata työntekijän terveyttä, kartoittaa työhön paluun mahdollisuuksia sekä tarvittaessa ohjata kuntoutukseen.
Työterveysneuvottelu on työpaikan ja työterveyshuollon yhteinen työkalu osatyökykyisen työntekijän työkyvyn ja työhön paluun tukemisessa. Keskustelun keskeisenä tavoitteena on löytää yhdessä ratkaisuja, jotka tukevat työssä jatkamista. Työterveysneuvottelu edellyttää sujuvaa yhteistyötä työntekijän, työnantajan ja työterveyshuollon välillä. Työterveyshuollon rooli keskustelussa on kuvata työkyvyn rajoitetta lääketieteellisestä näkökulmasta ja sen ennustetta sekä auttaa löytämään sellaisia työkykyä tukevia ratkaisuja, jotka edistävät työhön paluuta.
Työterveysneuvottelu on keskeinen väline myös silloin, kun arvioidaan ammatillisen kuntoutuksen mahdollisuuksia. Ammatillisen kuntoutuksen tavoite on työntekijän paluu työhön. Aiemmista tutkimuksista tiedetään, että onnistunut ammatillinen kuntoutus edellyttää työkyvyn varhaisia tukitoimia työpaikoilla, kuntoutusmahdollisuuksien kartoittamista sekä kuntoutuksen suunnittelua ja oikeaa ajoitusta. Työterveyshuollolla on keskeinen rooli kuntoutustarpeen tunnistamisessa ja kuntoutukseen ohjaamisessa.
Tutkimuksen tavoitteet ja aineisto
Kartoitimme, millaisia työkyvyn tuen toimenpiteitä työpaikalla on tehty ennen ammatillista kuntoutusta ja onko tehdyillä toimilla vaikutusta työhön paluuseen. Kuntoutus määriteltiin onnistuneeksi, jos kuntoutuksen päättymisen jälkeen 12 kuukauden seurannassa henkilön palkkatulot olivat vähintään 10 000 euroa. Tutkimusaineistona hyödynnettiin työeläkeyhtiö Varman tekemiä ammatillisen kuntoutuksen päätöstietoja. Hakemuskäsittelyn tiedot sisältävät tietoa muun muassa työkyvyn tukitoimista ja työterveyden tuesta ennen etuuden hakemista. Varman kuntoutusasiantuntijat kirjaavat tiedot tietojärjestelmään hakemuskäsittelyn yhteydessä. Tietoa saadaan hakemukselta ja lääketieteellisistä asiakirjoista. Tutkimusaineisto kattoi henkilöt, jotka saivat ammatillisen kuntoutuksen päätöksen 1.1.2021–31.12.2022. Aineisto rajattiin niihin, jotka olivat hakeneet kuntoutusta itse ja joiden kuntoutuksen toimenpiteenä oli työkokeilu (mukaan lukien oppisopimuskoulutus). Aineisto kattaa 3 722 henkilöä, joista myönteisen kuntoutuspäätöksen sai 61 prosenttia.
Työkyvyn tuen toimenpiteitä on käytössä vaihtelevasti
Työpaikan työkyvyn tukitoimia ennen ammatillisen kuntoutuksen hakemista oli kuvattu 66 prosentilla hakemuksista. Yleisimmät toimet liittyivät työterveysyhteistyöhön. Heistä, joilla tukitoimia oli ollut, työterveysneuvottelu oli mainittu 56 prosentilla ja työn keventäminen ja työtehtävien muuttaminen noin joka kolmanneksella. Osin toimenpiteet erosivat eri sairausryhmissä. Osa-aikainen työskentely oli yleisin niillä hakijoilla, joilla työkyvyttömyyden syy oli mielenterveyden ja käyttäytymisen häiriö. Sen sijaan työn muokkauksen vaihtoehtojen selvittäminen oli yleisin toimenpide niillä hakijoilla, joiden työkyvyttömyys liittyi tuki- ja liikuntaelinten sairauksiin. Työkyvyn tuen toimenpiteiden todennäköisyyttä kasvattivat hermoston sairauksiin ja tule-sairauksiin liittyvä diagnoosi, 1–30 sairauspäivärahapäivää sekä se, että työnantajan henkilöstömäärä oli yli 500. Rakentamisen toimialalla toimenpiteiden todennäköisyys oli muita toimialoja suurempi.
