Valimotyöntekijöiden hengityselinsairastavuus, keuhkojen toiminta ja tulehduksen merkkiaineet
Väitöstutkimuksessa todettiin, että valimotyöntekijöillä esiintyy useammin hengityselinoireita ja keuhkojen toiminnan heikentymistä kuin altistumattomilla verrokeilla. Tämä ilmiö vaikutti olevan yhteydessä pölyaltistuksen aiheuttamaan tulehdusvasteeseen.
Työperäinen altistuminen pölyille, kaasuille, huuruille ja höyryille voi johtaa hengityselinsairauksien kehittymiseen. Tällaisia sairauksia ovat muun muassa keuhkoahtaumatauti, krooninen keuhkoputkentulehdus, emfyseema, astma, interstitiaaliset keuhkosairaudet ja keuhkosyöpä. Työperäisen hengitystiealtistumisen aiheuttama väestösyyosuus on merkittävä useissa hengityselinsairauksissa.
Valimotyöntekijöiden altistuminen erilaisille pölyille, kaasuille, huuruille ja höyryille voi aiheuttaa haitallisia terveysvaikutuksia. Erityisesti kvartsipölyaltistuminen on edelleen merkittävä huolenaihe. Menneinä vuosikymmeninä valimotyöntekijät altistuivat työilman epäpuhtauksille huomattavasti nykytasoa enemmän, ja tämä johti usein ylä- ja alahengitystieoireisiin sekä kohonneeseen riskiin sairastua muun muassa keuhkoahtaumatautiin tai silikoosiin. Valimotyön terveysvaikutuksista on julkaistu suhteellisen vähän tutkimustuloksia vuosituhannen vaihteen jälkeen.
Valimotyöntekijöiden työperäisen hengitystiealtistumisen ja terveysriskien välistä yhteyttä ei tunneta hyvin, sillä terveysvaikutusten mekanismit tunnetaan vain osittain. Useissa tutkimuksissa on kuitenkin raportoitu, että työperäinen altistuminen epäorgaaniselle pölylle liittyy kohonneisiin tulehduksen merkkiaineiden tasoihin uloshengitysilmassa tai veressä viitaten tulehdusreaktion muodostumiseen.
Väitöstutkimuksessa tarkasteltiin pölyaltistumisen yhteyttä valimotyöntekijöiden hengityselinoireisiin ja -sairauksiin, keuhkojen toimintakoetuloksiin sekä uloshengitysilman ja plasman tulehduksen merkkiaineisiin. Lisäksi selvitettiin tulehdusvasteen yhteyttä keuhkojen toimintakoetuloksiin. Tutkimuksen kohteena olivat kahden suuren rauta- ja teräsvalimon työntekijät, ja siihen osallistui sekä altistuneita valimotyöntekijöitä että altistumattomia verrokkihenkilöitä. Tutkimus toteutettiin hyödyntämällä sekä poikkileikkaus- että seurantatutkimusasetelmia.
Tulokset
Oirekyselyn perusteella nykyiset ja entiset valimotyöntekijät raportoivat kroonisen keuhkoputkentulehduksen oireita useammin kuin altistumattomat verrokit. Krooninen keuhkoputkentulehdus oli yleisintä entisillä valimotyöntekijöillä, joiden keskuudessa esiintyvyys oli 28,1 prosenttia. Nykyisillä ja entisillä valimotyöntekijöillä oli altistumattomia verrokkihenkilöitä enemmän myös yskää ja hengityksen vinkunaa ilman hengitystieinfektiota. Lisäksi nykyisillä valimotyöntekijöillä esiintyi kroonista nuhaa, joka ei ollut yhteydessä allergisen nuhan oireisiin.
Keuhkojen toiminnan heikentyminen oli myös yleisempää nykyisillä ja entisillä valimotyöntekijöillä kuin altistumattomilla verrokeilla. Alentuneen keuhkofunktion (määriteltynä FVC, FEV1 tai FEV1/FVC < -1.65 z) esiintyvyys oli 29,7 prosenttia entisillä valimotyöntekijöillä ja 15,5 prosenttia nykyisillä valimotyöntekijöillä, kun taas altistumattomilla verrokeilla esiintyvyys oli 8,7 prosenttia.
Tutkimuksessa havaittiin, että lääkärin diagnosoimien keuhkoahtaumatautien tai kroonisten keuhkoputkentulehdusten tapausmäärät olivat selvästi alhaisempia kuin oirekyselyn ja keuhkofunktiotulosten perusteella olisi voinut odottaa. Tämä viittaa mahdolliseen alidiagnostiikkaan näiden sairauksien osalta. Lääkärin asettama keuhkoahtaumatautidiagnoosi oli vain neljällä nykyisellä valimotyöntekijällä (1,2 prosenttia) ja neljällä entisellä valimotyöntekijällä (6,3 prosenttia). Lääkärin asettamien kroonisten keuhkoputkentulehduksien diagnoosien lukumäärä oli matala kaikissa tarkasteluryhmissä.
