Strukturoitu työkykyarvio tukee työhön paluuta

Työkykyarvio prosessina

Jokainen pitkittynyt työkyvyttömyysjakso alkaa siitä, että terveydenhuollon henkilö arvioi henkilön työkyvyttömäksi, vaikkakin vain muutamaksi päiväksi. Työkykyarvio on työterveyshuollon perusprosesseja ja läsnä lähes jokaisessa tapaamisessa työterveyshuollossa. Yleensä työkykyarviolla tarkoitetaan kuitenkin laaja-alaisempaa ja moniammatillisesti tehtävää prosessia, joka tapahtuu, kun sairauspoissaolo on kestänyt 1–3 kuukautta, työnantaja pyytää sitä kirjallisesti epäiltäessä terveydellistä syytä huonoon suoriutumiseen, käytökseen tai poissaoloihin tai työntekijä itse pyytää arviointia. Työterveyshuolto tekee arvion viimeistään laatiessaan Kelalle lausuntoa työhön paluun mahdollisuuksista 90 päivän työkyvyttömyyden jälkeen.

Työkykyarvio on selvitys siitä, mikä heikentää tai vahvistaa työkykyä sekä mitä tekemällä siihen voidaan vaikuttaa. Ensiksi on saatava käsitys terveydentilasta, oireista, tutkimustuloksista ja sairauksista sekä siitä, miten nämä vaikuttavat toimintakykyyn. Seuraavaksi tarvitaan tiedot työstä ja sen vaatimuksista ja miten työntekijä on suoriutunut työtehtävistään. Arvioidaan, riittääkö todettu toimintakyky työtehtäviin. Jos se ei riitä tai ennusteena on toimintakyvyn laskua jatkossa, on löydettävä oikeat interventiot, jotta potilaan työkyky saadaan palautettua. Interventiot voivat olla hoidollisia, kuntoutuksellisia tai työpaikalla tapahtuvia työn muokkauksia tai työtehtävien muuttamista. Mikäli työkyvyn palauttaminen ei ole mahdollista, on löydettävä oikeat sosiaalivakuutuksen etuudet.

Käytännössä psyykkistä työkykyarviota pidetään vaikeana. Myös Dewan ja kumppaneiden tekemä tutkimus vuonna 2015 totesi saman. Lääkärin tulee olla sekä potilaan puolestapuhuja että neutraali lääketieteen asiantuntija. Toimintakyvyn ja työkyvyn määrityksissä on haasteita, eikä riittävästi tietoa ole siitä, mitä vaikuttaa mihinkin. Toimintakyvyn määrittelyssä nojataan pitkälti vain potilaan kertomaan.

Psyykkisen työkykyarvion tutkimushanke

Toimiessani HUS Psykiatrian Työkyvyntutkimuspoliklinikalla esille nousi tavoite kehittää työkykyarviota psykiatrisille potilaille. Kehitystyöstä tuli tutkimushanke, jonka tavoitteena oli koko työkykyarvioprosessin parantamisen ohella tutkia, mitkä ovat parhaat työkalut toimintakyvyn arvioinnissa ja arvioida niiden käyttöä työhön paluun ennustamisessa ja edistämisessä sekä mitkä tekijät vaikuttavat työhön paluuseen. Tutkimuskohortti koostui Työkyvyntutkimuspoliklinikalla vuosina 2011–2012 psykiatrisen työkyvyn arvioinnin läpikäyneistä potilaista (n=156). Vuoden kuluttua arvioinnista haastateltiin tutkittuja puhelimitse muun muassa työkykyarvioinnin suunnitelmista ja niiden toteutumisesta (n=140). Seurannassa todettiin, että 24 prosenttia oli palannut ansiotyöhön ja 58 prosenttia arvioitiin työkykyisiksi, mukaan lukien seurantahetkellä työttöminä olleet.

Tutkitut toimintakykyä mittaavat työkalut

Työkalut, joita arvioitiin, olivat Työhönpaluun pystyvyydentunne, Sheehanin toimintakykyvajeasteikko, The Social and Occupational Functioning Assessment Scale (SOFAS), Sense of Coherence (koherenssin tunne) ja Työhönpaluuvalmius.

Tutkimustuloksissa korostui, että vahvimmat työhön paluuta ennustavat tekijät olivat voimassa oleva työsuhde ja alle kuuden kuukauden mittainen työstä poissaolo. Kaikki mittarit osoittautuivat hyödyllisiksi toimintakyvyn arvioinnissa ja kaikki paitsi Sense of Coherence myös työhön paluun ennustamisessa. Työhönpaluuvalmius ennusti parhaiten työhönpaluuta ja helpotti työhönpaluuta edistävien interventioiden suunnittelemista kuten myös Työhönpaluun pystyvyydentunne. SOFAS oli ainoa tutkittu objektiivinen mittari, ja se ennusti työhönpaluuta yhtä hyvin kuin Työhönpaluuvalmius. Työhönpaluun pystyvyydentunne arvioi ajatuksia ja tunteita liittyen työhönpaluuseen ja on arvokas työkalu varsinkin silloin, kun löydökset ovat ristiriitaisia.

Tutkituista mittareista Sheehanin toimintakykyvajeasteikko on käyttöluparajoitusten takia jäänyt pois, mutta vastaava Toimintakyky eri elämän osa-alueilla -mittari löytyy uudesta Työkyvyn, toimintakyvyn ja työhönpaluun itsearviointimittarista (katso kirjallisuusluettelo). Lisäksi tämä kolmiosainen mittari sisältää kysymyksen koetusta työkyvystä (työkykypistemäärä) sekä Työhönpaluuvalmius-mittarin sen perinteisessä muodossa. Tämä mittari on näin ollen ensisijainen työkalu kaikissa työkykyarvioissa, ei vain psykiatrisille potilaille. Arvioon on hyvä liittää myös SOFAS ja erityistilanteissa Työhönpaluun pystyvyydentunne.

Psykiatrisen potilaan työkyvyttömyyden ehkäisy

Työterveyshuollon toiminnalla voidaan vaikuttaa psyykkisten sairauksien aiheuttamaan työkyvyttömyyteen. Psykososiaalisten riskien arviointi työpaikkaselvityksessä tukee mielenterveyssairauksien ehkäisyä. Varhainen havaitseminen ja diagnosointi mahdollistavat oikea-aikaisen hoidon ja tuen. Kuntoutusta suunnitellaan oikea-aikaisesti. Työpaikan kanssa neuvotellaan työtehtävien muokkauksista, osaamisen kartuttamisesta ja huolehditaan siitä, että tukea löytyy sekä esihenkilöltä että työyhteisöltä. Työkykyarvio kannattaa tehdä aikaisessa vaiheessa, ja työhön paluuta kannattaa suunnitella potilaan kanssa ennen kuin siitä tulee liian haastavaa ja kuntoutuksen mahdollisuudet heikkenevät. Subjektiiviset ja objektiiviset toimintakykymittarit avaavat keskustelun työ- ja toimintakykyyn vaikuttavista tekijöistä. Lisäksi työkalut tuovat keskusteluun positiivisen psykologian näkökulman, jota voidaan hyödyntää ratkaisujen löytämisessä työhön paluun esteiden voittamiseksi.