Tuloksemme antavat viitteitä siitä, että monilla työpaikoilla osataan reagoida sairauspoissaoloihin ja ryhtyä toimenpiteisiin mutta usein vasta sairauspoissaolon alettua. Työkyvyn tukeminen voi olla helpompaa tuki- ja liikuntaelinten sairauksissa, mutta työkyvyn tukitoimia tarvitaan myös muissa sairausryhmissä ja jo ennen sairauspäivärahakauden alkamista. Tämä edellyttää työpaikoilla kulttuurin muutosta ja parempaa tietoisuutta työkyvyn tukikeinoista.
Rakennusalan muita suurempi työkyvyn tuen toimenpiteiden todennäköisyys saattaa liittyä työn fyysiseen kuormittavuuteen ja siihen, että tule-sairaudet ovat alalla tyypillinen työkyvyttömyyden syy. Suuremmissa organisaatioissa on oletettavasti paremmat valmiudet ja mahdollisuudet tehdä työkyvyn tuen toimenpiteitä kuin pienemmillä organisaatioilla. Tämä voi liittyä työkykyjohtamisen osaamiseen ja käytettävissä oleviin henkilöresursseihin. Työterveyshuolto voi tukea työpaikkoja tarjoamalla sellaista tietoa, neuvontaa ja ohjausta, joka tukee työntekijöiden työkyvyn edistämistä riittävän varhain.
Työterveysneuvottelu kannattaa
Tutkimuksemme osoitti, että työterveysneuvottelun toteuttaminen ennakoi kuntoutuksen onnistumista. Sen toteuttaminen lisäsi kuntoutuksen onnistumisen todennäköisyyttä (vetosuhde 2,10; 95 prosentin luottamusväli 1,07–4,10) verrattuna tilanteeseen, jossa neuvottelua ei ollut pidetty. Yllättävää oli, että kuntoutus onnistui todennäköisemmin silloin, kun työpaikalla ei ollut selvitetty työn muokkauksen tai uudelleensijoituksen vaihtoehtoja. Yksi mahdollinen selitys on, että näissä tapauksissa työntekijät ovat olleet terveempiä, eikä siksi ole nähty tarvetta selvittelylle. Toisaalta voi olla, että työpaikoilla on ryhdytty toimenpiteisiin liian myöhään, jolloin toimenpiteillä ei ole enää ollut vaikutusta. On myös mahdollista, ettei kaikkia toteutettuja työkyvyn tukitoimia ole kirjattu hakemukseen. Jatkossa olisi hyvä tutkia esimerkiksi työterveysneuvottelumuistioita, joille oletettavasti on laajemmin kirjattu työpaikan tukitoimenpiteitä.
Työterveysneuvottelun toteuttaminen siis kannattaa. Siksi on tärkeä varmistaa, että neuvottelu järjestetään aina tarpeen mukaan. Tutkimuksemme osoitti, että huomattavan monella (44 prosentilla) tutkimusaineistoon kuuluvista ei ollut mainittu osallistumista työterveysneuvotteluun. Yhteinen keskustelu työntekijän, työnantajan ja työterveyshuollon kanssa on tärkeä askel kohti onnistunutta työhön paluuta. Työterveyshuolto voi myös olla aktiivinen ja toimia työterveysneuvottelun koollekutsujana.
