Työperäinen keuhkoahtaumatauti

Työaltistumisen ja keuhkoahtaumataudin yhteys

Keuhkoahtaumatautia sairastaa arviolta 200 000 suomalaista, ja tupakoinnin arvioidaan aiheuttavan yli 90 prosenttia suomalaisten keuhkoahtaumataudeista. Kansainvälisissä tutkimuksissa keuhkoahtaumataudin työperäinen syyosuus on noin 14 prosenttia ja tupakoimattomilla 31 prosenttia. Pitkäaikaisen ja runsaan altistumisen pölyille, käryille tai huuruille työssä arvioidaan aiheuttavan noin kaksinkertaisen keuhkoahtaumataudin riskin. Suurin riski keuhkoahtaumatautiin sairastumiseen on tupakoivilla työntekijöillä, jotka altistuvat työssä pölyille, kaasuille tai huuruille. Heidän keuhkoahtaumatautiriskinsä on noin 14-kertainen, kun tupakointi aiheuttaa noin 7-kertaisen riskin ja työaltistuminen noin kaksinkertaisen riskin. Keuhkoahtaumataudin riskin on todettu lisääntyvän altistuttaessa erilaisille epäorgaanisille ja orgaanisille pölyille, kaasuille ja huuruille. Töitä ja altisteita, joihin on yhdistetty suurentunut keuhkoahtaumataudin riski, on kuvattu taulukossa 1 «»1.

Keuhkoahtaumataudin riskiä lisääviä tekijöitä

Keuhkoahtaumatautiin sopivan spirometrialöydöksen taustalla voi olla jo nuoruudessa alentunut keuhkofunktio. Väestötason suuressa pitkittäistutkimuksessa puolella henkilöistä, joilla todettiin keuhkoahtaumataudin kriteerit täyttävä keuhkofunktiolöydös noin 60-vuotiaana, todettiin 20-vuotiaana normaali keuhkofunktio ja normaalia nopeampi keuhkojen toiminnan aleneminen. Toisella puolella keuhkofunktio ei ollut koskaan normaalitasolla, vaan jo 20-vuotiaana sekuntikapasiteetti oli poikkeava, eikä poikkeavaa keuhkofunktion alenemista todettu. Nuorena aikuisena saavutettuun keuhkofunktioon vaikuttavat geneettiset, sisäsyntyiset ja ulkoiset tekijät.

Varhaislapsuuteen liittyvien tapahtumien, kuten matala syntymäpaino, keskosuus, hengitysoireet, astma, tupakansavulle altistuminen ja äidin tupakointi, voivat lisätä keuhkoahtaumataudin riskiä moninkertaiseksi. Suurimman riskin lisääntymisen aiheuttavat varhaislapsuuden astmaan viittaavat tekijät. Myös toistuvat hengitystieinfektiot lisäävät keuhkoahtaumataudin riskiä. Perinnöllisten tekijöiden arvioidaan selittävän noin 30 prosenttia keuhkoahtaumataudin riskin vaihtelusta. Geneettisistä riskitekijöistä tunnetaan parhaiten alfa-1-antitrypsiinin puutos, joka selittää noin prosentin keuhkoahtaumatapauksista. Myös erilaisten ympäristön altisteiden, kuten ilmansaasteiden, on todettu lisäävän keuhkoahtaumataudin riskiä.

Keuhkoahtaumatauti ammattitautina

Joissain tapauksissa keuhkoahtaumatauti voidaan todeta ammattitaudiksi (taulukko 2 «»2). Keuhkoahtaumatauti todetaan Käypä hoito -suosituksen mukaisesti, ja sekuntikapasiteetin todetaan laskeneen normaalia ikämuutosta (30 ml/vuosi) nopeammin. Tätä varten tarvitaan toistuvia spirometriatutkimuksia, joita vertailemalla normaalia suurempi lasku voidaan todeta. Onkin tärkeää, että työterveyshuollossa tehdyt spirometriatutkimusten tulosteet käyrineen säilytetään, ja niiden tulokset kirjataan sairaskertomukseen. Koska tupakointi on merkittävä keuhkoahtaumataudin riskitekijä, on katsottu, että keuhkoahtaumatauti voi olla ammattitauti vain niillä henkilöillä, joiden tupakointi on ollut korkeintaan vähäistä (alle 10 askivuotta). Alfa-1-antitrypsiinin puutos keuhkoahtaumataudin taustalla suositellaan poissulkemaan geenitutkimuksella.

Altistumisen arvoimiseksi tarvitaan huolellinen haastattelu ja työeläkeote, jossa kuvataan työsuhteet. Koko työuran ajalla tapahtunut altistuminen orgaaniselle tai epäorgaaniselle pölylle, huuruille tai kaasuille huomioidaan. Työtehtäviä, joissa on arvioitu ammattitaudin aiheuttamisen riittävää altistumista, ovat muun muassa hitsaus ja kaivostyöt, maatalous- ja elintarviketeollisuuden työt, rakennusteollisuuden työt, tunnelityöt, rauta- ja terästeollisuuden työt, tekstiiliteollisuuden työt ja valimotyöt. Näissä töissä runsaasti ja pitkäaikaisesti altistuneilla työntekijöillä on arvioitu olevan noin kaksinkertainen riski keuhkoahtaumataudin kehittymiseen. Tieto annos-vastesuhteesta on vähäistä. Ammattitaudin toteamiseen altistumista tulisi olla vähintään noin 10 vuoden ajalta.

Pitkäaikainen astma voi aiheuttaa keuhkoahtaumatautia vastaavan löydöksen spirometriassa. Ammattitautitutkimuksissa onkin selvitettävä huolellisesti astman mahdollisuus. Huolellinen anamneesi on keskeinen tekijä erotusdiagnostiikassa, sillä spirometrian bronkodilataatio- tai kortisonihoito-kokeella ei voida luotettavasti erottaa astmaa ja keuhkoahtaumatautia.

Kaiken kaikkiaan yksilötason keuhkoahtaumataudin ammattitautidiagnostiikka on haastavaa, ja se suositellaan keskittämään työlääketieteen ja keuhkosairauksien yksiköihin. Työperäisten sairauksien rekisteriin ilmoitettiin 10 vuoden aikana 2013–2022 yhteensä 15 ammattitautina korvattavaa keuhkoahtaumatautia. Tavallisimmat ammattiryhmät ovat olleet konepaja- ja valimotyöntekijät, asentajat ja korjaajat (6 tapausta) sekä prosessityöntekijät (3 tapausta).

Lopuksi

Työterveyshuolto on keskeisessä roolissa riskitekijöiden, erityisesti tupakoinnin ja työperäisen altistumisen, tunnistamisessa ja preventiossa. Keuhkoahtaumatauti kehittyy yleensä vasta pitkän viiveen jälkeen eläkeiässä, ja riskissä olevat työntekijät tulisikin tunnistaa jo ennen oireiden ja keuhkojen toiminnan muutosten kehittymistä.