Silikoosin esiintyvyys oli altistuneilla valimotyöntekijöillä vain 0,8 prosenttia (kolme tapausta). Entisillä valimotyöntekijöillä todettiin lisäksi kaksi sekapölykeuhkotapausta. Valimotyöntekijöillä todettiin odotetusti enemmän asbestin aiheuttamia muutoksia keuhkopussissa tai keuhkokudoksessa kuin altistumattomilla verrokeilla, sillä valimotyöntekijät ovat voineet altistua työurallaan asbestille vuosikymmeniä sitten.
Väitöstutkimuksessa selvitettiin myös pitkäaikaisen epäorgaaniselle pölylle altistumisen vaikutusta tulehduksen merkkiaineiden tasoihin uloshengitysilmassa ja plasmassa sekä näiden merkkiaineiden yhteyttä keuhkojen toimintaan. Tulehduksen merkkiaineista uloshengitysilman keuhkorakkulatason typpioksidipitoisuuden (alveolaarinen typpioksidipitoisuus) ja plasman adipsiinin pitoisuuden todettiin olevan yhteydessä sekä pölyaltistumisen määrään että keuhkojen toimintaan. Muiden tutkittujen tulehduksen merkkiaineiden osalta tällaista yhteyttä ei todettu. Tutkimustulokset viittaavat siihen, että pölyaltistuminen saattaa aiheuttaa elimistössä tulehdusreaktion jo ennen kliinisen sairauden ilmenemistä.
Pohdinta
Väitöstutkimuksessa havaittiin, että valimotyöntekijöillä keuhkoahtaumatauti ja krooninen keuhkoputkentulehdus saattavat olla alidiagnosoituja, sillä lääkäreiden tekemiä diagnooseja oli huomattavasti vähemmän kuin mitä oirekyselyn ja keuhkojen toimintakokeiden perusteella olisi ollut odotettavissa. Hengityselinoirekyselyitä tulisi käyttää aktiivisesti altistelähtöisten terveystarkastusten yhteydessä alidiagnostiikan vähentämiseksi. Niitä on tarpeen harkita käytettäväksi useammin kuin kolmen vuoden välein oireilijoiden tunnistamiseksi, sillä kyselyt mahdollistavat jatkotutkimusten käynnistymisen ja tarvittavien altistumista ehkäisevien toimenpiteiden suunnittelun oikea-aikaisesti. Työpaikkatasolla arvioituna oirekyselyt voivat olla tukena altistumisen hallintakäytäntöjen arvioinnissa. Tiiviimmän terveydenseurannan vaikuttavuutta nykyiseen käytäntöön verrattuna tulee kuitenkin arvioida jatkossa tarkasti.
Alkutarkastuksessa työntekijälle on tärkeää antaa selkeät ohjeet hakeutua työterveyshuoltoon, jos hänellä ilmenee pitkittyviä hengitystieoireita tai jos hän yhdistää oireet työhön. Hengitystieoireisilla tulee arvioida työperäisen altistumisen määrä ja laatu sekä oireiden mahdollinen työperäisyys. Tällaisille työntekijöille tulee ohjelmoida tarvittavat perustason jatkotutkimukset ja arvioida työkykyisyys omaan työhön. Jatkotoimenpiteisiin tulee sisällyttää ohjeet altistumisen vähentämiseksi, etenkin jos merkittävää työperäistä altistumista todetaan. Lisäksi tupakoinnin lopettamiseen kannattaa aktiivisesti kannustaa.
Tämä tutkimus syventää ymmärrystämme kumulatiivisen epäorgaaniselle pölylle altistumisen pitkäaikaisvaikutuksista hengitystieoireisiin, hengityselinsairauksiin, keuhkojen toimintaan sekä uloshengitysilman ja plasman tulehduksen merkkiaineisiin. Tuloksia voidaan yleistää muihin valimoihin, joissa altistumistasot ovat samankaltaisia, ja niitä voidaan soveltaa myös jossain määrin muille teollisuuden aloille, joissa työntekijät altistuvat pölyille, kaasuille ja höyryille.
Lopuksi
Väitöstutkimuksen löydökset korostavat työperäisen pölyaltistumisen vähentämisen merkitystä sekä valimotyössä että muissa ammateissa, ja ne osoittavat tarpeen edelleen kehittää työolosuhteita. Työperäistä pölyaltistumista ehkäisemällä voidaan tukea työntekijöiden terveyttä ja työkykyä pitkällä aikavälillä.
Uloshengitysilman keuhkorakkulatason typpioksidipitoisuus ja plasman adipsiinipitoisuus osoittautuivat lupaaviksi pölyaltistumisen vaikutusten ja keuhkofunktion heikkenemisen ennustamisessa. Pölyaltistumisen ja tulehduksen merkkiaineiden välisestä yhteydestä tarvitaan kuitenkin vielä jatkotutkimuksia ennen kuin näitä merkkiaineita voidaan hyödyntää yksilötason diagnostiikassa.
LT, työterveyshuollon ja yleislääketieteen erikoislääkäri
ylilääkäri, Työterveysyksikkö, Työterveyslaitos
kirsi.koskela@ttl.fi