Tutkimusaineistossamme on joitakin rajoitteita, jotka osaltaan vaikuttanevat siihen, että työkyvyn tukitoimien vaikutus kuntoutuksen onnistumiseen jäi vähäiseksi. Aineistomme rajoittui kuntoutusta itse hakeneisiin henkilöihin, joilla kuntoutuksen toimenpiteenä oli työkokeilu omalla työpaikalla. Voi olla, että henkilöt, joille työkyvyn tukitoimia on onnistuneesti tehty, eivät ole edes päätyneet hakemaan työeläke-etuutta. Siten aineistomme ei anna kattavaa kuvaa työpaikan tukitoimien merkityksestä. Siltikin työpaikalla kannattaa panostaa työntekijöiden työkykyyn: useat katsaukset sekä laaja tutkimusnäyttö osoittaa, että monilla työpaikan tukitoimilla on myönteisiä työkykyvaikutuksia.
VTT, tutkimuspäällikkö
Keskinäinen työeläkevakuutusyhtiö Varma
auli.airila@varma.fi
Henri Hautamäki
FM, data-analyytikko
Keskinäinen työeläkevakuutusyhtiö Varma
henri.hautamaki@varma.fi
Minna Savinainen
TtT, dosentti, tutkimuspäällikkö
Keskinäinen työeläkevakuutusyhtiö Varma
minna.savinainen@varma.fi
Tiia Reho
LT, asiantuntijalääkäri
Keskinäinen työeläkevakuutusyhtiö Varma
tiia.reho@varma.fi
Riku Louhimo
FT, johtava asiantuntija
Keskinäinen työeläkevakuutusyhtiö Varma
riku.louhimo@varma.fi
Kirjallisuutta
- Airila A & Savinainen M. Työkykyjohtamisen nykytila ja muutoskuvia – tutkittua tietoa ja käytännön ratkaisuja tulevaisuuden työkykyjohtamiseen. Helsinki: Keskinäinen työeläkevakuutusyhtiö Varma 2024. «https://www.varma.fi/globalassets/tyonantaja/tietoa-tyokyvysta-tyokykyjohtamisen-nykytila-ja-muutoskuvia.pdf»1
- Ervasti J, Kausto J, Leino-Arjas P ym. Työkyvyn tuen vaikuttavuus. Tutkimuskatsaus työkyvyn tukitoimien työkyky- ja kustannusvaikutuksista. Valtioneuvoston selvitys- ja tutkimustoiminnan julkaisusarja 2022:7. Helsinki: Valtioneuvoston kanslia. «https://julkaisut.valtioneuvosto.fi/bitstream/handle/10024/163779/VNTEAS_2022_7.pdf»2
- Juvonen-Posti P, Ristimäki H-L, Pesonen S ym. Ratkaisuja työhönpaluuseen työterveysneuvottelussa. Moniaineistoinen tutkimus päätöksenteosta ja koetusta hyödystä. Työterveyslaitos ja Tampereen yliopisto 2019. «https://www.julkari.fi/handle/10024/138296»3
- Lappalainen L, Liira J, Lamminpää A. Work disability negotiations between supervisors and occupational health services: factors that support supervisors in work disability management. Int Arch Occup Environ Health 2021;94(4):689-697 «PMID: 33389081»PubMed
- Liukko J, Pasanen J & Sten-Gamberg S. Kuntoutujien näkökulma työeläkekuntoutuksen suunnitteluun. Työkokeiluun osallistuvien kuntoutujien haastatteluun perustuva tutkimus. Eläketurvakeskuksen tutkimuksia 05/2023. Helsinki: Eläketurvakeskus. «https://www.julkari.fi/handle/10024/147893»4
- Louhimo R, Määttä M. Miten mitata ennaltaehkäisyä? – Työkykyjohtamisen kustannusvaikutusten arviointi. Keskinäinen työeläkevakuutusyhtiö Varma. 2025. «https://www.varma.fi/globalassets/tyokyky/tyokykyjohtamisen-kustannusvaikutusten-arviointi.pdf»5
- Reho T, Atkins S, Talola N ym. Työterveysneuvottelu työssä jatkamisen tukena – kuvaileva tutkimus. Suom Lääkäril 2018;36:1948.
- Viljamaa M, Uitti J, Juvonen-Posti P ym. Työterveysyhteistyöllä vaikuttavuutta työkyvyn tukeen. Tampere: Työterveyslaitos 2015.
